Rauha iholle

”Onpas pahannäköinen ihottuma sulla. Tarttuuko se?” Tällaisiin kommentteihin joutuu moni ihotautia sairastava ikävä kyllä tottumaan.

Iho on suurin ja näkyvin elimemme. Sen erilaisuus herättää huomiota, mutta mieti kaksi kertaa ennen kuin kommentoit.

Vauvallani oli ruoka-allergioita, jotka näkyivät iholla. Oli punaisia näppyjä, verinaarmuja, rupia. Iho kutisi niin paljon, että pienokainen raastoi sitä minikynsillään.

Hänen ihonsa keräsi katseita. Syyttäviä katseita: etkö hoida vauvasi ihoa? Luuliko joku oikeasti, etten ollut huomannut pienokaiseni ihottumaa?

Kun vauvan iho on vereslihalla, siitä tulee avuton olo – ei vähiten äidille, jonka sielu on vereslihalla. Moni katsoi asiakseen neuvoa, kuinka ihoa kannattaisi hoitaa. He olettivat tietävänsä sen paremmin kuin ihotautilääkärit.

Mitä sitten kannattaisi mieluummin sanoa?

Ehkä kehua vauvan silmiä. Paras neuvo, jonka sain, oli lempeästi lausuttu: ”pidä häntä paljon sylissä”. Ellei keksi myönteistä ja myötätuntoista sanottavaa, on parempi vaieta.

Ellei keksi myönteistä ja myötätuntoista sanottavaa, on parempi vaieta

Ihotaudit ovat erittäin yleisiä ja niitä tunnetaan tuhansia. Yksi yleisimmistä on atooppinen ihottuma, jota sairastaa yli miljoona suomalaista jossain vaiheessa elämäänsä.

Eräs heistä on Kaapo, nuorukainen, joka on sairastanut atooppista ihottumaa pienestä pitäen. Hän muistaa ikävän tapauksen alakouluajoiltaan.

”Koulussa puhuttiin pölypunkeista ja vieressäni istunut luokkakaveri otti selvästi lisää etäisyyttä minuun. Hän sanoi, että minun pölypunkkini eivät varmasti tartu häneen.”

Kaapo halusi oikaista väärinkäsityksen ja kertoi opettajalle sairastavansa atooppista ihottumaa. Opettaja oli ymmärtäväinen ja mukava, ja niin asia selvisi. Kaapo toivookin, että opettajat ja vanhemmat kertoisivat lapsille, että on tärkeää antaa ihmisten olla rauhassa.

”Sairauteni on aina näkynyt ulospäin punoituksena silmissä ja kuivina käsinä, mutten ole ikinä halunnut peitellä asiaa enkä ole koskaan hävennyt ihoani. Pienessä piirissä, kaverien kesken, atopialleni on jopa naurettu yhdessä. Olen joskus pelannut korttia niin, että olen laittanut kortteja sormieni halkeamiin.”

Hoitoneuvoja on hänellekin vuosien varrella sadellut. Kerran joku kertoi, että serkkutytön atopia loppui murrosikään ja oletti, että sama päti häneen.

Ihmeellisiä parannuskeinoja ei enää oikeasti jaksa kuunnella

”Ihmeellisiä parannuskeinoja ei enää oikeasti jaksa kuunnella, koska eivät ne toimi ja silloin lopetan keskustelun kertomalla, että tunnen sairauteni.”

Kaapo kertoo tarinansa allergia-, iho- ja astmaliiton sivuilla. Tällä viikolla 6.-10.11. vietetään Ihoviikkoa, jolla halutaan kiinnittää huomiota ihosairauksia sairastavien kehorauhaan.

Älä kommentoi, tuijota tai neuvo. Kunnioita.

Heidän viestinsä on: älä kommentoi, tuijota tai neuvo. Kunnioita.