Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Vieraskynä: Suurperheen isän tiistai

20.09.2015


Blogivieraamme, kahdeksan lapsen isä, kertoo lomapäivästään tiistaista.

7.00

Herätys! Tänä aamuna on vaimon vuoro nukkua vähän pitempään. Uni painaa silmää ja mielessä käy ajatus, että olisi lomapäivän voinut paremminkin aloittaa. Nousen kuitenkin ylös ja huomaan, että 9 v tekee edellisenä päivänä kesken jääneitä läksyjä. Myös 4 v, 5 v, 11 v ja 13 v ovat heränneet. Herätän vielä 6 v:n, joka tuhisee peittokäärön sisällä.
7.10
Jaan aamupalaa pienille. Yksi haluaa mysliä, toiselle kelpaa vain ruisleipä ja kolmas pyytää maustamatonta jogurttia rusinoilla. Isommat ottavat, mitä kukin tykkää. Itselleni kaadan kulhollisen mysliä ja pistän kahvinkeittimen puhisemaan. Myslin jälkeen kaadan puoli litraa kahvia mukiin ja katson päivän polttavimmat uutiset facebookista.
7.20
1,5v herää hyväntuulisena aamupalalle. Tyttö saa eteensä edellisiltana leivottua rieskaa ja tuttipulloon maitoa.
7.35
Seiskaluokkalainen (13 v) huutaa oven raosta ”heippa” ja lähtee pyöräilemään kouluun. Vastaan, mutta ovi kolahtaa jo ennen sitä. Myös kolmas- (9 v) ja viidesluokkalainen (11 v) lähtevät kouluun. Huolehdin, että onhan vaatetta riittävästi. Ulkona ei ole enää mikään lämmin aamuisin. ”On, on”, kuuluu vastaus. ”Heippa”, ja taas ovi kolahtaa.
7.45
Taksi hakee eskarilaisen (6 v) pihasta. Isommat kulkevat kyläkouluun kävellen tai pyörällä, eskarilaisen päiväkoti on kauempana.
7.50
5 v halailee aamupalapöydässä 1,5-vuotiasta ja kaataa samalla myslikipponsa lattialle. Minulla nousee puna poskille ja kerron painavin sanakääntein, kuinka pöydässä ollaan ja mitä siinä tehdään. Siivoan sotkut ja syöminen jatkuu.
8.00
Pienten aamupesu. Vaimo herää auttamaan pukemisessa. Yhdellä on sukat hukassa ja toinen etsii lenkkareita. Tässä vaiheessa tulee aamun ensimmäinen itku-potku-raivari. En ymmärrä, mitä 1,5 v haluaa. Onneksi 4 v pelastaa tilanteen ja molempia alkaa naurattaa. Kesken pukemisen muistan herättää neljäsluokkalaisen (10 v).
8.15
Pakkaan kolme nuorinta autoon ja lähden viemään lapsia (4 v ja 5 v) kerhoon. Sitten jatkan 1,5 v:n kanssa Prismaan. Pihalla muistan, että kauppa aukeaa vasta yhdeksältä. Teen uukkarin ja ajan S-marketille. 4,5 kg banaaneita, 4,5 kg omenoita, 4 kg jauhelihaa, 13 litraa maitoa ja niin edelleen. Onnettoman pienet kärryt täyttyvät nopeasti ja joudun laittamaan vessapaperi- ja talouspaperipaketit roikkumaan kahvan kulmiin. 176 €, kiitos! Kauppias kiittää, minä en. Pärjäisiköhän tällä kolme päivää? Ehkä, ehkä ei. Maitoa ja hedelmiä pitää ainakin käydä ostamassa ennen perjantaita.
9.30
Taas kotona. Huomaan, että 1,5 v:n pipo on jäänyt kauppaan. Kodinhoitohuoneessa on vastassa perheemme ikiliikkuja, pesukone. Toinen, tiskikone, hurisee keittiössä. Puran ostokset kaappeihin ja kuuntelen kuinka vaimoni kuivaa föönillä suihkun kosteita hiuksiaan vessassa. Otan kaupasta ostamani jauhelihapaketin ja teen pihvitaikinan. Pudottelen puulastalla taikinaa uunipellille ja taputtelen tasaisiksi pihveiksi. Perunat lohkon veneiksi ja levittelen pellille. Päälle vähän oliiviöljyä, suolaa ja paprikajauhetta.
10.05
Laitan ruoan uuniin ja tiskaan kulhot.
10.15
Vaimo lähtee hakemaan eskarilaista kesken päivän hammaslääkäriin. Minä istahdan sohvalle ja katselen, kun 1,5 v touhuaa muoviastioilla omia leikkejään. Talo on omituisen hiljainen.
10.30
Pesukone piippaa. Nostelen märät pyykit rumpuun. Uuden koneellisen saa vaimo laittaa, kun tulee takaisin kotiin.
Perhekuvassa kaikki kymmenen. Pienin rinkassa isän selässä.
10.45
Ruoka pois uunista. Ladon lohkoperunat ja pihvit savikulhoon ja laitan kannen päälle.
10.50
Nostan 1,5 v:n autoon ja lähden hakemaan kerholaisia kotiin.
11.15
Takaisin kotiin. Lapset leikkivät keittiössä. Kuorin muutaman porkkanan ja raastan ne. Sekaan vähän rusinoita ja ruoka on valmista. Nostelen lautasille pihvejä, pottuja ja raastetta. Ruoka uppoaa nälkäisiin suihin hiljaisuuden vallitessa.
11.45
Kaikki ovat syöneet. Nostan 1,5 v:n omaan sänkyyn päiväunille ja annan maitopullon. Itselleni keitän kupin espressoa. En ehdi kaataa kahvia kuppiin, kun huoneesta alkaa kuulua huutelua. Otan kahvin ja puhelimen ja menen istumaan lapsen viereen. Hörpin kahvia ja selailen puhelimella nettiä.
12.10
11 v tulee koulusta. 1,5 v pyörii edelleen sängyssä eikä aiokaan nukkua. Turhauttaa.
12.40
Vaimo tulee kotiin ja on hakenut kauppaan unohtuneen pipon. 1,5 v ei nukahda. Minä luovutan. Valvokoon.
13.00
Lähden kaupungille asioille. Pitäisi käydä pankissa avaamassa yksi tili ja käydä ostamassa autoon varaosia. Ei löydy osaa ensimmäisestä liikkeestä, ajan toiseen. Saan osan ja pääsen lopultakin kotiin.
14.25
Keitän kahvit ja syön vähän välipalaa. Pitkänä rehottava nurmikko odottaa leikkaajaansa ja lähden pihalle. Tunnin leikkaamisen jälkeen loppuu bensa. Leikkaaminen jää kesken. Jatkan ulkoilua lasten kanssa. 1,5 v esittelee, kuinka osaa hypätä pikku kannon päältä. 5 v kiipeää pihlajaan ja 4 v yrittää samaa perässä.
16.30
Viimeinenkin koululainen tulee kotiin. Menemme pienten kanssa sisälle. Vaimo on kantanut vintiltä viisi säkillistä talvivaatteita ja -kenkiä alas ja lajittelee niitä. Montakohan haalaria ja kenkäparia pitää ostaa ennen talvea? Näyttäisi siltä, että aika monta. Nuorempi saa isosiskon edellistalven haalarin ja kengät. Isosiskolle pitää ostaa suuremmat.
17.00
Ruokaa. Jääkaapista kaivellaan edellisen päivän hernekeittoa ja lämmitetään sitä. Kaikki kymmenen paikkaa pöydässä täyttyvät ja puheen sorina täyttää keittiön.
17.40
11 v ja 10 v lähtevät partioon. Onneksi se on kyläkoululla eikä kyydistä tarvitse huolehtia.
17.45
Lähden seiskaluokkalaisen vanhempainiltaan. Siellä kerrotaan kuinka tärkeää on huolehtia lasten läksyistä ja kysellä enkun sanoja. Missähän välissä ehtisin kaikilta kysellä? No, onneksi niitä ei jokaiselta tarvitse kysellä joka päivä.
20.05
Kotona taas. Vaimo on syöttänyt lapsille iltapalan ja laittanut pienet sänkyihin. Ensimmäinen on jo nukahtanut. Kaksi isompaa tekee vielä läksyjä keittiössä.
21.10
9 v pyytää istumaan huoneeseen. Kysyn, onko jotain huolia. Ei, mutta on tärkeää, että isi istuu vähän aikaa vieressä.
22.15
Viimeisetkin koululaiset menevät nukkumaan. Lopultakin on aikaa ottaa pöytälaatikosta uusin Tex Willer ja mennä lukemaan omaan sänkyyn.
Talo on hiljainen. Vain kuivausrumpu ja tiskikone hurisevat.
Asko Ristolainen

Kirjoittaja on 34-vuotias kahdeksan lapsen isä, joka tekee kolmivuorotyön lisäksi neljättä vuoroa kotona. Kaiken liikenevän vapaa-ajan hän käyttää liikkuen luonnossa yksin tai perheen kanssa. Askon luontoretkille pääsee mukaan seuraamalla hänen blogiaan.

2 vastausta artikkeliin “Vieraskynä: Suurperheen isän tiistai”

  1. Anonyymi sanoo:

    Vain kahden lapsen äitinä nostan hattua Askolle ja hänen vaimolleen!

  2. Asko sanoo:

    Kiitos!

    Onneksi kaikki päivät eivät ole ihan yhtä vauhdikkaita kuin kirjoituksessa ollut tiistai.

    Ison perheen arki on organisointia ja omasta hyvästä tinkimistä yhteisen hyvän eteen mutta myös paljon hauskoja hetkiä yhdessä. Tärkeintä on, että molemmat vanhemmista osallistuvat arjen pyörittämiseen mahdollisuuksien mukaan. Silloin kummankaan työmäärä ei ole kohtuuton.

    Ma,ke ja pe aamupäivät ovat rauhallisia kun kotona on vain kolme pienintä. Ti ja to aamuisin kotona on vain nuorimmainen. Aamupäivisin voi muistella minkälaista elämä oli reilu kymmenen vuotta sitten perhe oli vielä pieni.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »