Erityisen ihana vanhemmuus
John Mark Smith/Unsplash
Viikon sisällä ilmestyi kaksi ristiriitaista uutista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksessä kerrottiin, että pienten lasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat.
Toisessa uutisessa (Yle) lyötiin tiskiin pienten lasten vanhempien eroluvut: ne ovat Euroopan korkeimpia. Eniten erotaan noin neljän avioliittovuoden jälkeen.
Jokin tässä yhtälössä ei täsmää. Vai onko niin, että ensimmäiset vuodet lapsen tai lasten syntymän jälkeen ovat täynnä huumaa, sen jälkeen iskee arki lekalla päähän?
Kannustan pariskuntia sinnittelemään vaikeat vuodet. Nimittäin sen jälkeen odottaa palkinto: vielä monta kymmentä vuotta omaa ja parisuhdeaikaa tutussa, turvallisessa ihmissuhteessa.
Ei, minua ei lohduttanut yhtään, kun neuvolantäti sanoi, että kyllä nuo vauvan allergiat helpottavat kouluikään mennessä. Vuodet vatsakipuisen ja ihottuman peittämän lapsen kanssa tuntuivat loputtomilta. Ilo löytyi pienestä: vauvan hykerryksestä rasvauksen aikana, kutinattomista hetkistä.
Sitten meille piti vielä tulla tämä tyypin 1 diabetes. Se iski lekalla päähän. Oli opeteltava uusi elämä sen kanssa, sen ehdoilla.
Suomessa elää kymmeniä tuhansia erityislapsiperheitä, parisuhdekeskus Katajan mukaan. Erityislapseksi määritellään lapsi, jolla on kehitysvamma, neuropsykologinen häiriö, aistiyliherkkyyksiä tai pitkäaikainen sairaus.
Jokaisessa perheessä arki on omanlaisensa palapeli. Yhteistä meille erityislapsiperheille on se, että arkea kuormittavat kiire, yhteisen ajan puute ja huoli lapsen hyvinvoinnista. On selvää, että sairaasta lapsesta huolehtiminen horjuttaa parisuhdetta, mutta kannustan: pysykää yhdessä! Taistelkaa yhdessä!
Yhteisistä hetkistä kutoutuu verkko, jonka silmukat, solmut ja repeämät vain te kaksi voitte muistaa ja ymmärtää. Kuten sanotaan: kotini on siellä, missä minua ymmärretään. Parhaimmillaan yhdessä voitetut vaikeudet vahvistavat suhdetta.
Ymmärrän hyvin, että moni uupuu. Tarvitaan mummeja, kummeja, pappoja ja viisaita ammattilaisia tukemaan perhettä myrskyn silmässä, antamaan mahdollisuuden vetää henkeä välillä.
Parisuhdeoppaissa sanotaan usein, että vanhempien parisuhde on lapsen koti. Ilman konkreettista tukea vanhemmuuteen, se jää tyhjäksi sanahelinäksi. Kodin seiniä on vaikea pitää pystyssä yhdellä kädellä.
Parisuhdeneuvoni?
Ulkoilkaa, pöllöilkää ja pelatkaa lautapelejä yhdessä. Jos jotain kadun nyt kun esikoinen on jo maailmalla, niin sitä ettei tehty sitä vielä enemmän.
Tuija Siljamäki
Parisuhdekeskus Kataja ry:n puhelin päivystää maanantaisin klo 14-16 numerossa 050 337 90 53. Myös chatti. Puhelimeen vastaa ammattilainen.
Aiemmin parisuhteesta:
Lapselliset miehet: Parisuhde yhteytenä
One glass of milk: Miten selvitä parisuhteen kanssa kuivin jaloin pikkulapsiarjesta
