Viimeksi nauraa boomer!
Lasten kasvaessa teini-ikään perhe-elämäämme on tullut paitsi monia kiperiä kysymyksiä ja kasvun paikkoja, myös uutta hauskuutta. Olen iältäni teinien isäksi melko nuori, mutta nuorison maailmankuvasta ja aikakäsityksestä katsottuna selkeää senioriosastoa. Minun mielestäni taas nämä teinit ovat lapsia, vaikka itse muistelen olleeni saman ikäisenä melko kypsää kamaa. Nykyään yhteinen harrastuksemme on nauraa sukupolvien kuilun yli toisillemme!
Eräänä päivänä tytär kertoi minulle, että kavereidensa kanssa snäppäillessä he pilailevat keski-ikäisten asiallisilla sähköpostitervehdyksillä. Kontekstistaan ja ikäryhmästään irrotettuna niistä tulee hykerryttävän hauskoja! “Syysterveisin Heikki” on koomisinta, mitä teinin mielestä voin toiselle boomerille toivottaa 🙂 Ja koska olen tietenkin aktiivinen aikuisten somessa eli Twitterissä, twiittasin tämän keskusteluhetken. Syntyi massiivinen someilmiö, jossa aina Puolustusvoimia ja Verohallintoa myöten somessa alkoi levitä boomereiden vuosikelloja, joissa toivotellaan toinen toistaan keski-ikäisempiä asioita vastaanottajille. Se oli parasta, mitä olen tähänastisella someurallani tökännyt liikkeelle. Kiitos vaan teinille!
Somekohu havahdutti minut siihen, kuinka universaali ja laajasti samaistuttava ilmiö sukupolvikuilujen yli nauraminen on. Samoin siihen, että tämä ilmiö on yleensä varsin terve ja suositeltava! Aina toki kommenttiketjuihin tulee niitä syvän päädyn boomereita, jotka otsa kurtussa muistuttavat nuorison olevan ihan oikeasti pilalla, toisin kuin “minun nuoruudessani”, mutta enimmäkseen keskustelua hallitsi lempeä itseironia ja hauskat yhteiset kokemukset.
Johtopäätökseni on, että keski-ikäiset, ei-aivan-diginatiivit hahmot tarvitsevat omaa viiteryhmäänsä, jossa voi peilailla omaa keski-ikäisyyttään digitalisoituvassa maailmassa ja samalla haastaa toimintatapojaan. Samalla tämä meidän ikäpolvemme voi olla vähän ylpeä siitä, että juuri me oikeasti otimme digin haltuun, ei sitä meidän lapsuudessamme ollut. Vaan täälläpä me nyt vuosikelloja sometellaan ja painellaan sydämiä ja jakoja! Nuoret taas tarvitsevat jonkun viiteryhmän, jolle yhdessä nauraa. Mikä muu se olisi kuin omien vanhempien ikäluokka? Joskus sitten he itse virittelevät omia lopputervehdyksiään sähköposteihin ja ovat iloisia vanhemmista, jotka opettivat heille kohteliaita tapoja. Hauskaa sekin.
Perheessämme tästä naureskelusta on tullut yhteinen hupi, jopa perheenjäseniä yhteen sitova liima. Se on hassua, koska siinä korostetaan juuri välissämme olevaa kuilua, mutta näköjään yltiöpäinen korostaminen muuttuukin sillaksi kuilun ylle. Puolessa välissä siltaa käydään toisiamme moikkaamassa, kunnes palataan turvallisesti omalle puolelle! Suosittelen kaikille.
Lopuksi vielä muutama mobiilivinkki teille kanssaboomereille, ettette aivan nolaisi itseänne teinien edessä:
- Älä pidä näytön kirkkautta täysillä!
- Älä pidä näytön automaattista kiertoa päällä (en tiedä miksi)
- Älä someta etusormi ojossa (ns. äitisormi, toim. huom)
- Kun nuori lähettää sinulle hassun meemin, älä näytä samalta kuin kuvan henkilö!
Syysterveisin Heikki
PS. Ainiin! Ja viimeksi nauraa boomer, kuten otsikko lupaa. Johtuu siitä, että hän tajuaa meemien hauskuuden viimeisenä.
Kommentit (2)