Peiton alta pilkistävät varpaat
Alkuperäinen kuva: Tracey Hocking / Unsplash Käsittely: Pasi Huttunen
Hän nukkuu. Vedän peittoa jalkopäästä esiin pilkistävien varpaiden peitoksi suojatakseni ne kissalta, joka aina välillä palaa pentuajan harrastukseensa: varvasjahtiin.
Jatkan pizzataikinan vaivaamista ja mietin täytteitä. Jotain aika yleisesti hyväksyttävää on valittava, koska pizzatäytemieltymyksistämmekään emme vielä ole puhuneet, vaikka paljon onkin puhuttu. Nämä ovat aika nautinnollisia kysymyksiä pohdittavaksi. Olin jo meinannut unohtaa, että joskus elämän pitää tuntua juuri tältä, juuri näin onnelliselta.
Sydän-hymiön käyttö elämässäni on muuttunut.
Sydän-hymiön käyttö elämässäni on muuttunut. Aiemmin olen käyttänyt paljon sitä pinkkiä, kimaltelevaa sydän-hymiötä ja aina parodisesti, satiirisesti tai ironisesti. Nyt olen vakavissani ja käytän sitä yksinkertaisempaa syvänpunaista. Ja aina samalle ihmiselle.
Minähän luulin, että en halua parisuhdetta. Kävi ilmi, että olin täysin väärässä.
On mukavaa kulkea kaupungilla niin, että luonto ei kannusta katselemaan vastaantulevia naisoletettuja sillä silmällä. Koska vähän työlääksihän sellainen ennen pitkää käy.
Eri asia kuin parikymppisenä
Tämä tuntuu aika vakavalta ja kestävältä kun pari myrskyäkin on jo kestetty. Siinä määrin, että julkaisen aiheesta blogitekstin. Sen vuoksi pöydällä on tietysti valtavan isoja kysymyksiä siitä, kuinka elämää sovitellaan yhteen kun sitä soviteltavaa on jo ehtinyt kertyä, eikä uuteen hyppääminen ole samalla tavalla yksi, hetkessä tehtävä loikka kuin kahdenkympin alkupuolella.
Nuorempi myhäili ja vanhempi kertoi hymy korvissa paha äitipuoli -aiheisia vitsejä. Ei kuulemma aio ottaa siltä omenaa.
Entä lapset, joita yhteenlaskettuna on melkoinen nippu?
Entä eläimet, joita niitäkin riittää?
Entä sukulaiset?
Entä asunnot?
Entä kaikki painolasti eletystä elämästä?
Mitään näistä kysymyksistä ei ole ratkaistu eikä erityistä kiireen tuntua ole. Kerron sitten lisää jahka kerrottavaa on ja siltä tuntuu. Ehkä tässä iässä uudelle kierrokselle lähtiessä on lupakin suhtautua sääntöihin lähinnä olankohautuksella. Jos elämä ei mahdu normeihin, on niitä turha liikaa miettiä.
Lapsillani oli tähän aika mutkaton suhtautuminen kun kerroin, että nyt on tämmöinen tyttöystävä. Nuorempi myhäili ja vanhempi kertoi hymy korvissa paha äitipuoli -aiheisia vitsejä. Ei kuulemma aio ottaa siltä omenaa. Minusta tuntuu, että se pirulainen oli jo ties miten pitkä aika sitten kehitellyt tämän jutun ja odotellut, että pääsee laukomaan. Kaikenlaisia kysymyksiä lastenkin suhteen tulee ratkaistavaksi ja lapset edellä mennään, mutta tuntuma on, asiat järjestyvät.
Niin paljon kuin minäkin ehdin julistaa, kuinka paska vuosi tämä 2020 on. Korona pisti koko maailman sekaisin ja kaikenlaista muutakin on ollut, mutta näyttää siltä, että minulle on jäänyt käteen parisuhde.
Jo jokin tovi sitten tajusin, että rakastan.
Pasi Huttunen, @paspah
