Anna arvolahja

Miljoonat ihmiset säntäilevät pitkin kauppakeskusten käytäviä puketteineen ja pussukoineen, hiki otsalla, sydän pamppaillen. Vielä tuolle ja tuolle pitäisi ostaa jotakin. Mitä keksisi? Noloa, jos saan häneltä lahjan eikä minulla ole hänelle mitään… Edes joku halpa (ja hyödytön). On häpeällistä jäädä lahjavelkaa.

Kuinka moni pysähtyy miettimään, mitä lahjansaaja oikeasti haluaa? Tai tarvitseeko hän ylipäätään mitään? Ehkä hän tarvitsee vain hetken aikaasi.

Moni tuskailee lahjanostopakon edessä ja sanoo, ettei osaa ostaa lahjoja. Kyse ei ole siitä, vaan siitä ettei hän tunne lahjansaajaa. Ehkei hänellä ole ollut aikaa kiinnittää huomiota, mitä lahjansaaja todella kaipaisi. Tai sitten hän ei vain ole viitsinyt kuunnella. Lahjan ostaminen ei ole rakettitiedettä, vaan ihmissuhdetaito. Eikä se useinkaan ole kiinni lompakon paksuudesta.

On ilahduttavaa saada lahja, joka osuu nappiin. Josta näkee, että lahjanantaja on kuunnellut sinua ja todella huomannut tarpeesi. Tämä tuntuu olevan yhä harvinaisempaa. Meillä ei ole aikaa kuunnella toisiamme. Se on ongelman ydin ja vääränlaisten lahjojen tulva vain oire siitä. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat antaa osuvia, viitseliäitä lahjoja. Heiltä yritän oppia.

Vääränlaisten lahjojen tulva on vain oire turhasta kiireestä

Joitakin vuosia sitten vierailin suurperheen maatilalla. He elivät lähes omavaraisesti. Materiaalisesti heidän elämäänsä voisi kutsua köyhäksi, mutta rakkaudesta heillä ei ollut puutetta – eikä kekseliäisyydestä! He olivat luoneet oman jouluperinteensä. Joka toinen joulu oli hedelmäjoulu, jolloin ostettiin paljon erilaisia hedelmiä herkuteltaviksi. Joka toinen joulu taas oli pakettijoulu, jolloin lapset saivat lahjaksi isoja pahvilaatikkoja. Sehän oli lapsista riemastuttavinta ikinä!

Joskus siis itse paketti on paras lahja. Lapsillahan riittää mielikuvitusta rakentaa pahvilaatikoista kokonainen maailma. Tosin vähän mietityttää, miten tämä toimii enää nuorilla. Epäilemättä he keksivät jotakin muuta lasten kasvaessa.

Sanotaan, että lahjan antamisessa ajatus on tärkein. Kyllä, mutta se ei tarkoita, että lahjansaaja ilahtuu mistä tahansa rojusta. Hyvä nyrkkisääntö on: jos et tiedä, mitä ostaa, älä osta mitään.

Käyn välillä kirpputorilla katselemassa kaikkea sitä krääsää, jota kukaan ei halua. Mihin se laitetaan? Hirvittää ajatellakin, mikä määrä jätettä tämänkin joulun jälkeen taas kipataan roskiksiin ja kierrätykseen.

Miksi ostaa lisää tavaraa ihmiselle, jolla on jo sitä vaikka muille jakaa?

Miksi ostaa lisää tavaraa ihmiselle, jolla on jo sitä vaikka muille jakaa? Lahjoita rahaa hänen puolestaan hyväntekeväisyyteen. Tai mieti, mitä hän oikeasti tarvitsee. Jotakin palvelua? Joskus on hyvä ajatus olla antamatta mitään. Joskus lämmin halaus voi olla parempi arvolahja kuin joku kallis härpäke tai turhake.

Olen lähes lopettanut lahjojen ostamisen. Mikä ihmeen pakko se on, jos ei siltä tunnu? Tänä jouluna ostin tasan kaksi toivelahjaa. Ne eivät ole raha-arvoltaan suurensuuria, mutta taatusti tarpeellisia lahjan saajille. Siitä tulee hyvä joulumieli, kun tiedän, että lahjaani arvostetaan.