Onko sinun kesäsi turvallinen, myös lapselle?

Lämpö makaa talossa kuin lämmin ja pehmeä untuvapeitto. Kissat lojuvat pitkin nurkkia, raukea venytys keskipäivässä, kärpänen ikkunassa, jossain kaukana kuuluu lapsen naurua.

Tämä kesä on tuokusunut ja maistunut lapsuuden kesältä. Ikuisesti jatkuvalta, loputtoman tuntuiselta päivien jatkumolta. Jäin juhannuksesta lomalle päivätyöstäni ja kerrankin, ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen jäin samalla lomalle kaikesta muustakin. Ei freelancerkeikkoja, ei pieniä hanttihommia tai puutarhatyökeikkoja. Ei mitään muuta kuin kaksi ja puoli viikkoa olemista ja päivien soljumista.

Tämä kesä on tuokusunut ja maistunut lapsuuden kesältä

Saimme viettää juhannuksen ystäväperheen kanssa mökillä ja siitä viikon vuokramökillä toisen ystäväperheen kanssa. Päivissä oli hyvin vähän ennalta suunniteltua sisältöä, lapset tuntuivat nauttivan siitä, että ainoa määrätty ja aikataulutettu asia oli lounas ja päivällinen.
Me retkeilimme, uimme, luimme ja lapset leikkivät ystäväperheiden lasten kanssa. Minä löysin taas aikaa tuijottaa tyhjyyteen ja urheilla. Mennä varhain nukkumaan ja herätä lasten kanssa samaan aikaan. Herätä ilman väsymystä kirvelemässä silmien takana. 

Loman soljuessa mietin niin monta kertaa mikä teki siitä niin miellyttävää, niin vaivatonta ja palauttavaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että sama asia minkä lopulta moni lapsi nostaa kesän parhaaksi asiaksi, on sitä parasta usein myös aikuiselle: yhdessäolo tärkeimpien ihmisten kanssa.

Minun ei tarvitse herätä lomapäiviin pohtien monelta kumppanini aloittaa juomisen tai lyökö hän tänään

Näiden päivien aikana pohdin onnekkuuttani siinä, että meillä on mahdollisuus tarjota lapsillemme turvallinen kesäloma. Minun ei tarvitse herätä lomapäiviin pohtien monelta kumppanini aloittaa juomisen tai lyökö hän tänään. Lasten ei tarvitse pohtia pidämmekö me vanhemmat luvatut lupaukset uimarannalle menosta vai jäävätkö ne vain sanahelinäksi päihteidenkäytön vetäessä pidemmän korren.
Kaikilla lapsilla ja perheillä näin ei ole.

Liian monelle lapselle ja aikuiselle kymmenviikkoinen kesäloma on vuoden pahinta aikaa

Liian monelle lapselle ja aikuiselle kymmenviikkoinen kesäloma on vuoden pahinta aikaa. Kun ystävät katoavat mökeille ja arjesta häviää koulun tuoma runko ja tuki jää moni lapsi ja mahdollisesti perheen toinen aikuinen aivan yksin. Kesäloma saattaa merkitä nälkää, rauhatonta menoa kotona ja ryypputkille kadonneita vanhempia. Se voi olla turvatonta, yksinäistä ja tuskallisen pitkältä tuntuva aika, joka toistuu joka vuosi.

Kesän aluksi media nostaa aina uudelleen ja uudelleen keskusteluun aikuisten alkoholin käytön lapsiperheissä. Onko olemassa sallittua määrää? Pitääkö lapsen nähden juoda lainkaan? Mikä on sopivasti, onko olemassa kohtuukäyttöä? Samat kysymykset, samat argumentit toistuvat vuodesta toiseen. Ehkä kirjoitusten myötä joku pysähtyy pohtimaan omaa käytöstään, näkee asiat toisin. En tiedä. Kyyninen puoli minussa ajattelee, ettei niin tapahdu kuitenkaan tarpeeksi usein.

Minä en ole oikea taho moralisoimaan tai kertomaan miten alkoholia kunkin perheen tulisi käyttää. Se ei ole minun asiani. Mutta itse olen itselleni luvannut, ettei meidän lasten tarvitse koskaan omassa kodissaan katsoa humalaista ihmistä ja että minä olen aina heidän läsnäollessa siinä kunnossa, että voin tarvittaessa nousta auton rattiin.

Haluan antaa lapsillemme muiston turvallisista kesistä

Lapsille rakkaimmat lapsuusmuistot tuntuvat olevan kaikissa tutkimuksissa ne missä aikaa on vietetty yhdessä perheenä. Missä aikuiset ovat aidosti läsnä ja tekevät asioita lasten kanssa. Päivät, jolloin lapsi on ollut etusijalla, päiviä jolloin on turvallista olla lapsi vailla huolia ja vastuuta. Tämän minä olen halunnut varmistaa lapsillemme.
Ei meillä ole mitään suuria suunnitelmia loppukesällekkään. Telttailua Ruissalossa, Turun linnan kiertämistä, matka Pohjois-Karjalaan, mustikan poimintaa. Näitäkin matkoja tärkeämpänä meillä on aikomuksena viettä aikaa kotona, pelata lautapelejä, lukea kirjoja yli nukkumanamenoajan ja juoda aamuteetä puutarhassa.

Haluan antaa lapsillemme muiston turvallisista kesistä. Kesistä, jolloin onni oli helppoa eikä siitä tarvinnut käydä vaihtokauppaa turvallisuuden kanssa. Ja siitä, että se onni kumpusi tästä perheestä, yhdessä olemisesta ja läsnäolosta. Olen onnekas kun sen eteen ei tarvitse edes pinnistellä. 

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com