Ovatko nuoret sittenkään niin diginatiiveja?

Vai onko kantapään kautta oppiminen sittenkin turhan kipeää?

TikTokissa leviävät väärät terveysväittämät, groomaus, kuva- ja videomanipulaatiot. Näistä kun paasaa, tuntee itsensä ikälopuksi tädiksi. Teknouskovaiset ovat sormi pystyssä opettamassa: tämä on tätä päivää ja tulevaisuutta, sopeudu!

Noita kolmea asiaa asiantuntijat kuitenkin pitävät kaikkein suurimpina uhkina nuortemme mielenterveydelle (esim. Psychology Today 8/23). Emmehän me vanhemmat yleensä jättäisi nuoriamme selviämään yksin keskellä yötä johonkin New Yorkin kaduille, niin miksi nostaisimme kädet pystyyn digiuhkien edessä?

Kiinnostunut pitää toki olla ja ottaa selvää asioista, mutta varovaisuus ja kriittisyys mielessä pitäen. Kun nuorten digitaitoja on tutkittu, huomataankin etteivät he kaikkea tuosta vain osaakaan. Totta kai he vakuuttavat osaavansa ja tietävänsä, kuten sitä itsekin tiesi kaiken jo 15-vuotiaana.

Elina Hämäläinen selvitti väitöstutkimuksessaan yhteensä yli 700 kuudesluokkalaisen ja lukiolaisen kriittisen nettilukemisen taitoja sekä taitojen tukemiseksi suunniteltujen kouluinterventioiden tehokkuutta.

Tutkimus paljasti isoja eroja niin kuudesluokkalaisten kuin lukiolaistenkin kriittisen nettilukemisen taidoissa. Osa nuorista arvioi tekstin luotettavuutta melko taitavasti, kun osalla lukiolaisista taidot olivat jopa yllättävän heikot.

suurimmalle osalle nuorista nettitekstien luotettavuuden arviointi oli hyvin vaikeaa – myös harjoittelun jälkeen

”Vaikka taitavimmat kuudesluokkalaiset olivat luotettavuuden arviointitaidoissaan lukiolaisten tasolla, suurimmalle osalle nettitekstien luotettavuuden arviointi oli hyvin vaikeaa – myös intervention jälkeen”, Hämäläinen sanoo väitöstiedotteessa.

Tutkivan nettilukemisen intervention aikana kuudesluokkalaisille ja lukiolaisnuorille opetettiin tiedonhaun, luotettavuuden arvioinnin ja synteesin laatimisen taitoja, ja näitä taitoja myös harjoiteltiin.

Intervention jälkeisessä nettilukutehtävässä molempien kouluasteiden nuoret osasivat arvioida paremmin lähteiden piirteitä, kuten kirjoittajan tai julkaisijan asiantuntijuutta. Asiantuntijuuden arvioinnin taito on tärkeää internetin tekstivirrassa, joka tulvii alkuperältään ja luotettavuudeltaan hyvin vaihtelevaa tietoa.

Interventio auttoi erityisesti alkutestitaidoiltaan heikoimpia lukiolaisia parantamaan taitojaan, mikä onkin tärkeä, sillä juuri he ovat Hämäläisen mukaan kaikkein alttiimpia väärälle tiedolle.
Muttamutta. Vaikka nuorten kriittisen nettilukemisen taidot kehittyivät, niihin jäi selvästi parantamisen varaa.

Vaikka nuorten kriittisen nettilukemisen taidot kehittyivät, niihin jäi selvästi parantamisen varaa.

”Syvällisten ja monipuolisten kriittisen nettilukemisen taitojen kehittyminen näyttäisi vaativan säännöllistä ja suunnitelmallista harjoittelua eri oppiaineiden yhteydessä ja kaikilla kouluasteilla”, Hämäläinen huomauttaa.

Hänestä näiden taitojen opettamisen tulisi alkaa jo alakoulussa. Peruskoululla on mahdollisuus kehittää erilaisista lähtökohdista tulevien lasten ja nuorten taitoja.

Ehkä meidän vanhempien on kuitenkin syytä pitää jatkossakin silmämme auki ja suhtautua kriittisesti paitsi netissä liikkuvaan tietoon, myös teknouskovaisten väittämiin.

On tullut aika kyseenalaistaa pohjaton usko teknologian kaikkivoipaisuuteen.