Seitsemän asiaa, joista olen huolissani
UVA ja UVB!
1. Oma menttaalipuoli
Istun sohvalla ja tuijotan lismaisen ikkunalasin läpi tylsää mäntymetsää. Lapsellani on välikorvantulehdus. Taukoamaton ja taisainen antibioottikitiniä alkaa rassata. Aivan kuin aivojani porattaisiin ohuella ja pitkällä timanttiterällä erittäin kovalla kierrosnopeudella suoraan ytimeen.
On niin tylsä hetki, että hengityskin tuntuu turhalta. Melankolinen mieli jauhaa raskaasti kuin halpa yleiskone kylmää voitaikinaa. Joku näkee ihanasti leikkivät toukokuun auringonsäteet parketilla. Minä näen likaiset ikkunat.
2. Turhuus
Kun vapaa-aika ja löhöily lisääntyvät, on aikaa pysähtyä pohtimaan eksistentiaalisia kysymyksiä. Ennen vanhaan oli vesi kannettava kaivosta ja hellanvalkeasta huolehdittava. Silloin ei ollut aikaa hunteerata, kuinka samaa rataa ihmisen elämä loppujen lopuksi junnaa. Kiitollisuuden aiheita kysellään guruilta ja pylväspyhimyksiltä. Lapsista tulee näissä pyhiinvaelluksissa pelkkä rasite ja taakka.
3. Väsymys
Väestö ei nuku tarpeeksi. Lapset saavat valvoa kännyköiden kanssa, kiusaavat luokkatovereita viesteillään ja aikuiset tekevät töitä yöt läppeensä. Perhe-elämä on kireä kuin vasta leikattu akillesjänne. Harrastetaan ja joogtataan. Hierotaan ja nysvätään. Raivotaan ja huudetaan. Ei kestetä toisia ja riidellään.
Nukkukaa nyt hyvät ihmiset vähintään sen seitsemän ja puoli tuntia yössä! Vähän unta tarvitseva ihmistyyppi on myytti.
4. Pirteys
Pirteät ja kaiken maailman teemallisiin katujuhliin osallistuvat vanhemmat herättävät minussa ahdistusta ja alemmuudentuntoa. Päätän ryhdistäytyä ja kokoan lapset pyöräkärryyn. Kuskaan vesisateessa perheen takakonttikirppikselle ja syötän kaikille väkisin sirkkoja katukeittiöstä. Lapset kitisevät, sillä he söisivät mielummin nakkeja, makaronia ja ketsuppia.
5. Facebookin viidakkorummut ja ilmoitustaulut
Pikkulasten jekkuilu kylillä päättyy ikävästi julkiseen lynkkaukseen. Someraivolla nyljetyt seikkailunhaluiset vintiöt katkeroituvat ja saavat turhan suuren leiman otsaansa jo elämän alkutaipaleella.
Nuorison käyttäytymisestä puhuttaessa, keskusteluketju huutaa punaista ja overhiittiä. Voisitteko jo ymmärtää, että autojen kivittäminen on luonnollinen osa normaalia lapsuutta.
6. Toiset lapset
Toiset lapset opettavat MINUN lapsilleni kiroilua, nenänkaivuuta, levottomuutta, kiusaamista, kateutta, rajattomuutta, ärsyttävän näköisiä tanssivenkutuksia, latteita poplauluja ja ahdistusta.
Toiset lapset ärsyttävät, ovat epäoikeudenmukaisia ja tönivät. Muiden lapset kertovat pelottavia asioita hurrikaaneista ja ukonilman kuolettavasta voimasta.
Illat tyynnyttelen lapsiani ja valehtelen ettei salamaniskuun kuole kukaan.
7. Monimutkaisuus
Muistankohan varmasti kaikki salasanat järjestelmiin, sähköposteihin ja tileihin. Sen voin sanoa, etten ole kertaakaan koko vuoden aikana muistanut maanantaimuskarin ovikoodia. On odoteltu pitkäänkin pakkasessa, että joku toinen sattuu kulkemaan ovesta.
Muistettavaa riittää. Opetuspuolella pyritään olemaan ilmiökeskeisiä, joten kaiken maailman tavaraa ja tapahtumaa puskee jatkuvalla syötöllä. Touhuhetkiä, pyöräpäiviä, saippuakuplailtoja, temppurataa ja yhdessäoloa. Kaikki tapahtuu liikunnallisissa merkeissä ulkona ja yleensä sataa vettä.
Maailmasta on tullut tunnolliselle isämiehelle liian monimutkainen. Olenhan tänäänkin muistanut täyttää kaikki tarvittavat lomakkeet ja kaavakkeet? Olenhan muistanut ehkäistä ilmastonmuutosta, vähentää lihankulutusta, vältellä vesisuonia ja tutkia sähkömagnetismin vaikutuksia? Auringon valo, pimeys, transrasvat ja piilosokerit aiheuttavat jatkuvaa päänvaivaa. Tunnen oloni riittämättömäksi.
Kaikista eniten minua huolettaa kosmiset uhat ja ulkoavaruuden säteily.
Antti Kanto
