Siirry sisältöön
One glass of milk, please

Kaverisynttärit

17.11.2017

Vanhemmuuden mukana tuomia ihmettelyn aiheita arjessa, osa VI: Lasten kaverisynttärit. 

Siinä vaiheessa kun Esikoinen ensimmäinen syntymäpäivä läheni meillä käytiin jo ensimmäistä kertaa se keskustelu: Pitääkö meidän järjestää jotkut kaverisynttärit lapselle?

Myönnän, olen lievästi kauhuissani asiasta edelleen.

Tiedän että edessä on päivä, ehkä jo ensi tammikuussa, kun tätä niin kutsuttua kaverisynttärikonseptia ei voi enää välttää.

Tähän asti olemme olleet onnekkaita (tai sitten meistä ei pidetä) emmekä ole saaneet kovin montaa kutsua kaverisynttäreille. Joten lapsille se konsepti on jäänyt vielä toistaiseksi hieman vieraaksi.

Tähän asti olemme siis järjestäneet syntymäpäivät joko ihan vain meidän pienen perheen kesken, tai sitten siten että olemme kutsuneet lapselle aivan tärkeimmät ja lähimmät jokapäiväisessä arjessa mukana olevat ihmiset niille. Ohjelmana on ollut tasan kakkukahvit. Mitään muuta ei ole ollut.
Kuopuksen viime viikkoiset synttärit juhlimme samalla kaavalla. Kutsuimme Kuopuksen arjessa läsnäolevia ihmisiä, ja paikalle tulivat ne jotka pääsivät. Eli loppujen lopuksi paikalla kävi 6 aikuista ja kolme lasta.
Tein täytekakun lapsen toiveiden mukaan ja tarjosimme kahvia ja teetä. Ohjelmana oli tasan legoilla leikkiminen leikkihuoneessa ja kahvipöydän ääressä keskustelua.
Tilaisuus kesti pari tuntia ja kaikki meistä olivat tyytyväisiä.

Odoan hieman kauhulla goodiebagien rantautumista lasteni sanavarastoon. Tai synttäriohjelman. Tai kymmenien lasten vierailun.

Onko siihen pakko lähteä mukaan? Onko se olennainen osa lasten tämän hetken kulttuuria.

Pidän kaverisynttäreitä hieman kyseenalaisina tasa-arvon kannalta. Tällä tarkoitan, että olen ymmärtänyt että alaluokilla olevat lapset saattavat saada kutsun kaikkien luokkakavereidensa synttäreille, kaikille on toki kiva viedä joku lahja, vaikka sitten vain ihan pieni. Samoin jokaisen luokkatoverin kai sitten vuorollaan pitäisi kutsua muut omille synttäreilleen, kestitä ja tarjota se omituinen lahjakassi lähtiessä.

Koen tämän ongelmalliseksi oikeastaan taloudellisesta näkökulmasta. Varmaan monelle perheelle tilanne ei syö mitään lovea kuukausibudjettiin, mutta myös Suomessa on yhä useampi perhe joka ei pysty kustantamaan ylimääräisiä lahjoja ja kestityksiä. Jääkö lapsi silloin paitsi sosiaalisesti tärkeistä tapahtumista?

Entä jos minä en halua järjestää lapselleni mahtipontisia kaverisynttäreitä sitten joskus tulevaisuudessakaan? Jääkö lapseni sitten sosiaalisesti paitsi jostain? Kutsutaanko häntä mukaan muiden synttäreille vaikkei hän itse viettäisi niitä samalla tavalla. Ja entä jos hän haluaisi viettää niitä samalla tavalla, olenko silloin se absoluuttisen kamala vanhempi joka ei niitä järjestä?

Miten te muut olette kohdanneet tämän teeman?

Onko suurien syntymäpäiväjuhlien järjestäminen sydäntä lähellä?

Entä jos ei ole, miten te olette asian hoitaneet?

Itse en siis lapsena koskaan viettänyt mitään kaverisynttäreitä, eivät kai ne olleet kyllä erityisen muodissakaan silloin. Me myös asuimme maalla ja minulla oli ala-asteaikana ehkä kaksi kaveriksi luokiteltavaa koulutoveria omien sisarusteni lisäksi. Että ei kai niistä kovin kummoisia synttäreitä olisi saanutkaan.

Muistan joskus miettineeni olisiko minusta kiva viettää isoja synttärijuhlia, mutta jo lapsena koin että en ehkä haluaisi sillä tavalla olla kaiken keskipisteenä.

Toistaiseksi Esikoisellekin tärkeämpää tuntuu olevan että syntymäpäivänä pöydällä on kakku jolla on kynttilöitä ja että sankari saa lahjan joka on paketoitu.

Puoliso erehtyi minun syntymäpäivänäni antamaan minulle lahjan ilman käärepaperia, tämä ei sopinut Esikoiselle, vaan lahja piti paketoida sitten jälkikäteen ja minun esittää yllättynyttä kun sen avasin. Yksityiskohdat, mielikuvat synttäreistä ja niiden kulusta ovat ilmeisen tiukassa.

Ja ihan itsekkäistä syistä toivon että nuo pienet mutta tärkeät asiat olisivat vielä pitkään lapsiemme synttäreiden kohokohta. Ei iso määrä ihmisiä, ohjelma ja kilpavarustelu.

Nähtäväksi jää miten tässä käy.
Mitenkäs teillä, mitä ajatuksia, kokemuksia, tapoja tms. teillä on tämän asian suhteen?

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com

2 vastausta artikkeliin “Kaverisynttärit”

  1. Destemone sanoo:

    Löysin blogin vasta äskettäin, tänään, hetki sitten, kun luin facebokista kissan karkuretkestä (onneksi löytyi). Meillä on viisi lasta joista kaksi jo muuttanut pois. Kaverisynttäreitä olen järjestänyt oikeastaan kouluikäisestä alkaen lapsille, toisinaan niin, että kaverit ja toisena pvnä sukulaiset, toisinaan kaikki yhtenä päivänä samaan aikaan. teen kaiknen tarjottavan itse jossa säästää paljon rahaa, meillä ei myöskään anneta viereille lahjaa. Hittinä lasteni luokilla on nyt synttärit jossain hop lopissa, carting radalla tms. Meillä ei ole sellaiseen varaa vaan järjestämme ihan tavalliset kotisynttärit, välillä on juhlittu seuriksessa tai pukkisaaressa, mutta ihan tavallisesti ja kaikilla on tuntunut olevan kivaa. Ymmärrän myös jos kaverisynttäreitä järjestetä, mutta ehkä kouluikäisinä alkavat sellaisia kaivata.

    1. Annuska sanoo:

      Hei,
      Hauskaa että löysit tänne.
      Tervetuloa matkaan mukaan.
      Meilahti on ollut tämän välitilan aikana varsinainen rauhansatama meille 🙂 <3

      Minä luulen että me asetumme jonnekin sinne välimaastoon niistä isoista synttäreistä ja ei ollenkaan synttäreitä vaihtoehdoista.
      Nähtäväksi tosin jää mihin me tämän kanssa 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »