Menkäähän panemaan nyt siitä
Seksi ei loppunut lastentekoon, mutta ruuhkavuodet kyllä vähensivät sitä panemisen määrää. Emme ole naimisissa, joten en tiedä lopettaisiko avioliitto seksin, mutta tuskin niinkään kävisi. Meillä ei ehtinyt olla erityisen pitkää parisuhdetta ennen kuin ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan, mutta kyllä siinä aika paljon ehdittiin. Ja toistakin tehtiin kyllä aika ahkerasti, vaikka olikin vauva vaatimassa huomiota. Seksin vähentyminen oli hidas prosessi, johon kesti pitkään herätä.
Jonkinlainen parisuhteen rispaantuminen nukkavieruksi lienee se perussyy seksin vähentymiseen. Ehostuksen ja huollon puute. Eikä siihen edes paljon vaadittaisi. Hellä kosketus, suukko, kaunis sana.
Ihmisten vanhentumisella ei asian kanssa ole tekemistä. Ikähän tuo kokemusta, joka on valttia panohommissa. Mutta parisuhteessa on se huumavaihe, jossa tekee koko ajan mieli. Aikaa myöten sitten ei ole enää ihan pakko panna koko ajan. Sitten huomaakin, että hups muutama viikko taitaa olla viime kerrasta. Seksin harrastamiseen on vaikea ihan asiakseen ottaa aikaa, vaikka pitäisi. Tuntuu vaikealta suunnitella, että tuossa kun tuo on hoidettu, niin sitten on tuossa vähän aikaa ja silloin ehtii harrastaa seksiä.
Ruuhkavuosien keskellä siitä voi tulla työlästä suorittamista. Kotihommia pitää tehdä, lapsia hoitaa, töissäkin käydä ja vielä jos ehtisi joskus vaikka urheilemaan, leffaan, teatteriin tai mihin vain ja sitten pitäisi vielä ehtiä panna. Ja koska se panemisen aikatauluttaminen ei tunnu luontevalta, se helposti jää. Etenkin kun on erityisen helppo jäädä odottamaan, että se toinen tekisi asian eteen jotain.
Ja miksikö tällä on merkitystä? No ensinnäkin seksi tuntuu hyvältä, kuten monet teistä tietävät. Toinen olennainen seikka on se, että seksi ei muutu paremmaksi panttaamalla. Se on parempaa jos sitä tekee säännöllisesti. Vielä paremmaksi sen tekee keskustelu siitä, mitä kumpikin haluaa. Tekemällä oppiminen on sitten vähän hitaampi tie, mutta toimii sekin.
Seksi myös parantaa parisuhdetta. Siinä ollaan tekemisissä niin intiimisti, että kyllä se heijastelee muuhunkin suhteeseen. Sinänsä parisuhteen kannalta olennaista ei välttämättä ole se itse akti vaan läheisyys ja intiimiys, joka jättää hitaasti haihtuvan jälkensä. Säännöllisesti uudistettuna se ei haihdu. Seksin harrastaminenhan onnistuu ihan hyvin yksinkin ja on mukavaa sekin, mutta tästä syystä se ei silti aja ihan samaa asiaa. Eräs isä totesi osuvasti:
”Oikeastaan voisin sanoa niin, että seksin käsite on laajentunut: jos joskus nuorena se oli lähinnä hydraulinen toimenpide, nykyisin sen piiriin liittyy jo suukko keittiössä, eikä ole niin väliä, onko sitä hydrauliikkaa illalla vai ei.”
Seksi voi tarkoittaa montaa asiaa ja sitä voi tehdä niin monella tavalla. Olipa se hydrauliikkaa tai jotain muuta, niin tärkeää on, että kaikki osapuolet kokevat saavansa. Se auttaa pitämään yllä sitä läheisyyden ja intiimin yhdessä olemisen hehkua, jonka vallassa suukko keittiössä muuttuu ilotulitukseksi.
Joskus on aikoja, että ei jaksa eikä huvita, eikä siinä mitään. Väkisin ei tarvitse seksiä harrastaa, koska silloin se varmaan olisi enemmän tuhoisaa kuin hellivää. Tilanteiden rakentamisella ja hetkien löytämisellä ja lyhyilläkin intiimeillä kohtaamisilla se halukin saattaa silti herätä, eikä tähän ihan suoraan sanottuna välttämättä mene kovin paljoa aikaa – etenkin jos takana on pitempi kuiva kausi.
Rakastumisen ja rakkauden romantiikka ei rapistu siitä, että myönnetään sen olevan asia, jota voi rakentaa. Spontaani hullaantuminen on vain yksi rakastamisen tapa. Se, että ruuhkavuosienkin keskellä nähdään se vaiva, että pidetään peitto heilumassa ja suukotellaan keittiössä, tuottaa onnellisuutta useammalle kuin vain niille peittoa heiluttaville. Perheessähän vanhempien hyvä olo heijastuu lapsiin samalla tavalla kuin stressi ja ahdistuskin. Että menkäähän panemaan.
Pasi Huttunen
