Kindergarten eli Eskari Palo Altossa

Nyt kun Esikoisen koulussa on päästy siihen pisteeseen, että ensi viikolla alkavat täyspitkät päivät, lienee hyvä hetki ottaa pieni välikatsaus mitä tämä homma on tähän asti pitänyt sisällään. Täältä löytyy postaus ihan kouluvuoden alusta, siitä mitä siihen mennessä oli selvinnyt ja miten asiat oli järjestetty.

Jaan tämän postauksen samalla tavalla osiin kuin mitä tein Kuopuksen koulusta kertoessani.
Yritän pysyä asiassa ja ilmaista niitä minun kuuluisia mielipiteitäni vasta postauksen lopussa.

Korostan taas, että tämä on vain ja ainoastaan minun kokemukseni tästä yhdestä kouluusta, yhden koulupiirin alueelta.
Näissä on huimia alueellisia eroja. Ystävieni lapset ovat eri kouluissa, eri koulupiireissä. Sitouttamisen määrä, vapaaehtoistoiminnan määrä, lahjoituspyyntöjen määrä, koulupäivien pituus, läksyjen määrä ja jopa opetuksen sisältö vaihtelee aivan koulusta riippuen.
Me asumme alueella ja Esikoinen käy koulua jossa on paljon hyvätuloisia. Se vaikuttaa selkeästi hyvin vahvasti koulun tapaan toimia ja siihen mitä he vaativat vanhemmilta ja mitä he sitä kautta vaativat myös lapsilta.

Kouluaika
Esikoinen tosiaan aloitti koulun elokuun 14 päivä,  ja ensi viikkoon saakka (8.10) hänellä on ollut totuttautumisjakso, joka on tarkoittanut että hänen päivänsä ovat loppuneet klo 12.
8.10 eteenpäin päivät tulevat normimittaisiksi, mikä tarkoittaa 8.30-14.40 välistä aikaa. Keskiviikkoisin koulu loppuu tuntia aikasiemmin eli kello 13.40.

Koulumatka
Valtaosa lapsista tuodaan kouluun autolla.
Erittäin lyhyenkin matkan päästä. Tämä on varsinkin suomalaisittain outoa, mutta täällä ei pieniä koululaisia todellakaan päästetä itsekseen koulutielle, saati sitten että heitä vietäisiin kävellen/pyörillä. Osittain tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että viejän on kiirehdittävä kouluunviemisen jälkeen omiin töihinsä, eikä aikaa ole kävellä ensin uudestaan kotiin ja sitten vasta lähteä autoilemaan.
Esikoinen kulkee pyörällä kouluun. Kouluun on matkaa 700m. Puoliso vie hänet ja jatkaa sitten omalle työpaikalleen pyörällä.
Esikoisen koulussa on kuitenkin 450 oppilasta, ja uskallan väittää että alle 100 tulee pyörillä kouluun.

Sisään/uloskirjautuminen
Esikoinen täytyy aamuisin viedä koulussa luokan eteen josta he järjestäytyvät jonoon luokan ovelle ja menevät järjestyksessä sisälle.
Lapset haetaan myös luokan edestä, he tulevat luokista ulos jonoissa ja opettaja/apuopettaja ohjaa kunkin lapsen vanhempansa/hakijansa luo.
Osa lapsista jatkaa suoraan koulusta iltapäivätoimintaan, silloin heidät ohjataan iltapäivätoiminnan puolesta hakemaan tulleiden henkilöiden luokse jotka keräävät lapset minibusiin jolla he jatkavat matkaa toiselle koululle missä toiminta järjestetään.
Jos lapsi on aamulla myöhässä, täytyy hänet käydä kirjaamassa koulun toimistossa sisään.
Iltapäivisin opettaja vahtii, että jokainen lapsi pääsee jonkun aikuisen matkaan.

Koulun alkaessa on vanhempien pitänyt täyttää lomake jossa on mm. Kerrottu  kuka saa hakea lapsen koulusta. On myöskin pyydetty hätätilanteita varten jonkun muun kuin vanhempien yhteystiedot. Meillä listassa on hyvän ystäväni nimi ja tiedot. Jos minulle tulisi jokin este, eikä Puolisokaan pääsisi töistä lähtemään voi hän hakea Esikoisen koulusta. Kenellekkään muulle lasta ei ainakaan teoriassa saa koulusta luovuttaa.
Aamuisin voi jättää opettajalle post-it lappuun nimen siitä henkilöstä joka hakee lapen (jos siis poikkeaa normista). Lappu kiinnitetään luokan oven sisäpuolelle, jossa on jokaisesta lapsesta ja hänen perheestään valokuvat. Siitä opettajan on helppo muistaa ja tarkistaa kuka hakee minkäkin lapsen.

Päivien sisältö

Koulupäivien sisältö ei tietenkään ole minulle aivan täysin selvää. Viisivuotiaalta lapselta voi olla välillä hyvinkin haastavaa selvittää mitä he oikein ovat päivän aikana tehneet.
Tiedään kuitenkin, että maanantaisin he käyvät koulun kirjastossa josta he voivat lainata yhden kirjan (ja palauttaa edellisen).
Keskiviikkoisin heillä on kuvaamataidon tunnit sille varatussa taideluokassa. Tunnit sisältävät taidehistoriaa ja eri tyylilajeihin tutustumista.
Torstaisin heillä on pitkien päivien alkaessa liikuntaa. Sen sisällöstä en vielä ole tarkemmin tietoinen.
Pitkien päivien alkaessa alkavat myös tiedetunnit, joita varten on oma tiedeluokka.
Tämän lisäksi he opettelevat kirjaimia, lukuja ja sitä mitä lapset tekevät Suomessa ensimmäisellä luokalla.
He laulavat, piirtävät ja askartelevat paljon.
Vapaata leikkiä on vähän, mutta ei kovin paljoa.

Aamupala
Koulusta voi ostaa aamupalan. Se tarjoillaan 15 min ennen koulun alkua.
Aamupala koostuu lähinnä muffinseista, croisanteista ja maidosta tai kaakaojuomasta.

Välipala
Koulussa syödään aamupäivällä pieni välipala. Vanhemmat pakkaavat lapsille mukaan reppuihin jotain välipalaksi soveltuvaa. Tänään minä esimerkiksi laitoin esikoiselle puolikkana näkkileivän juustolla, kaksi miniporkkanaa ja mandariinin.
Lapset syövät välipalat ulkona pöytien ääressä. Erillistä ruokasalia tms. tässä koulussa ei ole. Alussa Esikoinen oli lähes aina syönty välipalat kokonaan, mutta koska välipalalla he saavat nousta pöydästä heti kun haluavat, olen huomannut että nyt kun lapsi on alkanut ystävystyä luokkatovereiden kanssa, on välipala usein jäänyt lähes koskemattomaksi. Ilmeisesti 15 minuutin juokseminen kavereiden kanssa on syömistä oleellisempaa.

Lounas

Kun pitkät päivät alkavat tulevat kuvioon myös lounaat.
Lounastauko on puoliltapäivin ja kestää 50 minuuttia. Siitä noin 20 minuuttia lasten tulee pysyä pöydissään. Pöydät on sijoitettu luokkien ulkopuolelle katokseen.
Lounaissa on kaksi vaihtoehtoa:

1) Joko vanhemmat laittavat itse lapselleen lounaan mukaan. Monella lapsella tämä tarkoittaa, että ruoka laitetaan termokseen ja lapsi syö sen sieltä lämpimänä ruokatunnilla.
On todella kiehtovaa katsella mitä kaikkea muut lapset syövät lounaaksi. Perheiden kansallisuudet ja juuret näkyvät todella vahvasti lounasreppujen sisällössä.

2) Koulusta voi myös ostaa lämpimän aterian. Se haetaan monitoimisalista jonottamalla yhdestä ovesta sisään ja toisesta ulos. Ruoka viedään oman luokan edessä olevan pöydän ääreen jossa se syödään. 

Tämä kuulostaisi helpolta ja tavallaan houkuttelevalta vaihtoehdolta, kunnes näkee ne ruokalistat.
Me saimme Esikoisen koulun lämpimien ruokien ruokalistan viime viikolla. Olin aika järkyttynyt sen sisällöstä. Käytännössä viikon ruuat koostuvat, makarooneista (juustolla) hampurilaisista, voileivistä, uppopaistetuista nakeista ja pizzasta.
Terveellisyyysilluusiota luomaan on lounaan sivussa yksittäispakattuna porkkanoita, kurkkua ja muita vihanneksia.
Lapset kuitenkin tuntuvat heittävän kaikki astettakin tuoreet tai terveelliset ruuat poismeno-oven vieressä olevaan koriin johon saa laittaa ne ruuat joita ei halua valmiista ateriasta syödä. Kori on aina täynnä porkkanapusseja, maitopurkkeja, kurkkupusseja ym tuoretta. En ole ehtinyt selvittää mitä poistoruuilla tehdään.

Vapaaehtoistyö

Koulussa voi tehdä vapaaehtoistyötä lähes minkä tahansa aiheen parissa.
On auttamista koulun varainkeruussa, on retkien ja tapahtumien järjestämistä, on ääneen lukemista lapsille, on puutarhanhoidossa avustamista, on kirjastossa avustamista, on pyykinpesua, on taide/tiedeluokissa avustamista jne, jne. Painostus siihen, että kustakin perheestä ainakin toinen aikuinen osallistuu edes yhteen vapaaehtoiskohteeseen on suurta. Tämän voi toki nähdä niin, että on hienoa että vanhemmat otetaan mukaan lapsen koulunkäyntiin.

Itseäni lähinnä on järkyttänyt se, että koululaitos todellakin pyörii hyvin pitkälle vapaaehtoistoiminnan varassa. Jos koululla ei ole edes varaa itse pesettää luokkien käsipyyhkeitä  vaan siihenkin masinoidaan vapaaehotoinen joka raahaa pyykkejä kotiinsa pestäväksi, niin voitte miettiä kuinka älyttömältä se tuntuu. Koska olen itse todellakin aika korviani myöten jo Kuopuksen koulun toiminnassa mukana, kirjauduin pitkin hampain yhteen vapaaehtoistoimintaan Esikoisen koulun puolesta. Käyn auttamassa heitä hoitamaan koulun puutarhaa. Enempään eivät minun aikani eivätkä energiani riitä.

Varainkeruu
Raha. Sitä pyydetään kokoajan.
Laskimme ystäväni kanssa, että Esikoisen koulu on tähän mennessä pyytänyt meiltä lähes 1500 dollaria lahjoitusvaroja. Ei, me emme ole kyenneet maksamaan niitä kaikkia. Olemme. Maksaneet sen mitä olemme kokeneet budjettimme kestävän. Tämä on siis julkinen, ns. Ilmainen koulu.
Vertailun vuoksi, ystäväni koulussa pyydetty summa on ollut 50 dollaria. Kyllä 50. Se on aika huima ero meidän kouluumme.
Toki heillä ei ole tiedeluokkia, ei ole taideluokkia eivätkä lapset tee kymmentä pientä luokkaretkeä, mutta todennäköisesti lapset oppivat vuoden aikana samat perusasiat, joita meidän koulummekin oppilaat.
Esikoisen koulussa on luokissa apuopettaja, heillä on tiede— ja taideluokat, koulupsygologit, kuraattorit, musiikkia, liikuntaa ja muita asioita jotka kaikki ovat näiden varainkeruu rahojen kautta maksettuja.

Tiedotus
Esikoinen saa joka perjantai kotiin niin kutsutun Friday Folderin. Se on suuri kirjekuori, jossa on heidän viikon aikana tekemiä tehtäviä, infolappusia ja erinäköistä tiedotusta koululta. Opettaja kirjoittaa myös Friday folderiin joka viikko viikkokirjeen jossa hän kertoo mitä he ovat sen viikon aikana luokassa tehneet ja mitä tulee muistaa seuraavaa viikkoa ajatellen.
Lisäksi luokat käyttävät Seesaw nimistä aplikaatiota, johon opettajat laittavat kuvia lapsista viikon aikana. Vanhemmat voivat kommetoida kuvia. Seesaw on myös se kanava johon opettaja laittaa viime hetken tiedotteet, jos jokin ennaltailmoitettu asia muuttuu vaikkapa saman aamun aikana.

Tauot
Lapsilla on luokassa taukoja, mutta kunnon välitunteja heillä on oikeastaan vain välipalan ja lounaan yhteydessä.
Esikoisen opettaja kertoi, jotta lapset jaksaisivat nyt alkavia pitkiä päiviä, on hänellä ollut tapana lounaan jälkeen laittaa lapset makoilemaan (omille, kotoa tuoduille ) pyyhkeille luokan matolle ja pistää luokka hämäräksi ja heijastaa videotykillä akvaariokuvaa ja soittaa rauhallista musiikkia noin 20 minuuttia.
Tämän on tarkoituksena toimia alasajona ja energian keruuna, jotta viisivuotiaat jaksaisivat kuusituntisen koulupäivän.

Läksyt
Teoriassa läksyjä ei tule vielä tässä vaiheessa. Käytännössä tämä ei pidä paikkaansa. On totta, ettei Esikoiselle ole tullut vielä kertaakaan sellaisia niin sanotun perinteisiä läksyjä joissa olisi jokin kirjoitus/laskutehtävä joka pitäsi ratkaista. Mutta sen sijaan on ollut jo useampia “vanhemien ja lapsen yhteisiä projekteja”. On askarreltu omakuvaa, on tehty julisteita, on kerätty 10 kappaletta jotain tiettyä asiaa jne.
Eli läksyjä on tullut. Ja niitä on tullut mielestäni aika paljon siihen nähden, että lapsi on ollut tasan kaksi kuukautta koulussa. Lähes viikottain olen tehnyt lapsen kassa yhdessä “jonkun kivan projektin”

Olikohan tässä kaikki?

Luulen, että tässä olivat ainakin asiat pääpiirteittäin. Esikoinen on viihtynyt koulussa valtavan hyvin, hän tykkää mennä sinne aamuisin ja sanoo aina koulupäivän päätteeksi siellä olleen mukavaa. Vanheinpain vartissa opettaja kertoi Esikoisen osallistuvan opetukseen erittäin aktiivisesti, vaikkei hän vielä uskallakaan sanoa kuin pari sanaa englanniksi ääneen.

Lapsi on selkeästi oppinut paljon asioita ja saanut myös kavereita luokasta. Minkään asteista kiusaamista ei ole kukaan havainnut luokassa tapahtuvan, ei hiusten pituuden, ei hempeiden piirustusten, ei kielimuurin takia. Lapselle raskainta tuntuu olevan se, että hänen täytyy keskittyä koulupäivän aikana kuuntelemaan ja osata olla paikoillaan. Kotona levottomuus purkautuukin usein riitelyyn Kuopuksen kanssa ja tarve aktiiviselle liikkumiselle on valtava. Myös leikkiaikaa kotona hän haikailee enemmän kuin mihin koulun ja muun elämän ohella enää jää aikaa.

Nämä minun kuuluisat kärkkäät mielipiteeni sitten. 

Koulupäivien sisältö:
Olenkin jo aikaisemmin sanonut, että täällä vaaditaan 5v vuotialta samaa kuin 7 vuotiailta Suomessa. Esikoiselle se ei tuota ongelmia, mutta Esikoisenkin luokalla on lapsia joille tilanne on haastava. En ole varma onko pitkällä tähtäimellä siitä että koulunkäynti alkaa 5 vuotiaana mitään hyötyä lapselle. 

Aamupala ja lounas.
Voinette arvata mitä ajattelen ruokalistojen sisällöstä. En pysty käsittämään että pienille kasvaville ihmisenaluille tarjotaan ruuaksi sellaista kuraa kuin mitä näissä kouluissa tarjoillaan. Asiaan voi toki suhtautua ajatuksella, että eihän sitä lämmintä ruokaa ole pakko ostaa, vaan voi tehdä eväät omalle lapselleen. Ja näin me toki teemmekin.
Kuitenkin Esikoisenkin koulussa on oppilaita jotka ovat ns, tuetun ruuan piirissä. Nämä ovat perheitä jotka ovat hakeneet tukea, koska ovat sen verran vähävaraisempia.
Heidän lapsensa saavat koulun aampulan ja lounaan ilmaiseksi/huomattavasti halvempaan hintaan.
Koska näissä perheissä raha on tiukassa, eivät he välttämättä edes kykene kieltäytymään tästä mahdollisuudesta, joten tottakai he ottavat nämä tuetut ruuat lapsilleen. Ja lapset sitten syövät viikosta toiseen pizzaa ja hampuriaisia. Niskakarvani nousevat aina pystyyn kun muutenkin tiukoissa taloudellississa tilanteissa olevia ihmisiä autetaan tarjoamalla heille epäterveellisiä valintoja.

Vapaaehtoistyö:
Siitä taisinkin jo sanoa sanasen ylempänä.
Olen ite tällähetkellä todellakin lähes korviani myöten vapaaehtoistyön suossa. Kuopuksen koulu velvoittaa sitä, jotta hän voi osallistua koulun toimintaan. Tämän lisäksi käyn auttamassa eräällä kodittomille suunnatulla tukipisteellä. Teen ruokaa ja pesen pyykkiä.
Ehkä sen takia Esikoisen koulun velvoitteet tuntuvat erityisen raskailta, varsinkin kun samaan aikaan se kertoo kuinka vähän kouluja tuetaan julkista varoista. 

Varainkeruu:
Lähes jokaisesa Friday Flolderissa on joku rahankeräys lippulappunen.
Tämä on asia joka ahdistaa todella paljon. Rahaa kerjätään joka välissä. Kaikesta.
Pyydetään tilaamaan kirjoja, joiden myynnistä koulu saa osansa, on tapahtumia, on sitä ja tätä ja sitten ihan perinteisiä “lahjoita meille summa x, koska haluathan lapsellesi parhaan mahdollisen koulutuksen” lappuja.
Rahaa tunnutaan pyytävän joka välissä. 

Tiedotus:
Tämä toimii minusta ihan hyvin, vaikka tietenkin paperin määrä on JÄRKYTTÄVÄ. Viikottain kotiin tulee vähintään 5-10 a4 paperiarkkia joissa on osassa ihan asiaa, osa taas on pelkkää mainosta. Kestävän kehityksen kannalta tämä ei kamalasti mieltä lämmitä. Mutta itse tiedottaminen sujuu, opettajaan saa yhteyden ja asioita on helppo sopia ja selvittää. 

Tauot:
Hieman jännittyneenä odotan miten Esikoien tulee reagoimaan pitkiin päiviin vain kahdella selkeällä välitunnilla.
Tämä on asia, joka puhuttaa täällä monia äitejä, siis se että taukoja on kovin vähän koulupäivän aikana. 

Läksyt:
Rehellisesti sanottuna olen korviani myöten täynnä yhteisiä projekteja joiden ajatus on taustalla kyllä todella ihana ja mukava, mutta koska elämässä on muutenkin aika paljon kaikkea ja koska kyseessä on 5 vuotias lapsi joka kaipaisi eniten vain vapaata leikkiaikaa, tuntuu turhauttavalta joutua lempeästi pakottamaan hänet tekemään näitä yhteisiä projekteja. Lisäksi ei koskaan riitä, että tekisin kyseisen projektin vain Esikoisen kanssa vaan tietenkin myös Kuopus haluaa omansa. Lopulta päädyn yleensä tekemään myös Kuopukselle oman omakuvan, julisteen mitä ikinä. Askartelu on mukavaa, mutta jos siitä tulee pakkoa, on sekin vähemmän mukavaa. 

Eli tässä oli tällainen infopläjäys teille.
Edelleen on vielä asioita, jotka eivät ole minulle vielä selvinneet kuten esimerkiksi tiede- ja liikuntatuntien sisältö.
Kerron teille taas lisää kunhan Esikoisen pitkät päivät ovat jatkuneet sen verran, että pystyn niiden pohjalta kertomaan miten asiat etenevät.
Kerron teille myös seuraavalla kerralla vähän enemmän Esikoisen Englannin oppimisesta ja siitä miten koulu sitä tukee. Tässäkin olen viisaampi kun pitkät päivät alkavat ja lapsen tukiopetustunnit alkavat sen mukana.

Aika paljon tässä on oppimista, itse kullakin. Ymmärrän, että maassa toimitaan maan tavoilla, mutta pureskelematta en siltikään kaikkea niele. Siksi suhtaudun tähän kaikkeen silmät avoimena, mielenkiinnolla mutta myös kritiikillä.
Tällä systeemillä on varmasti paljon annettavaa minulle, paljon hyviä asioita, mutta tässä on myös paljon todella ongelmallisia asioita, joista en aio jatkossakaan vaieta.
Oppimisen tiellä me kaikki olemme, niin lapset kuin aikuiset, tässä maailmassa.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com