Hyppää sisältöön

Terapiaa ympäristöahdistukseen?

Moni nuori on katkera ”baby boomereille” eli suurille ikäluokille planeetan pilaamisesta. Heitä ahdistaa. Mutta vaatiiko heidän ahdistuksensa terapiaa?
Julkaistu
Teksti Tuija Siljamäki
Kuvat Ekaterina Bolotsova/Pexels
Terapiaa ympäristöahdistukseen?

On perjantai. Koululaiset kyltteineen täyttävät jälleen kadut. Omatkin nuoreni ovat hengessä mukana, tiedostavat paljon enemmän kuin minä itse samanikäisenä. He tietävät hiilijalanjälkensä ja sen, mitä on tapahtumassa. Nuoria ahdistaa. Meitä vanhempiakin ahdistaa – niin maapallon tila kuin nuortemme mielenterveyskin. Tieto lisää tuskaa. Mutta auttaako silmien sulkeminen?

Viime viikolla julkaistiin suuri kansainvälinen kyselytutkimus nuorten kokemasta ilmastoahdistuksesta. Kyselyyn vastasi yli kymmenentuhatta nuorta ympäri maailmaa. Heistä 56 prosenttia koki, että ”ihmiskunta on tuhoon tuomittu”, suomalaisnuorista hieman harvempi. Mutta suomalaisnuorista 54 prosenttia ajatteli hallituksen valehtelevan ilmastotoimien vaikuttavuudesta.

Suomalaisnuorista yli puolet ajatteli hallituksen valehtelevan ilmastotoimien vaikuttavuudesta.

Tutkimusta tekemässä ollut tutkijatohtori Panu Pihkala sanoi, etteivät nuoret tarvitse ilmastoahdistukseen terapiaa, vaan ilmastotekoja.

Australialaisnuori Natasha, 17, Sydneystä on ilmastolakkoillut jo pitkään. Hän kertoo The Guardian-lehden kirjoituksessaan pelkäävänsä seuraavaa korventavaa hellettä ja metsäpalokautta sekä tuhotulvaa. Hän on jo joutunut kokemaan konkreettisesti, millaista on elää ilmastohätätilassa, ja on pettynyt Australian ilmastotoimiin. Kouluihin on luvattu tukea opiskelijoiden mielenterveysongelmiin, mutta konservatiivihallitus ei fossiilisista polttoaineista luovu. Natasha ei halua hoitoa, vaan toimia!

Ilmastokriisin ratkaiseminen on meillä Suomessakin tuskallisen hidasta, saavutukset turhauttavan pieniä. Päättäjien pitäisi vakuuttaa nuoret: otamme tämän vakavasti ja teemme kaikkemme! Ja sitten oikeasti osoittaa, että sana pitää.

”Ympäristöahdistus ei ole mielenterveydellinen ongelma, vaan luonnollinen reaktio globaaliin uhkaan”

”Ympäristöahdistus ei ole mielenterveydellinen ongelma, vaan luonnollinen reaktio globaaliin uhkaan”, sanoo psykologi Elina Marttinen Lapsen Maailman (5/21) haastattelussa. Ahdistus voi kuitenkin puhjeta hoitoa vaativaksi sairaudeksi, ellei lapsi tai nuori pääse käsittelemään vaikeita tunteitaan terveellä tavalla. Ahdistus voi lamaannuuttaa. Se voi myös kyynistää: mitä hyötyä on tehdä kaikkensa, kun muut tekevät niin vähän eikä muutosta näy? Moni nuori on katkera ”baby boomereille” eli suurille ikäluokille planeetan pilaamisesta.

Elina Marttisella on muutama vinkki tunteidensäätelyyn:

1. Stressin vähentäminen, vaikkapa luonnossa liikkumalla ja pitämällä vapaapäiviä uutisista ja sosiaalisesta mediasta.

2. Valopilkkujen etsiminen. Myönteiset pikku uutiset ja edistysaskeleet tuovat toivoa.

3. Vaikuta sopivasti. Pienetkin teot ympäristön hyväksi helpottavat ahdistusta. Jos tekee sen, mitä voi ja jaksaa, se riittää.

Suomalaiset mielenterveysjärjestöt tarjoavat nyt syksyllä kaikille avoimia työpajoja ilmastokriisin herättämien tunteiden käsittelyyn: www.ymparistoahdistus.fi.

Verkossa on saatavilla Pieni opas ympäristöahdistukseen – tietopaketti opettajille ja kasvattajille (PDF).

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.