Tätä on suomalainen lapsiperheköyhyys
Pojallani oli siskolta perityt sukset, hänen kaverillaan vielä useammalla kiertäneet. Heidän luokkakaverillaan sen sijaan oli juuri kaupan hyllystä poimitut kilpasukset. Satuin kuulemaan heidän keskustelunsa.
Kilpasuksien omistaja tökki vanhempia suksia naureskellen ja sanoi: ”aika vanhat räyskät teillä”. Huokaisin mielessäni: joko se statusnokittelu alkaa? Pojat olivat tuolloin tokaluokkalaisia.
Ikävä kyllä statusnokittelu voi alkaa jo päiväkodissa: kenellä on parhaat kokoelmat milloin mitäkin kerättävää suosikkilelua, kenellä on kivoimmat synttärit, kuka pääsee minnekin lomille. Puhuuko siinä lapsi vai aikuinen? Ovatko lapset aina vertailleet noin? Viimeistään yläkoulussa aletaan vertailla puhelimia.
Mannerheimin lastensuojeluliiton, MIELI ry:n ja usean muun järjestön järjestämässä Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailussa oli tarkoitus kerätä kuvauksia suomalaisesta köyhyydestä. Monissa palkituista kirjoituksista kuvattiin niukkuuden varjostamaan lapsiperhearkea. Näin kertoo arjestaan nimimerkki Peilikuva. Hän on äiti, joka on kasvattanut kahta erityislastaan yksinhuoltajana rahahuolten keskellä:
”Olin lähes päivittäin yhteydessä kouluihin ja selvittämässä lapsiin liittyviä asioita. Oman aikansa ja energiansa ottivat myös erilaiset terapiat, Kelan kanssa asiointi ja lasten lääkärikäynnit.”
”Eniten minua harmittaa ulkopuolelle jääminen, sekä oma että varsinkin lasten. Köyhyys on vaikuttanut lasten kaverisuhteisiin. Kun muut perheet matkustelevat pari kertaa vuodessa ulkomaille ja kun kaverit viettävät suureellisia synttäreitä niin se vaikuttaa minun lasteni itsetuntoon. Lasten ja koulukavereiden kokemuksissa ei ole yhteistä kosketuspinta-alaa. On helpompaa jäädä pois synttäreiltä ja keskusteluista. ”
Lasten ollessa pieniä äiti keksi piristystä arkeen järjestämällä ilmaista hauskanpitoa.
”Saatoimme viettää esim. kylpyläpäivää saunan lauteiden alla lasten pumpattavassa uima-altaassa. En ostanut koskaan syntymäpäivälahjoja lapsille, vaan panostin enemmän joululahjoihin. Syntymäpäivänä sankari sai toivoa millaisen kakun tein hänelle ja muutenkin sen mitä on tarjolla. Usein meillä oli yhteinen aktiviteetti mm. vesi-ilmapallosota ja mökkiolympialaiset.”
Tämä äiti vertaa osuvasti kulutusyhteiskuntaa Monopoli-peliin: ”Pelin alussa kauppa käy ja pelissä on hyvä vire, kun jokaisella on yhtä paljon rahaa käytössään. Jossain kohdin noppa ja erilaiset päätökset tuovat pelaajien kesken eriarvoisuuden, samoin kuin yhteiskunnassakin. Pelin vauhti hyytyy, kun toiset pelaajat ovat ostaneet jo kaiken, mitä on ostettavissa. Heille kertyy varallisuutta, joka ei ylläpidä peliä, vaan jää säästöön. Toiset ovat pikkuhiljaa menettäneet rahansa ja joutuvat lopettamaan pelin”.
Meillä Suomessa, täällä yltäkylläisyyden keskellä, noin kymmenesosa lapsiperheistä elää köyhyydessä (Lastensuojelun Keskusliiton raportti).
Se tarkoittaa noin 119 000 köyhää lasta Suomessa. Heistä monille köyhyys merkitsee erityisesti kokemusta aineellisen hyvän ulkopuolelle jäämisestä. Jopa kolmasosa perheistä joutuu lykkäämään laskujen maksuja ja ostamaan vaatteita käytettynä siksi, että uusiin ei ole varaa. Meillä elää tuhansia lapsia, jotka kokevat arjessaan puutetta jopa ruuasta tai lääkkeistä. Köyhyysrajan paremmallakin puolella elää suuri joukko perheitä, joilla on usein rahahuolia ja joiden on mahdotonta säästää pahan päivän varalle. Heillä ei ole ”talouden puskureita”.
Kriiseissä yhteiskunnan eriarvoisuus korostuu: pahimmin se koettelee pienituloisia tai muuten suojattomia.
Juuri tänään ajattelen erityisesti heitä, joita tämänhetkinen koronakriisi koskettaa myös taloudellisesti. Pienituloisia yksinyrittäjiä, muusikoita, taiteilijoita, erilaisten harrasteryhmien ohjaajia sekä monenlaisten kulttuuritilaisuuksien järjestäjiä. Heitä, joille kukaan ei korvaa menetettyjen töiden aiheuttamaa valtavaa lovea tilipussiin, vaan edessä on monen kuukauden tulottomuus. Harvalla heistä on ollut mahdollisuutta kerätä ”talouden puskureita” pahan päivän varalle. Heitä on paljon, ja monilla heistäkin on lapsia kasvatettavanaan.
Tuija Siljamäki
