Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Syyslomakuulumisia ja isänpäivän odotusta

05.11.2018

Isä tarttuu kuppiin hörpätäkseen kahvia

Kaksi isäystävää, Otto ja Antti, ovat saaneet pienen vapaahetken. He tapaavat arkisesti sisustetussa kahvilassa. Nauru maistuu ja Juhla Mokkaa hörpitään. Syksyn pimeys, arjen kiireet ja lasten kasvattaminen ovat käyneet voimille. Onneksi isänpäivä lähestyy ja sen odottaminen tuo kaivattua jytkyä isämiesten elämään. Mennäänpä seuraamaan, mistä miehet kahvikupin äärellä juttelevat. Tule mukaan!

Antti: Tervehdys Otto! Sinuakin näkee kaiken kiireen keskellä. Vierailin syyslomalla lasten kanssa kotipaikkakunnallamme Torniossa. Kuten syyslomalla on tapana, piipahdimme paikallisessa uimahallissa virkistäytymässä. Varmasti tiesitkin, että halli oli vuoden kiinni peruskorjauksen vuoksi. Nyt oli uutta kaakelia lyöty siihen malliin riviin, että kelpasi polskutella.

Otto: Terve Antti, pitkästä aikaa! Mukava nähdä sinua. Syysloma lapsuudenmaisemiin kuulostaa enemmän kuin hyvältä. Ihana regressio, tuttu matalalla roikkuva taivas ja jumalanpelko. Päällystämättömät tiet ja katuvalottomat syrjäkylät.

Mutta uimahalli, kuulin myös, että se on avautunut täysremontin jälkeen. Ihanaa! Tyttäreni kävi siellä myös, kun oli mummilassa syyslomareissulla. Me olimme muun perheen kanssa Alajärvellä myös tutuissa lapsuudenmaisemissa, äitini lapsuudenkodissa, joka on mökkinä meillä nykyään. Vietimme isä-lapset-aikaa, kun kävimme myös uimahallissa, joka on avautunut muutama vuosi sitten. Rakastan uimahallia! Lisäksi pistäytyimme poikani ja hänen serkkupoikansa kanssa Luoma-ahon kyläelokuvafestivaaleilla paikallisella kylätalolla. Entä sinä, vietitkö tuttuun ja totuttuun tapaan paljon aikaa lastesi kanssa, samalla kun puolisosi keskittyi ansaitsemaan perheellenne leipää? Oliko uimahallissa samat vanhat valvojat, jotka jakoivat avokätisesti porttikieltoja vielä lukioiässäkin?

Antti: Ohhoh! Sinullahan on ollut kertakaikkisen tapahtumarikas syysloma. Ihailen kykyäsi olla läsnäoleva, puuhaileva ja touhukas isä.Kiinnostavaa, että myös sinulle uimahallit ovat tärkeitä paikkoja, joissa tykkäät liueta ja lillua. Se jos mikä, yhdistää meitä isinä.Oikeassa olet, Otto. Minä telmin lasten kanssa syyslomalla. Sillä aikaa vaimoni lenteli Köpikseen, pyöritteli exceleitä lentoasemilla, piipahteli suurten rakennushankkeiden työmaapalavereissa ja pohti hiilineutraalia tulevaisuutta. Mutta palaan vielä hetkeksi sinne uimahallin lämpöön. Siellä oli, ylläripylläri, sama henkilökunta edelleenkin. Tällä kertaa en saanut porttikieltoa halliin, vaikka unohdinkin pukea uikkarit jalkaan ja tyytyväisenä pulikoin hetken nakuna. Kuulin saunassa ollessani oudon ja erikoisen tarinan, joka liittyi uimahallin remonttiin.

Otto: Ai, millaisen? Jännä muuten, että valvojat eivät puuttuneet nakuiluusi. En keksi heidän käytökselleen muuta selitystä, kuin että he eivät huomanneet sinun olevan alasti.

Antti: Eivät, kumma kyllä, puuttuneet. Kyllä moni katseli kummissaan minua, housutonta poloa, mutta eivät tainneet nähdä todellisuudessa yhtään mitään, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Mutta nyt siihen tarinaan. Paikkakunnalla toimiva komea ja raamikas kirjastonhoitaja kertoi, ettei uimahallin henkilökunnan toiveita haluttu kuunnella remontin suunnittelussa. Uimavalvojat olivat myöskin useaan otteeseen pyytäneet pääsyä halliin katsomaan, miten korjaus- ja muutostyöt sujuivat. Vierailulupaa ei herunut työmaalle ja pääsy halliin estettiin napakasti. Ja niinhän siinä sitten kävi, että useita henkilökunnan ja uimareiden arkea sujuvoittavia muutoksia jäi  täysremontissa tekemättä. On siinä kerrassaan pöljää touhua!

Otto: Mitäh?! Tuohan on järjetöntä! Olen antanut itseni ymmärtää, että kaikessa työpaikkasuunnittelussa ja muussakin suunnittelussa päästään parhaaseen lopputulokseen, kun kuunnellaan käyttäjäasiantuntijoita; opettajia koulun, kirurgia leikkaussalin, formulakuskia shikaanin ja kätilöä synnärin suunnittelussa. Miksei siis valvojaa kuunnella, kun uimahallia suunnitellaan? Hänhän se kuntapäättäjätkin sieltä pelastaa, kun he saavat sydäreitään terapia-altaan äijäzumbissa. Vaan eipä taida pelastaa enää. Perustorniolainen meininki, etten paremmin sano: ei se kannatte!

Antti: Hyvin sanottu! Motivaatio lisäntyy roimasti, jos työntekijä saa vaikuttaa työympäristön muokkaamiseen, sisällön suunnitteluun ja uudistusten ideointiin. Tästä on tutkimuskirjallisuutta keskisuuren kunnan kirjastoautollisen verran olemassa. Teillä on perheessä toisin, kuin tässä halliremontissa. Ihailen perheesi tasa-arvoisuutta, Otto! Sinulla on isänä mahdollisuus vaikuttaa perheenne asioihin tasavertaisena vanhenpana. Olen kuullut, että joissakin perheissä näin hyvin eivät asiat ole. Isä saattaa olla sivustaseuraaja, joka toimii vain käskystä kuin lukioikäinen kesätyöntekijä. Iskä on luovuttanut lapsiin liittyvän päätöksentekovallan äidille tai sitten se on riistetty häneltä huomaamatta pois.

Otto: No, en osaa pitää tuota tasa-arvoisuutta minään erikseen ihailtavana juttuna itse, vaan itsestäänselvyytenä. Toki tiedän, että asiat ovat joissain perheissä toisin, miesoletettu on se pikku apulainen, joka tekee mitä käsketään sen vähän mitä tekee. Yleensä sellaisissa perheissä isä on paljon poissa, töissä tai harrastuksissa. Hän käväisee kotona lähinnä tekemässä lisää lapsia ja saunomassa kavereidensa kanssa. Uskon, että sellainen malli on poistumassa kokonaan, tasa-arvoistumiskehitys etenee. En ajattele, että tasa-arvoa tulisi ihailla vaan että sen tulisi olla normi. Kumpikin sitten toimii vahvuuksillaan, kummalla tahansa voi olla se vaativampi ja enemmän aikaa vievä työ. Teillä se on puolisollasi, sinä itse teet helppoa luokanopettajan puolipäivätyötä. Et siis ole mikään vanhanaikainen äijä itsekään.

Antti: Hyvää pohdintaa. Muistatko muuten, että isänpäivä on aivan näillä näppäimillä. Suuri ja merkittävä päivä! Meille on tullut jo vuosittaiseksi perinteeksi pohtia sitä unelmien isänpäivää. Millainen se olisi, jos saisimme itse sen suunnitella kaiken? Millainen olisi Otto sinun unelmien isänpäiväsi tänä vuonna?

Otto: Jaa-a. Täytyy taas koota ajatuksia. Päivä on keskellä kaamoksen kovaa ydintä ja tahtoo sen vuoksi melkein unohtua joka vuosi. Puoliso ja lapset sen kyllä muistavat. Mutta mitä odotan tänä vuonna, millaista päivää toivon? Ehkäpä toivon tänä vuonna sitä, että saan viettää päivän lasten kanssa aamuvarhaisesta iltamyöhään, ilman taukoja. Vien heille aamupalan sänkyyn, minkä jälkeen vien heidät patikkaretkelle Seitsemän veljeksen luontopolulle. Valmistamme nuotiolla tikkupullia edellisenä iltana valmistamastani taikinasta. Syömme soijanakkia ja raakasuklaata. Retken jälkeen käymme uimahallissa. Siellä minä olen iso vesipeto ja jahtaan lapsia ympäri lastenallasta. Saamme metelöinnistä porttikiellon ja nauramme itsemme kipeiksi. Kuopus pissaa altaaseen, keskimmäinen kiukaalle. Uimahallista suuntaamme Superparkiin Hyvinkäälle. Kolmen tunnin leikkimisen ja hyppimisen jälkeen kirjaudumme sisään hotelli Rantasipiin ja käymme pikaisesti kylpylän saunassa ennen illallista. Illalla katsomme hotellihuoneessa lasten lempiohjelmia, pelaamme shakkia ja Afrikan tähteä. Luen nelivuotiaalle kuopukselleni kahdeksan kirjaa ääneen, ennen kuin hän viimein nukahtaa kainalooni. Esikoinen ja keskimmäinen ovat nukahtaneet jo aiemmin, kasvoillaan onnellinen hymy ja suklaatahra – hampaat ovat jääneet pesemättä. Aamulla syömme vielä runsaan hotelliaamiaisen ennen kuin ajamme kotiin, jossa puolisoni vielä nukkuu menneen viikon rasituksia ja työstressiä pois. Herätämme hänet lempeästi puoli kahdeltatoista. Hän on hyvin levänneen ja onnellisen oloinen, kun saa herätä helliin pusuihin ja sänkyyn kannettuun kahviin ja vihersmoothieen. Siinäpä minun toiveeni pähkinänkuoressa. Entä sinä Antti, mitä sinä toivot tulevalta isänpäivältä?

Antti: Ihanaa! Kerrassaan kuulostaa täydelliseltä isänpäivältä. Tuollaisen päivän jälkeen olo on varmasti autuaallinen. Omakotitalovelka muuttuu saatavaksi ja murheet unohtuvat. Meillä on ollut kovin kiireinen syksy ja perheaikaa on ollut siitä syystä niukalti. Toivoisin, että tuleva isänpäivä olisi yhdessäolon riemua. Aamu voisi alkaa aikaisemmilta vuosilta tutulla perhepiirillä. Aluksi ulvotaan syvyyksistä pulppuavaa juuriääntä. Kun äänenavaus on tehty ja yhteiseen säveleen on päädytty, jokainen saa rauhassa kertoa unensa. Unet analysoidaan unien tulkinnan käsikirjan avulla. Tämän jälkeen jokaiselle ennustetaan taikakorteista tulevaisuus. Aamupiiri päättyy mielenkiintoiseen perhepeliin, jonka nimi on Tunnekimble. Sitten ulos ja metsään. Koko perhe kävelisi ketjussa puita pujotellen ja toisista hyviä asioita lausuen. Minä saisin olla johtaja isänpäivän kunniaksi. Johtajan merkistä tehtäisiin perhekasa mahdollisimman nopeasti. Kaikkien ehdittyä kasaan huudettaisiin perheen yhteinen voimahuuto. Meillä se on ”Anna voimaa metsän henki, ole meille oiva renki!” Ilta huipentuisi perhesaunaan, jossa pestäisiin toistemme selät. Olohuoneen lattialle kyhättyssä siskonpedissä ja takkatulen loimotuksessa saisimme nukahtaa pehmeään kollektiiviuneen.

Otto: Ihanaa, Antti. Minä itken. Sinä olet aina ollut yhtä luonnon kanssa. Jääkäämme näissä tunnelmissa odottamaan isänpäivää. Tuokoon se mukanaan paljon rakkautta.

Antti: Mutta nyt minun täytyy rientää leikkimään lasten kanssa valopiiloa. Mukava ulkoleikki pimeinä syysiltoina. Oli kiva jutella ja kiitos tästä hetkestä! Hyvää isänpäivää sinulle ja näkemiin.

Otto: Sinullehan tuli kiirus! Voin maksaa laskun tälläkin kertaa. Näkemiin!

Otto Kallioranta ja Antti Kanto

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »