Pitääkö vanhempien hankkia kouluun liikuntavälineitä maksuttoman koulutuksen maassa?
Pekka Kyytisen kokoelma
Kun koulutus on maksutonta Suomessa, miksi meidän pitää koulua varten hankkia jatkuvasti uusia koululiikuntavälineitä.
”Kun metsästää lapselleen suksia, pääsee punnitsemaan suhteensa hiihtoon. Siirtääkö koulu lapsille arvokasta lajiperintöä vai asettaako välineurheilu oppilaat epätasa-arvoiseen tilanteeseen?”, kysyy Hesarin toimittaja Sanna Huolman kolumnissaan, mutta ei ota asiaan sen kummemmin kantaa.
Onko riski, että joku taloudellisesti tiukoilla oleva joutuu nyt sitten ravaamaan kirppareita?
Tällä hetkellä tilanne on sekava. Joissakin kouluissa on hyvä varasto talviurheiluvälineitä ja vanhemmat voivat ilman leimautumista jättää lapsensa niiden varaan. Toiset saavat edelleen harrastaa vuosittaista rallia talviurheiluvälineiden perässä kaupoissa ja kirppareilla.
Meillä tilanne on sikäli onnekas, että koululta on löytynyt lainavehkeet, eivätkä lapseni ainakaan ole valittaneet, että se olisi jotenkin noloa tai että vehkeet olisivat jotenkin kauhean huonot. Kyse ei siis ole enää samalla tavalla stigmatisoivasta köyhäinavusta kuin joskus aikoinaan. Toisaalta stigma tuskin on täysin kadonnutkaan ja kyllä niitä kamppeita varmaan edelleen vertaillaan ja niiden puuttuminen huomataan. Tätä aihetta sivusi myös blogikollega Tuija Siljamäki Rupista rakkautta -blogissaan.
Olen ilmoittanut pojille, että mieluusti ostan heille sukset heti kun he osoittavat kiinnostusta hiihtää muulloinkin kuin koulu käskee. Sellaista palavan innokasta ”joo, nyt heti suksikauppaan!” -vastausta en vielä ole saanut.
Tuhoanko lasteni hiihtoinnostuksen?
Kysymyksiähän asiassa herää joka tapauksessa.
Onko reilua, että minä jätän lapseni koulun välineiden varaan kun kuitenkin lopulta olisi varaa ostaa. Onko riski, että joku taloudellisesti tiukoilla oleva joutuu nyt sitten ravaamaan kirppareita?
Tuhoanko lasteni kaiken innostuksen hiihtoon kun en kannusta heitä hankkimalla omia vehkeitä? Sillä siitähän ei pääse mihinkään, että hiihto jos mikä on välineurheilua.
Verrattuna vaikka yhteiseen harrastukseemme lasketteluun, olisi hiihto kuntoilumielessä tehokkaampaa ja aivan huomattavan paljon halvempaa. Lasketteluvehkeetkin on hankittu.
Kaiken kukkuraksi nyt näyttäisi tulevan vielä erinomainen talvi hiihtämisen kannalta.
Urheilumahdollisuuksien ei pitäisi olla rahasta kiinni
Pelkän periaatteen vuoksi ei ehkä kannata lähteä siihen, että jokainen koulu ostaisi jokaiselle oppilaalle hiihtovehkeet.
Toisaalta on tosiasia, että minä tuskin lähden noita pentuja raahaamaan puoliväkisin ladulle siinä toivossa, että innostuisivat. Kävin itsekin aika pitkän tien aikoinaan siihen, että oma-aloitteisesti halusin lähteä hiihtämään. Koska kuten Antti Kanto jo taannoin kirjoitti, kaikilla meillä on hiihtotraumamme. Ja oikeasti mukavaa siitä tuli vasta, kun vihdoin ymmärsin hankkia kunnolliset sukset. Eikä edes aikuisena ole liian myöhäistä.
Minullakaan ei ole ihan selkeää kantaa siihen, pitäisikö koulujen hankkia oppilailleen myös talviurheiluvälineet. Pelkän periaatteen vuoksi ei ehkä kannata lähteä siihen, että jokainen koulu ostaisi jokaiselle oppilaalle hiihtovehkeet. Hiihtokertoja on lopulta koulun ohjelmassa aika vähän. Monelle lapselle vanhemmat hankkivat ne vehkeet joka tapauksessa, eikä siinä ole mitään vikaa.
On kuitenkin selvää, että lapsen talviurheilumahdollisuuksien ei pitäisi olla kiinni vanhempien rahatilanteesta. Olen siksi todella iloinen siitä, että monilla kouluilla on jonkinlainen varasto urheiluvälineitä olemassa.
Pasi Huttunen, @paspah
