Lue nuorten kirjoittamia kirjoja

Nuoret kirjoittavat rohkeasti muun muassa mielenterveysongelmista ja sateenkaarinuorten maailmasta. Nuorille itselleen monet näistä kirjoista tarjoavat hyvää vertaistukea ja peilailupintaa. Tässä muutamia vinkkejä.

Syömishäiriöön sairastuneen sisäinen maailma

Lukiolaisen Emmi Köykän kirjoittama Näkinkenkätyttö kertoo yhdeksäsluokkalaisesta Katariinasta, Keijusta, joka piilottelee synkkää salaisuutta. Hän kuulee päänsä sisällä äänen, joka kieltää häntä syömästä.

Kirja on yhdistelmä realismia ja fantasiaa. Historiallisen ulottuvuuden siihen tuo Keijun aikamatkailu Suomen nälkävuosissa ja sisällissodassa.

Näkinkenkätyttö on omistettu kaikille, jotka eivät usko kelpaavansa sellaisina kuin ovat – ja erityisesti heille, jotka ovat joskus miettineet jokaisen suupalan kohdalla, ansaitseeko sen vai ei.

Köykkä kuvaa syömishäiriötä sairastavan sisäistä maailmaa tarkkanäköisesti. Ääni valtaa päähenkilön pään ja pakottaa hänet pikkuhiljaa kieltäytymään kaikesta, mistä aiemmin nautti: suklaasta ja letuista, jopa luonnon kauneudesta ja läheisten seurasta.

Syömishäiriö on ennen kaikkea mielen sairaus, mutta sillä on fyysisiä seurauksia, joita Emmi Köykkä kuvaa hyvin Keijun lääkärikäyntien kautta. Kuukautiset loppuvat, palelee, sydämen syke hidastuu vaarallisesti ja selkää särkee. Vakava aliravitsemustila voi johtaa lapsettomuuteen ja lopulta kuolemaan.

– Olen kuullut, että kirja on auttanut läheisiä ymmärtämään syömishäiriöön sairastunutta. Sairastuneet ovat löytäneet samastumispohjaa ja pystyneet jopa käsittelemään tilannettaan kirjani kautta.

Kirjassa on raastavinta seurata Keijun sisäistä kamppailua sairauden kanssa. Hän ymmärtää seuraukset, muttei voi itselleen mitään, ja työntää tahtomattaan läheisiään kauemmas.

Mitä syömishäiriöisen läheiset voivat sellaisessa tilanteessa tehdä?

– Se on varmasti tosi yksilöllistä, mutta sairastunut pitäisi jotenkin saada uskomaan itseensä ja huomaamaan hyvät asiat elämässään. Toipumisen tahdon pitää lähteä itsestä. Se ei vaan riitä, että väkisin yritetään saada toipumaan, vaikka ravitsemuskuntoutuksen kautta.

Vimmaisesta nuoruudesta

Riina Aho, 20, haluaa kuvata rohkeasti vaikeita teemoja kuten mielenterveysongelmia, sukupuolen moninaisuutta ja seksuaalisuutta. Kaikki tiet vie koomaan -kirja julkaistiin viime vuonna. Tiheätunnelmaisia novelleja yhdistää nuoruus, vimmainen kieli, huojuva mieli ja arjen absurdius. Bussikuski huutaa, ettei bussiin saa tulla ilman Ikean kassia. Sairaalan lattia väreilee. Googlesta ei löydy vastausta mihinkään.

– En aluksi ajatellut kirjoittaa kirjaa. Olin jo muutaman vuoden ajan kirjoitellut tekstinpätkiä, ja huomasin, että ne sopivat yhteen.

– Kirjaa on sanottu vertaistuelliseksi ja ajankohtaiseksi ja myös vähän ahdistavaksi. Koen, että ahdistavuus on hyvä asia.

Viisi viime vuotta Aho on kirjoittanut päiväkirjaa aktiivisesti. Niitä onkin täyttynyt miltei kymmenen. Hän myös näpyttelee puhelimen muistiin mieleensä tulevia asioita tai runonpätkiä vaikkapa bussipysäkillä. Hänelle kirjoittaminen on itseilmaisua, keino käsitellä ahdistavia asioita.

– Kun puhuin kaverini kanssa taiteesta, hän sanoi hyvin: piirtäminen on hyvän olon lisäämistä, kirjoittaminen pahan olon poistamista. Ajattelen samoin. Jos teksteistä joskus tulee julkaisukelpoisia, niin hyvä, mutta ei ole pakko tulla.

Aho uskoo, että kirjoittamisen tehtävä on rikkoa tabuja. Sellaisia kirjoja hän itsekin mielellään lukee, kuten Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia tai Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini. Hän pitää myös nykyrunoudesta, esimerkiksi räppäri Paperi T:n Post-alfa-teoksesta.

Suomalaisen ja venäläisen sotilaan epätodennäköisestä ystävyydestä

Kim Myrsky Holopainen Ihmiset katsovat toisiaan on pitkähkö novelli, jonka innoittajana toimi kirjoittajan oma kiinnostus historiaan. Tekstissä kaksi eri maailmaa kohtaavat jatkosodan aikaisessa Suomessa.  Kohtalo törmäyttää yhteen suomalaisen ja venäläisen sotilaan. Holopainen kuvaa heidän suhteensa kehittymistä tarkkanäköisesti. Voittaako inhimillisyys sotilaan velvoitteet? Voivatko viholliset ystävystyä, luottaa toisiinsa? Uskomattoman jännittävä tarina: tämänhetkisen maailmantilanteen valossa myös pelottavan ajankohtainen. Kirjasta on painos loppu, mutta kirjastoista voi saada.

Sateenkaarinuorten elämää

Kuura Juntunen on 18-vuotias paljasjalkainen tamperelainen, jolle kirjat, lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet osa elämää niin kauan kuin hän jaksaa muistaa. Niihin hän palaa aina epävarmoina hetkinä.

Juntusen kirjoittama kirja, Mähän tiesin ettei täällä ole mitään, kertoo sateenkaarinuorten epävarmoista hetkistä. Lukion ensimmäisellä opiskeleva Helle kohtaa samanikäisiä sateenkaarinuoria ja lähtee heidän kanssaan seikkailulle Itä-Suomeen. Helle, Julian, Leeni ja Caesar haluavat selvittää, mitä tarkoittaa muunsukupuolisuus.

”Kirjan ystävyyden kuvaus oli aika ihanaa. Miten he kohtelivat toisiaan, olivat toistensa puolella, auttoivat toisiaan ja kannattelivat toisiaan. Helle ja Caesar ovat kämppiksiä, Julian heillä paljon ja Leeni tutustuu heihin ja niin heistä kaikisa tulee ystäviä ja lopulta myös kämppiksiä Hellen ja Caesarin pieneen yksiöön, josta aikovat lopulta muuttaa isompaan asuntoon yhdessä virallisesti asumaan”, sanoo kirjabloggari kataroomankirjaimia.

Z-sukupolven kustantamo

Kaikki nämä kirjat ovat kustannus Z:n julkaisemia. Se julkaisee nimensä mukaisesti z-sukupolven eli 2000-luvulla syntyneiden teoksia, ja sen kotipaikka on Itä-Suomessa, Kesälahdella, josta kustantaja Lea Pennanen on kotoisin. Ensimmäiset käsikirjoitukset kustantamo etsi kirjoituskilpailulla 2021. Kilpailussa oli kolme ikäsarjaa, joista kustakin valittiin kolme parasta julkaistavaksi. Nuorimpien, 7–10-vuotiaiden sarjassa on jo julkaistu Asiya Yousfin, 9, lasten tiedekirja Mystinen lipas – Itämeren aallokoiden uumenissa, ja valmistumassa on lisää kirjoja.

Lapsen Maailman juttu kustantamosta: ”Tiedän omakohtaisesti, miten hirvittävä sairaus syömishäiriö on”