Digiloikka lätsähti suohon

Vihdoin alamme puhua vakavasti somen haitoista. Vihdoin riippuvuudesta aletaan puhua sen oikealla nimellä. Ei hetkeäkään liian aikaisin.

Kesän jälkeen kaupunki toisensa perään on kertonut kouluihinsa tulevista kännykkärajoituksista. Myös digitaalisen oppimateriaalin mielekkyyttä on alettu kyseenalaistaa. Sehän tietää lapsille lisää ruutuaikaa.

Muun muassa Riihimäellä neuropsykologi Minna Peltopuro havahtui oman lapsensa ruutuaikaan, josta valtaosa johtui koulutyöstä. Koulutyö vaatii pahimmillaan jopa seitsemän tuntia ruudun ääressä! Se ei voi olla vaikuttamatta nuorten kehittyviin aivoihin.

Seitsemän tuntia ruudun ääressä ei voi olla vaikuttamatta nuorten kehittyviin aivoihin.

Onko siis mikään ihme, että meillä on digiriippuvaisia lapsia? Tämän sopan keitimme aivan itse: digiloikka tehtiin huppu päässä suohon, seurauksia pohtimatta. Koekaniineiksi valjastettiin lapsemme, lupaa kysymättä. Toivottavasti samaa virhettä ei tehdä tekoälyn kanssa.

Teknologiajätit kierivät rahassa, mutta seurauksia paikkailemme me vanhemmat sekä niukin resurssein pyörivät järjestöt.

Näin kertoo riippuvuudestaan Demi:

Aloitin somen käytön kunnolla 14-vuotiaana, ja silloin someriippuvuuteni alkoi. Olin koulukiusattu ja masentunut joten koin turvaa somessa olemisesta, mutta se oli kaikkea muuta kuin turvallista. Koin sen niin turvalliseksi etten tajunnut sitä vaaraa mihin astuin. Olin somessa päivittäin ja uppouduin sinne moneksi tunniksi turruttamaan ahdistusta ja paniikkia.

Some oli se paikka minne kirjoitin syvimmät tunteeni. Jaoin ne sadoille ihmisille joita en tuntenut. En käynyt koulussa ja numeroni tippuivat. En myöskään nähnyt kavereitani vaan hengailin tuntemattomien ihmisten kanssa joihin tutustuin somessa. Se oli minun mielestäni turvallista.

Lopulta hän makasi sängyssä, nukkui ja sometti. Ei edes syönyt kunnolla. Hän sairastui syömishäiriöön ja masennukseen.

Tutkimus toisensa perään kertoo älylaitteiden liikakäytön haitallisuudesta. Tuoreimpien kahden tutkimuksen mukaan ongelmakäyttö on yhteydessä teinien ahdistukseen, masennukseen ja univaikeuksiin, uutisoi Euronews.

Ongelmakäytöllä tutkijat tarkoittavat samantyyppisiä oireita kuin riippuvuussairauksissa, kuten peli- ja päihderiippuvuuksissa: vaikea olla ilman, vie ajan mielekkäältä tekemiseltä, sosiaaliset haitat jne.

Vihdoinkin älypuhelinriippuvuudesta puhutaan riippuvuutena.

Vihdoinkin älypuhelinriippuvuudesta puhutaan riippuvuutena. Sen alalajeja ovat vaikkapa peliriippuvuus tai someriippuvuus. Mitä ovat someriippuvuuden merkit?

Nuortenlinkin mukaan someriippuvuudeksi voidaan lukea se, ettei pysty pitämään taukoa päivityksissä tai selailee somea (esimerkiksi Instagramin feediä tai Snapchatin snappeja) kykenemättä lopettamaan. Tukee tunne, että jää vaille jotakin arvokasta, ellei koko ajan ole läsnä (FOMO).

Selkein merkki someriippuvuudesta on se, ettei pysty laittamaan somea pois näkyvistä, vaikka joku läheinen sitä pyytää. Tai se, ettei pysty irtautumaan somesta, vaikka pitäisi olla tekemässä jotain muuta.

Tukea ongelmalliseen somen ja netin käyttöön saa Sospedin #somerajaton-sivustolta.

Aloita somen rajoittaminen näin:

1. Tutustu oman puhelimesi ajankäyttötilastoihin. Se näyttää, kuinka paljon aikaa käytät mihinkin sovellukseen.

2. Pohdi, mihin kaikkeen muuhun senkin ajan olisi voinut käyttää. Viekö some enemmän energiaa kuin antaa?

3. Ennen kuin otat puhelimen käteesi, pysähdy kysymään itseltäsi, mitä aiot tehdä sillä. Selata somea päämäärättömästi vai vastata ystävän viestiin?

4. Tunnista somen koukuttavuus. Selattava ei lopu.

5. Vaimenna turhat hälytykset ja jätä jäljelle vain tärkeimmät.

6. Jos olet vanhempi, mieti millaista esimerkkiä näytät lapsellesi älylaitteiden käyttäjänä.

Vinkit antoi Somerajattoman somebreikillä käynyt Hanna Lapsen Maailman Irti somesta -jutussa.