Lasten seksuaalikasvatusta

Olen aikaisemminkin täällä blogin puolella liputtanut sen puolesta, että me puhuisimme avoimemmin seksistä, seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista lapsillemme. Puhuisimme avoimesti, lapsen tasoisesti ja niiden omilla nimillä.

Tästähän tietenkin voidaan päätellä, että minä olisin ollut tässä asiassa täysin pätevä, lähes ammattilainen. Totuus oli kuitenkin toinen.
Vaikka olen se ihminen, jolle seksitä, seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä on helppo puhua aikuisten kesken, nolostelematta ja oikeilla nimillä niin ei se tarkoita sitä, että osaisin sitä hommaa erityisen sujuvasti lasten kohdalla.

Tämän vuoden kevääseen asti olin mielestäni päässyt suhteellisen helpolla lastemme kohdalla mitä tuli tähän aiheeseen. Sekä Esikoinen että Kuopus esittivät hyvin vähän mitään kysymyksiä liittyen seksiin, seksuaalisuuteen tai siihen liittyviin asioihin. Puhuimme toki sukupuolista, sukupuolten moninaisuudesta ja siitä miten meillä on erilaisia kehoja ja erilaisia sukupuolia ja sukupuoli-identiteettejä. Nämä olivat minulle vielä helppoja asioita, tarpeeksi abstrakteja eivätkä suoranaisesti liittyneet mihinkään seksuaalisen kanssakäymisen kertomiseen.
Meillä puhuttaan kehonosista niiden oikeilla nimillä, pippeli on pippeli ja pimppa on pimppa. Joskus lapset olivat kysyneet miten he sieltä mahasta olivat tulleet ulos, jolloin koin suhteellisen helppona selittää että Kuopus tuli pimpan kautta ja Esikoinen otettiin ulos tästä vatsan puolelta leikkaamalla siihen aukko (ja näytin sektioarven). Lisäkyskymyksiä ei esitetty ja asia oli sillä selvä.

Olin kuitenkin tietoinen siitä, että pian koittaisi aika kun lapset kyselisivät enemmän, vaikeampia. Ja huomasin jo etukäteen hieman jännittäväni sitä miten minä sitten selitän vaikkapa sen MITEN  se lapsi on sinne vatsaan päätynyt.

Eräänä päivänä kun kuuntelin viereistä miten upeasti Puoliso osasi puhua lapsillemme heidän pippeleistään ja siitä miten ne ovat niitä kehonosia joihin ei oikeastaan kukaan muu kuin sen omistaja itse koske, ja että ehkä sitten aikuisena voi pyytää jotain toista ihmistä koskemaan jos se tuntuu hyvältä ajatukselta, minä päätin että minäkin haluan osata puhua tuolla tavalla.
Selkeästi, ymmärrettävästi ja vaivaantumatta.

Olen itse vielä sitä sukupolvea jonka koulun tarjoama seksuaalikasvatus on ollut sitä, että viidennellä luokalla kouluun (siihen pieneen kyläkoulun pahaseen jossa oli oppilaita koko koulussa tasan 21kpl) tuli ulkopuolinen terveydenhoitaja, joka näytti meille jonkun videon.
Muistan siitä videosta tasan sen miten mies ja nainen makoilivat alastomana hiekkarannalla toisiinsa kietoutuneena.
Myöhemmin yläasteella meille näytettiin jokin toinen video, jossa puhuttiin sukupuolitaudeista. Se oli mielestäni lähinnä pelottava. Terveystiedon tunnilla yhdeksännen luokan tukioppilaat tulivat luokkaan ja näyttivät dildon avulla miten kondomi laitetaan paikoilleen. Myötähäpeä ja hihittelyn määrä oli loputon. 

Kotona oli onneksi ilmapiiri, jossa asioista pystyi puhumaan ja kysymään. Ei että erityisemmin muistaisin kysyneeni vanhemmiltani. Minulla oli kaksi vanhempaa siskoa, heiltä minä kyllä varmasti kyselin kaikennäköistä. Osaan kysymyksiä he varmasti osasivat vastata, toisiin eivät. Mutta edelleen moni asia seksistä, seksuaalisuudesta ja siihen liittyävästä on selvinnyt minulle vasta aikuisena. Ja siitä ääneen puhumisen nolostelematta, sen minä jouduin opiskelemaan aikuisena.

Ajattelin, etten haluaisi omille lapsilleni tällaista tietä. Että kyllähän tämän varmasti voi tehdä helpommaksi.
Joten kun instagrammissa eteeni osui seuraamani Anna- Riitta Kässin mainos Viekku- seksuaalikasvatusta lapsille verkkokurssista, en miettinyt useampaa kertaa vaan ostin verkkokurssin itselleni ajatuksella, että se on sijoitus lasteni tulevaisuuteen.

Kurssi oli kuuden viikon mittainen, koostui opetusvideoista ja mm. Sanastoista, joissa selitettiin miten tiettyjä sanoja kuten Kohtu (Vauvan pesä)  tai Munatorvi (tunneli/ liukumäki) tai vaikkapa kondomi (suojahuppu pippelille) selitetään lapselle. Videot avasivat lasten seksuaalisuutta, ja videoihin liittyvät tehtävät pakottivat pohtimaan omaa lapsuutta ja sen aikaista seksuaalikasvatusta.
Lisäksi kurssitehtävät pakottivat myös miettimään miten omassa perheessä tällä hetkellä toimitaan, millaisia kysymyksiä kysytään ja mikä ehkä on itselle se heikko kohta missä voisi parantaa osaamistaan.
Anna- Riitta puhuu kurssilla myös sukupuolisensitiivisyydestä, sukupuolen moninaisuudesta, seksuaalisuudesta, oman kehon rajoista, seksuaalisesta kehityksestä ja valkoisten valheiden vaikutuksesta seksuaalikasvatuksessa.

En kerro teille tässä nyt kurssien sisältöä sanasta sanaan, koska kyse on Anna-Riitan toimeentulosta, lisäksi en koe olevani se oikea henkilö myöskään luennoimaan kenellekkään miten asiat pitäisi tehdä. Mutta olen kyllä oikea henkilö suosittelemaan Viekun verkkokurssia, koska ainakin minulle se oli todella, todella hyödyllinen.

Mitä konkreettista opin?
Yksi aivan heti mieleen tuleva tapa, joka tarttui kurssin annista oli lapsen kiittäminen kun hän kysyy kysymyksen.
Olin toki ennenkin aina vastannut lapselle jos hän kysyy minulta, oikeastaan koskaan en väistänyt kysymyksiä tai sanonut ettei asia kuulu lapselle. Mutta en ollut koskaan ajatellut, miten oleellista olisi myös kiittää lasta kysymyksestä.
Viekun kurssilla opin kuitenkin, että jos alusta asti kiitämme lasta että hän kysyi kysymyksen tai kehumme häntä siitä (esimerkiksi sanoilla “hei kiva kun kysyit….”) luomme perustan sille, että myöhemmällä iälläkin lapsi kokee turvalliseksi ja luonnolliseksi kysyä kysymyksiä juuri meiltä.
Olen siis alkanut kiittää lapsia kun he kysyvät asioita minulta.

Lisäksi sain todella hyviä vinkkejä siitä koska lapsille tulisi asioita kertoa, vaikka he eivät itse kysymyksiä kertoisikaan. Esimerkiksi Anna-Riitta opasti, että lapsen olisi hyvä tietää kouluikään mennessä mistä lapset oikeasti tulevat ja miten lapsia tehdään.
Koska koulumaailmassa lapsi todennäköisesti tulee kuitenkin kuulemaan tämän faktan joltain, mutta silloin me emme pysty kontrolloimaan miten ja missä muodossa asia lapselle selviää.
Väärinkäsitykset ja väärinymmärrykset ovat hyvin todennäköisiä ja niiden oikominen huomattavasti vaivalloisempaa kuin asioista kertominen suoraan itse lapselle.

Kurssin käytyäni huomaan, etten enää jännitä tilanteita joissa lapsi saattaa kysyä jotain seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvää. Koen että nyt kun minulla on hallussani sanastoa ja lapsentasoisia mallivasatauksia vaikeistakin aiheista, osaan myös suhtautua tilanteisiin rennommin ja luoda lapsille ilmapiirin jonka sisällä on helppoa kysyä ja keskustella seksistä, seksuaalisuudesta ja sen moninaisuudesta.

Maksoin tuosta kurssista 59.90 euroa, ja koen että jokainen euro oli sijoituksensa arvoinen.
Verkkokurssi oli minulle kätevä tapa osallistua, koska aikaeron takia en olisi päässyt mihinkään luoennoille. Joten se että sain katsoa videot omaan tahtiini, tehdä tehtävät silloin kun ehdin ja pohtia asioita itsekseni niissä väleissä kun aikataulut antoivat periksi oli minulle se paras tapa saada kurssista kaikki irti.
Tunnukset videoiden katseluun ovat elinikäiset, eli samoihin opetusvideoihin voi palata vaikka sata kertaa jos siltä tuntuu.

Tämä ei ole mikään yhteistyö Viekun kanssa, eikä maksettu mainos, vaan suosittelen jokaiselle vanhemmalle seksuaalikasvatuskurssia oikeastaan vain ja ainoastaan siitä itsekkäästä syystä, että toivoisin meidän kaikkien voivan tulevaisuudessa elää maailmassa jossa näistä asioista puhuttaisiin avoimiesti, rehellisesti ja totuuteen pohjaten.
Terve seksuaalisuus ja terve itsetunto ovat asioita joille voi luoda jo lapsena vankan pohjan. Seksuaalikasvatus on yksi sen pohjan raaka-aineista.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com