Hyppää sisältöön

Takapajuinen lainsäädäntö hankaloittaa monen vuoroasujan elämää – joko seuraava eduskunta saisi asian kuntoon?

Lapsella ei vieläkään voi Suomessa olla kahta osoitetta. Tilanne on kestämätön ja epäoikeudenmukainen. Lapsellisen miehen katkera tilitys.
Julkaistu
Teksti Pasi Huttunen
Kuvat Pasi Huttunen
Takapajuinen lainsäädäntö hankaloittaa monen vuoroasujan elämää – joko seuraava eduskunta saisi asian kuntoon?

Viime syksynä toinen lapsistani joutui kulkemaan jonkin aikaa kyynärsauvojen kanssa hajotettuaan jalkansa. Hän tarvitsi myös koulukuljetusta. Takapajuisessa Suomessamme ei kuitenkaan tässäkään asiassa olla päästy viime vuosituhannelta, eikä systeemi tunnista vuoroasumista. Yritin ehdottaa lapselle, että jospa pidät nyt lomaviikkona nämä isäviikot kun kuljetuksen saa vain toisesta kodista. Sanoin jo sopivasti sattuneessa vanhempainillassa opettajallekin, että lasta ei sitten välttämättä viikkoon koulussa näy. Opettaja oli hetken hiljaa ja totesi rauhassa, että viisi päivää saa vapaata omalla ilmoituksella. Ymmärsi yskän.

No, lapsi halusi kouluun, joten kyllä minä sitten sitä kuskasin. Sekä yhteiskunta että nuoriso ovat pilalla. Keskityn nyt siihen yhteiskuntaan.

Tekisikö ehdokkaasi asialle mitään?

Helppohan minun tilanteeni on, koska normaalitilanteessa ei koulukuljetuksille ole tarvetta. Monella muulla perheellä kuljetusten tarve on jatkuva ja huono lainsäädäntö täysin turhaan vaikeuttaa elämää.

En tiedä ketä tai mitä puoluetta äänestän eduskuntavaaleissa enkä tietenkään tässä sitä kertoisikaan, mutta sen verran voin sanoa, että jos ehdokas ei lupaa edistää tätä asiaa, ei ääntä tipu. Kutsukaa katkeraksi, mutta en toivota edes kohtuullista menestystä vaaleissa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, vuoroasumisen pitäisi olla myös yhteiskunnan näkökulmasta ihan tavallinen, melko tyypillinen tapa järjestää perhe-elämä siinä missä vaikkapa ydinperheessä eläminen. Ja kuten kirjoitin, siinä kuten muissakin tavoissa on puolensa ja puolensa.

Viime toukokuisen Tieto&Trendit-lehden artikkelin mukaan 92 prosentilla erillään asuvista vanhemmista on yhteishuoltajuus. Kahdessa kodissa asuvia lapsia oli noin 110 000 ja suurin osa heistä oli kouluikäisiä. Kahdessa kodissa asuvista 35 prosenttia on vuoroasuvia. Eli puhutaan ainakin 38500 lapsesta. Noin miljoonan lapsen maassa määrä ei merkityksetön. Miten voi olla, että laki ei tunnista tilannetta? Mitä ne kansanedustajamme ovat taas puuhanneet?

Katseen voi kääntää myös kuntiin

Arkadianmäen lisäksi katsetta voi kääntää kuntiin. Esimerkiksi Tervolassa kunnanhallitus on päättänyt, että myös vuoroviikoin kahdessa eri kodissa asuvat lapset saavat maksuttoman koulukuljetukseen. Käytännössä esi- tai peruskoululaisella on oltava oikeus kuljetukseen virallisesta osoitteestaan ja toisen kodin tulee sijaita olemassa olevan koulukuljetusreitin läheisyydessä. Lisäksi liikennöivässä autossa on oltava tilaa.

Tervolankaan malli ei ongelmaa ratkaise, mutta on hyvä, että kunta paikkaa lainsäädännön puutteita mahdollisuuksiensa mukaan. Se varsinainen työ on tehtävä eduskunnassa. Muun muassa tämä on mielessäni vaalipäivänä. Ennakkoäänestys alkaa 22. maaliskuuta ja varsinainen vaalipäivä on 2. huhtikuuta.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *