Onko lukio enää yleissivistävä?
Kysyin omilta nuoriltani kokemuksia nykylukiosta. Kumpikin on päässyt ylioppilaaksi valintakoeuudistuksen aikana. Toinen sanoi katuvansa, ettei panostanut enemmän matematiikkaan. Miksi, onko se alkanut kiinnostaa, kysyin. No ei todellakaan, mutta koska pääsykokeet.
Tarvitaanko ihmissuhteissa toisen asteen yhtälöä? Miten polynomit auttavat ymmärtämään ihmisyksilön psykososiaalista hyvinvointia? kyselevät nuoret, jotka aikovat hakeutua sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle. Luulisi, että esimerkiksi terveystiedon, psykologian tai yhteiskuntatieteen kurssit auttaisivat opiskelupaikan saamisessa, mutta ei, se onkin matematiikka!
Pitäisikö lukion nimi muuttaa matemaattisluonnontieteelliseksi valmennuskurssiksi? Se olisi paljon reilumpaa kuin yrittää ylläpitää mielikuvaa lukiosta yleissivistävänä oppilaitoksena.
Jos uudistuksen tarkoitus oli saada nuoret nopeasti työelämään, en usko että onnistuttiin. Nyt nuoret, jotka eivät koe matematiikan opiskelua motivoivaksi, joko pänttäävät sitä pakolla tai sitten yrittävät löytää vuosia kestäviä kiertoreittejä toivealalleen. Ne, joilla on rahaa, ostavat tietenkin valmennuskursseja (vaikka sekään ei mitään takaa). Eriarvoistuminen kasvaa!
Ylen Spotlight -dokumentissa Älliä hinnalla millä hyvänsä käsiteltiin pääsykoeuudistuksen vaikutuksia lukiolaisten stressiin.
Ohjelmaan haastatellut lukiolaiset eivät voineet valita itseään kiinnostavia aineita, kuten historiaa, vaan heidän oli keskityttävä matematiikkaan, vaikka eivät aikoneetkaan insinööreiksi tai lääkäreiksi. Pitkän matematiikan laudaturista saa korkeimmat pisteet, hakipa mihin yliopistokoulutukseen tahansa. Todistusvalinnan oli tarkoitus yksinkertaistaa jatkokoulutukseen hakemista, mutta se onnistui vain lisäämään lukiolaisten paineita, koska käytännössä tuleva ammatti on päätettävä heti lukion alussa. Lukiolaisten stressi onkin ennätyskorkealla.
Yliopistojen valintakokeiden pisteytysjärjestelmä perustellaan sillä, että pitkän matematiikan valinneita on palkittava heidän uurastuksestaan. Miksi matematiikkaa sitten suositaan lukiossa niin vahvasti? Eikö elämässä tarvita muita valmiuksia kuin matemaattisia? Koko ajan höpötetään, miten paljon tulevaisuudessa tarvitsemme ongelmanratkaisutaitoja, luovuutta ja yhteistyötaitoja.
Esimerkiksi Peda.net:ssä kuvaillaan tulevaisuudessa tarvittavia taitoja näin:
Tapa ajatella: luovuus ja innovaatio, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu ja päätöksenteko, oppimaan oppiminen ja metakognitiiviset taidot.
Tapa työskennellä: kommunikaatio, yhteistyö ja tiimityöskentely.
Työvälineiden hallinta: informaationlukutaito, tietotekniikan käyttötaidot.
Kansalaisena maailmassa: kultuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu.
En tarkoita, etteikö matematiikka olisi tärkeää. Minulla oli lukiossa pitkä matematiikka, koska alun perin halusin eläinlääkäriksi. Työmäärään nähden pitkä matematiikka, jos mikä oli turhaa työtä. Paljon enemmän hyötyä minulle olisi ollut ranskasta, jota en voinut valita, koska matematiikka.
Pääsykoeuudistusta ajamassa ollut ministeri perustelee Spotlight-dokumentissa uudistusta sillä, ettei meillä ole varaa venyttää nuorten opiskelemaan pääsyä. Mutta onko meillä varaa lisätä jo ennestään pahoinvoivien lukiolaisten stressiä näin?
Tuija Siljamäki
Miten hyvitämme ammattiin valmistumassa olevien harjoitteluvajeen?
