Siirry sisältöön
Rupista rakkautta

Kiitos sinulle äiti, että jaksat

09.05.2020

Oli aika, jolloin et olisi halunnut herätä aamuisin. Tulevaisuus liukeni edessäsi kuin hiekkalinna tuuleen. Kaikki suunnitelmasi, uskomuksesi, huolellisesti punnitut seuraavat askeleet, kaikki mihin olit luottanut. Olisit halunnut kaivautua peiton alle ja pitää unen reunasta kiinni loputtomiin.

Juuri silloin joku pieni ja lämmin olento hupsahti peiton alle kainaloosi. Hänen silkkiset hiuksensa kutittivat nenääsi. Tuo pieni ja lämmin halusi ottaa kätesi ja verrata sen kokoa omaansa. Hänen kätensä, joka hädin tuskin peitti kämmenesi, oli pehmeä kuin höyhen.

Ymmärsit, on jaksettava vaikka yö olisi mennyt puolihorteessa. Tarkistit, ettei pieni otsa ole kylmännihkeä. Tarkistit, että verensokeri on säällisissä lukemissa. Ehkä sait nauttia tästä rauhallisesta aamuhetkestä vielä vähän aikaa, ennen kuin oli noustava keittämään aamupuuroa.

Oli aika, kun syytit itseäsi siitä, ettet osannut. Tämä pirullinen sairaus teki parhaansa voittaakseen, väsyttääkseen. Aina se tuntui olevan askeleen edellä. Aina sen iskut tulivat pimeästä. Oli muka sinun vikasi, jos et hallinnut joka hetkeä, jokaista yksityiskohtaa. Et kuunnellut niiden ystävien ääniä, jotka sanoivat: kuule, tuollainen ei ole inhimillisesti mahdollista. Oli oltava mahdollista! Oli tehtävä kaikkensa ja enemmän!

Oli aika, kun tunsit itsesi maailman yksinäisimmäksi äidiksi. Et voinut turvautua eineksiin eikä kukaan muu osannut hoitaa lastasi. Lapsen kasvaessa tästä ajatuksesta oli vaikea luopua, mutta vihdoin ymmärsit, että se oli välttämätöntä, jotta jaksaisit rakastaa. Oli välttämätöntä levätä vastuusta, jotta jaksoit taas kantaa sitä.

Kuvittelit, että pystyt suorituksiin, joihin kukaan muu ei ollut aikaisemmin ei pystynyt. Kuten parantamaan parantumattomia sairauksia. Tai vähintään hoitamaan yhtä hyvin kuin oppikirjoissa neuvotaan. Kuvittelit niin, koska rakastit niin paljon, että olit pakahtua menettämisen pelosta.

On välillä raskasta rakastaa niin paljon, mutta se on ainoa mahdollisuus. Ei rakkautta voi sirotella säännöstellen kuin jotakin maustetta. Se on kaikki tai ei mitään.

Kiitos sinulle äiti, että jaksat rakastaa. Kiitos minulle, että jaksan rakastaa.

 

Tuija Siljamäki

 

Edellinen äitiydestä:

Lemminkäisten äitien turvaverkot

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »