Lasinen lapsuus vaikuttaa parisuhteeseen

Sanotaan, että tytöt valitsevat miehekseen isänsäkaltaisen. Jos isä on alkoholisti, onko kohtalona siis päätyä yhteen alkoholistin kanssa?

Rakastuin teininä paikallisen rokkibändin basistiin, jolla oli repaleiset farkut, nahkatakki ja joka suuntaan sojottava tukka. Aina kun tapasimme, hän huojui hiukan. Hän särki sydämeni.

Vuosia myöhemmin tapasin hänet sattumalta uudelleen. Olin silloin jo avoliitossa nykyisen mieheni kanssa. Hän muisti minut heti ja tervehti lämpimästi, ehkä liiankin tuttavallisesti. Hän huojui ja tuoksahti alkoholilta – keskellä päivää. Olin kiitollinen tästä kokemuksesta: särkynyt sydän voi olla myös hyväksi.

Oli syytäkin olla kiitollinen, sillä tutkimusten mukaan alkoholistiperheessä kasvaneella on suurempi riski ajautua itse päihteidenkäyttäjäksi tai parisuhteeseen alkoholistin kanssa.

Se voi johtua siitä, ettei mielessä ole terveen suhteen mallia, kuten turvallisissa perheissä kasvaneilla luonnostaan on.

Pitkään sen jälkeen kun olin jo naimisissa nykyisen mieheni kanssa, näin painajaisia, joissa vaeltelin yksinäisenä kaupungilla juopuneita miehiä ja oksennuksia väistellen. Vasta myöhemmin ymmärsin, että se oli menettämisen pelkoa. Nyt kun kaikki oli hyvin, pelkäsin menettäväni toisen.

Onko minulla oikeus tällaiseen onneen, kysyin itseltäni jatkuvasti. Olin varma, että kohta tapahtuu jotakin kamalaa. Ihanan tasainen, hyväntuulinen arki tuntui suorastaan epäluonnolliselta.

Lasisen lapsuuden eläneiden on vaikea luottaa siihen, että joku pysyy rinnalla turvallisena kalliona. Sitä voi joutua testaamaan. Kumppanin kärsivällisyyttä koetellaan monin tavoin. Hatunnosto jokaiselle, joka ymmärtää ja kestää vaikkapa sitä että toinen voi romahtaa, jos myöhästyy tapaamisesta vartin.

Kumppanin voi olla vaikea tietää, milloin riidoissa on kyse lapsuuden trauman esiin pulpahtamisesta, milloin puhtaasti nykytilanteesta. Kummankin on hyvä vähän pöyhiä omaa kasvuympäristöään ja jutella siitä avoimesti.

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -sivuilla tiivistetään tavallisimmat ongelmat lasisen lapsuuden eläneiden parisuhteissa: meidän on vaikea rentoutua ja luottaa, tarvitsemme roppakaupalla hyväksyntää, sivuutamme herkästi omat tarpeemme ja koemme syyllisyyttä järjettömistä asioista (kuten siitä, että elämä on liian ihanaa).

Toisaalta olemme hyviä strategisteja ja katastrofeihin varautujia. Aistimme ongelmaihmisen kilometrin päästä. Kukoistamme myös katastrofien jälkiselvittelyissä, sillä sehän sujuu meiltä kuin luonnostaan.

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, kysytään laulussa.

Ei pidä paikkaansa. Lasisen lapsuuden eläneiden on mahdollista rakastua aivan kunnolliseen ja tunnolliseen mieheen. Lasisen lapsuuden eläneillä on samanlainen oikeus onneen kuin muillakin.

Tuija Siljamäki

Edellinen:

Alkoholistin lapsi ei rentoudu kesällä