Opettajille pitäisi palauttaa vanhat luontaisedut

Kansakoululaitoksen varhaisina vuosikymmeninä opettajalle ei maksettu kesältä palkkaa, mutta vastineeksi hänen luontaisetuihinsa kuuluivat muun muassa virka-asunto, oikeus lehmän pitoon, kasvimaahan ja polttopuihin. Meillä opettajapiireissä vitsaillaan usein, että maltillinen palkka on perua vanhasta käytännöstä, jossa yhdeksän kuukauden palkalla piti pärjätä koko vuosi. Lehmät, polttopuut ja virka-asunto on viety, mutta pitkä kesäloma on sentään jäljellä. Turha sitä on kadehtia. Oikeasti jäämme kesäisin ilman palkkaa – työnantaja vain pakkosäästää rahojamme talvella ja maksaa säästöt kesäkuukausina. 

Minä palaisin mielelläni vanhaan systeemiin. Tykkäisin asua koululla, pitää omaa lehmää ja kasvimaata. Polttopuutkin ottaisin mielelläni – varsinkin kuivan koivuklapin hinta on nykyään pilvissä. Vanhan maailman tavat istuvat kuitenkin huonosti moderniin yhteiskuntaan. Meidänkin koulussamme on noin 70 opettajaa; tarvittaisiin suurehko navetta, siirtolapuutarha ja valtava liiteri. En usko kovinkaan monen opettajan osaavan lypsää edes auttavasti. 

Mutta soveltaen vanhan liiton malli voisi hyvinkin toimia. Kehitin huvikseni omaa työpaikkaani silmällä pitäen sovelluksen, johon olisin valmis siirtymään vaikka heti. 

Aivan ensiksi meidän kouluamme pitäisi laajentaa ylöspäin. Tarvittaisiin erikokoisia asuntoja arviolta 200-300 hengelle, koska perheelliset opettajat tarvitsevat tietenkin suurempia huoneistoja kuin yksinasuvat, lapsettomat tai he, joilla ei kotona asuvia lapsia enää ole. Navettaa en lähtisi rakentamaan Keravan keskustan tuntumaan – ilmainen (kaura)maito, voi ja juusto riittäisivät hyvin. Polttopuut voisi hyvinkin korvata ilmaisella energialla, mielellään uusiutuvalla, sillä opettajat tuppaavat olemaan valistunutta ja valveutunutta väkeä. Lämmitys- ja käyttösähkö kustannettaisiin siis työnantajan lompakosta. Koulun pihalla voisi olla myös sähköautojen latauspisteet opettajien Tesloja varten. 

Koulun laajalle pihalle sopisi hyvin tyylikäs kasvimaa. Ja miksei sellaista samassa rytäkässä perustettaisi myös koulun katolle nykyaikaisten kaupunkipuutarhojen tyyliin? Siellä viljeltäisiin esimerkiksi perunaa, porkkanaa, viinimarjoja ja monenlaisia yrttejä. Aivan hyvin pihalla tai katolla voisi olla myös kasvihuoneita vaikkapa tomaatinviljelyä varten. 

Koulun keittiö ja ruokailutilat voitaisiin pitää auki myös iltaisin ja kesäkuukausina viisi-kuusi napsua kouluruokaa laadukkaammalla tarjonnalla. Modernit keittiöt opettajien asunnoissa olisi ilman muuta, mutta olisi silti mukavaa käydä välillä syömässä kouluruokalassa ravintolatason illallista valvontaruokailun hinnalla. 

Opettajilla olisi uusvanhassa järjestelmässä myös velvollisuuksia koulurakennusta kohtaan. Voisimme siivota ja huoltaa koulua etenkin kesäisin, kun oppilaat ovat lomalla. Ei pääsisi syntymään korjausvelkaa. Käsistään kätevät opettajat toimisivat työnjohtajina, ja kaltaiseni humanistit tekisivät mitä käsketään. En silti tarkoita, että opettajien pitäisi tehdä varsinaisesti kesätöitä. Ainahan olisi mahdollsta palkata remonttimies töihin. Asuimiskuvio toimisi itse asiassa kuin tavallisessa taloyhtiössä, paitsi että asuminen, lämmitys, sähkö ja maitotuotteet kuuluisivat luontaisetuihin. 

Joku saattaa kysyä, onko ehdotuksessa mitään järkeä. Miksi pitäisi tarjota opettajille näin massiiviset luontaisedut? 

Ensinnäkin edut toimisivat kompensaationa: koulutus on pitkä, eikä palkka päätä huimaa. Kulut kesäisin ovat sangen korkeita varsinkin perheellisillä, kun tulee sekä reissattua että ryypättyä. Kuntien ja koulujen välille syntyisi tervettä kilpailua, sillä jos olosuhteet olisivat kohdillaan, päteviä opettajia riittäisi jonoksi asti. Uima-allas, hienot punttisalit ja saunatilat eivät olisi pahitteeksi. Tennis- ja padelkentistä hyötyisivät myös oppilaat lomakausien ulkopuolella. 

Opettaja voisi vastineeksi sitoutua samaan työpaikkaan pidemmäksi aikaa, sanotaanko vähintään kymmeneksi vuodeksi. Työmatkat lyhenisivät ja kaikenlainen logistiikka helpottuisi. Opettajat myös tutustuisivat yhteisöönsä paljon nykyistä paremmin, kun olisi pakko jäädä töiden jälkeen oppilaiden kotikaupunkiin. Yhteisöllisyys paranisi kiistatta. Opettajien omat lapset sijoittaisin silti varmuuden vuoksi toisiin kouluihin nepotismin välttämiseksi.

Otto Kallioranta