Aina vanhempien vika? – Neljä syytä, miksei vanhempien syyttely kannata

Teininä pidin vanhempiani maailman noloimpina otuksina, joiden toivoin pysyttelevän kotikoloissaan ja mahdollisimman kaukana itsestäni, ainakin julkisilla paikoilla. Sittemmin asenteeni pehmeni.

Lasten kasvaessa vanhemmuudesta paljastuu yhä uusia ihania ja kauhistuttavia piirteitä. Vaikeudet auttavat ymmärtämään, etteivät omatkaan vanhemmat olleet kaikkivoipia, vaan inhimillisiä, epätäydellisiä ihmisiä. He eivät onnistuneet kaikessa, mutta yleensä sentään jossakin.

On kuitenkin monta asiaa, jossa päätin toimia toisin kuin he.

Turha siis ihmetellä, jos omat lapseni ajattelevat samoin: vuosien myötä he huomaavat yhä uusia asioita, joissa aikovat toimia toisin omassa parisuhteessaan ja perheessään. Ja sehän on vain hyvä! Silloin meillä on yhä viisaampia vanhempia ja puolisoita.

On totta, että lapset saavat eritasoiset eväät perheiltään. Toiset joutuvat itsenäistymään varhain, toiset taas saavat kylpeä yltäkylläisyydessä. Rakkauden ja läsnäolon määrä ratkaisee.

yhteiskunnan vaatimukset etenkin äitejä kohtaan ovat vaivihkaa kasvaneet

Tuntuu kohtuuttomalta, että yhteiskunnan vaatimukset etenkin äitejä kohtaan ovat vaivihkaa kasvaneet. Hyvän äidin kuuluu olla aina kärsivällinen ja empaattinen eikä ikinä väsynyt, kyllästynyt, kiukkuinen tai hämillään. Äitejä osoitetaan sormella milloin välinpitämättömyydestä, milloin ylisuojelemisesta. Tuntuu miltei mahdottomalta onnistua.

Mistä tietää, milloin lapsi on oikeasti aikuinen? Siitä, ettei hän enää syytä kaikista vastoinkäymisistään vanhempiaan.

Psychology Today:n (1/24) artikkelin mukaan vanhempiensa syyttäminen estää ihmistä tutustumasta omiin kehittämistä vaativiin puoliin ja ottamasta vastuuta omasta elämästä. Muiden syyttäminen on nimittäin paljon helpompaa.

Psychology Today listaa neljä syytä, miksi vanhempiensa syyttäminen on turhaa. Tässä ydinkohdat tiivisti suomeksi muokattuna:

1) Vaikka olisitkin oikeassa, mitä se muuttaisi? Mitä enemmän keskityt vanhempiesi puutteisiin, sitä enemmän se vie energiaa oman elämäsi rakentamiselta.

2) Täydellisiä vanhempia eikä täydellistä lapsuutta ole olemassakaan.

3) Vanhemmatkin olivat tai ovat aikakautensa ja olosuhteidensa kasvatteja. Heillä ei välttämättä ollut mahdollisuutta muuhun. Yleensä vanhemmat ovat tarkoittaneet vain hyvää ja haluavat lapsilleen hyvää.

4) Vanhemmat eivät ole ainoita, jotka vaikuttavat elämäsi suuntaan ja identiteettiisi.

Nykyisin puhutaan paljon itsemyötätunnosta. Se onkin tärkeää, mutta ei pidä unohtaa myötätuntoa muita kohtaan. Olemme ihmisiä, ja aivan kuin mekin opimme vanhempiemme virheistä, niin tekevät varmasti omatkin lapsemme meidän virheistämme.