Harrastaminen ei ole ylellisyyttä!

Kun lapseni olivat alakouluikäisiä, piti valita, mitä he harrastaisivat. Tytär innostui hevosista, poika rumpujen soitosta. Kumpikaan harrastuksista ei ollut ilmainen, vaan vaadittiin niin ajallisia kuin rahallisiakin panostuksia. Onneksi siihen oli mahdollisuus, vaikka ylimääräistä rahaa ei meilläkään juuri ollut käytettävissä.

Viime aikoina harrastukset ovat kallistuneet huimasti. Hinnat ovat kymmenessä vuodessa jopa kaksinkertaistuneet. Perheet voivat joutua tinkimään niistä ehkä enemmän kuin koskaan. Tämä käy ilmi Lastensuojelun Keskusliiton ja Hope ry:n yhteisestä selvityksestä.

Onko lasten ja nuorten harrastus vain ”harrastelua”, ylimääräistä luksusta, jota kaikki eivät suinkaan tarvitse? Vai onko se kilpailua ja hampaat irvessä suorittamista?

On rajua, jos vapaa-ajan harrastuskin on kilpailuhenkinen. Edes vapaa-ajalla pitäisi saada iloita ja nauttia elämästä.

On rajua, jos vapaa-ajan harrastuskin on kilpailuhenkinen. Edes vapaa-ajalla pitäisi saada iloita ja nauttia elämästä.

Olen monessa yhteydessä hehkuttanut musiikkiharrastusta, varsinkin bänditoimintaa, kuten Rock Academya. Kuopukselleni musiikkiharrastuksen aloittaminen ja oman bändin perustaminen olivat käänteentekeviä. Kaveripiiri laajeni. Soittamisen ohessa hän oppi rennosti elämässä tärkeitä taitoja. Bändissä pitää oppia neuvottelemaan, luovimaan monen erilaisen persoonan kanssa sekä esiintymään yleisön edessä. Siis yhteistyötaitoja, esiintymistaitoja, sosiaalisia taitoja ja niin edelleen.

Musiikin arvosana oli nuorellani lukiossa kymppi. Jatkokoulutuspaikkaa ajatellen musiikki oli kuitenkin ”hyödytön” lukioaine. Elämää ajatellen mitä tärkein. Nuoreni tuskin muistaa hypotenuusan laskukaavaa tai Pythagoraan lausetta, mutta muistaa taatusti, millaista oli soittaa lukion päättäjäisjuhlissa.

Mitä kaikkea hevosharrastuksen piirissä oppii? Ainakin kuuntelu- ja yhteistyötaitoja toisen lajin edustajan kanssa sekä elollisesta olennosta huolen pitämistä. Todella tärkeitä taitoja nekin. Monen kouluaineen tieto katoaa, mutta kesäisten hevosleirien kokemukset eivät koskaan.

Monen kouluaineen tieto katoaa, mutta kesäisten hevosleirien kokemukset eivät koskaan.

Monille harrastus avaa portin uusiin maailmoihin: taitoihin, kaveripiireihin ja hyvään mieleen. Se voi olla polku ulos yksinäisyydestä, jopa tie kohti elämänuraa. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen – myös heillä, jotka tarvitsevat erityistä tukea voidakseen harrastaa.

On surullista, jos lapsi ei pääse edes aloittamaan itseään kiinnostavaa harrastusta tai joutuu lopettamaan sen perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Se on selvityksen mukaan valitettavan yleistä. Tämä asettaa lapsemme ja nuoremme eriarvoiseen asemaan.

”Lähes kaikki lapset harrastavat jotain. Kustannusten takia kaikki eivät pysty edes aloittamaan eniten kiinnostavaa harrastusta…. Harrastustuki on perheiden palautteen perusteella hyvin kohdentuva ja vaikuttava tapa tukea perheitä. Lasten näkökulmasta harrastamisessa on nykyisin kysymys normaalin lapsuuden elämisestä, ei ylellisyydestä”, sanoo selvityksen toimittanut Petri Paju.

Lastensuojelun Keskusliitto ja HOPE toteuttivat kaksi harrastustoimintaan liittyvää kyselyä keväällä 2022. Ensimmäinen kysely oli suunnattu perheille ja siihen saatiin 362 vastausta. Toinen kysely oli suunnattu Hope ry:n vapaaehtoisille ja tähän saatiin 18 vastausta. Erityisesti kyselyissä keskityttiin harrastamisen kustannuksiin. Kuljeta, kannusta ja konkurssi – Lasten harrastamisen kustannukset ja Hopen harrastustuki -selvitys perustuu kyselyistä saatuihin tietoihin.