Meitä on verotettu niin paljon että olemme taas maailman onnellisin kansa vaikka toisin voisi lööpeistä päätellä

Olen maailman onnellisin ihminen. Niin sinäkin jos meillä on samanlainen passi. Näin kertoo perjantaina julkaistu World Happiness Report 2022. Olikohan tämä nyt viides kerta peräjälkeen.

Raporttia varten maiden asukkaita pyydetään arvioimaan esimerkiksi omaa elämänlaatuaan, vapauttaan ja maansa korruptoituneisuutta asteikolla nollasta kymmeneen. Kyselytutkimuksen tulosten lisäksi maan sijoitukseen vaikuttavat muut tekijät, kuten maiden bruttokansantuote asukasta kohden ja eliniänodote.

Jos sitten katsoo julkista keskustelua, on suomalaisten onnellisuutta vaikea uskoa. Euroopassa on sota ja se on lööpppien perusteella jo kolkuttelemassa meidänkin porttejamme, Suomessa on ennennäkemättömän paha ruokakriisi, jonka takia sellaiset ruokapöytiemme perusasiat kuin naudanliha, maito ja peruna ovat uhattuina, sähkölaskut ovat tähtitieteellisiä ja bensa on niin kallista, että ei ole enää varaa käydä töissä eikä viedä lapsia treeneihin.

Toki se bensanhinta Ylen uutisten mukaan harmittaa kovasti Norjan puolelta suomeen huvikseen moottorikelkkailevia. Kyllä, tällaisen uutispätkän oikeasti näin. Norja on vasta sijalla kahdeksan luultavasti juuri sen takia.

Kansantalous on kuralla, nuoriso on huonokuntoista, kuritonta, työtöntä ja väkivaltaista, kouluissa on kaaos ja korkeakouluopiskelijatkin vain vetelehtivät. Työttömiä ei saada töihin ja työvoimapula on valtava. Tasa-arvokin on mennyt liian pitkälle. Puhumattakaan siitä, että sananvapaus on mennyt ja maaahanmuutto tuhoaa koko meidän elämäntapamme.

Ja kauheaa on tietysti sekin, että pääministeri kävi baarissa.

On tietysti myös tämä maailmanlaajuinen ilmasto- ja biodiversiteettikriisi, mutta siitä ei ole oikein ehditty huolehtimaan kun on näitä tärkeämpiä.

Ruokaa on ja koti on lämmin

Melkein tulee kaikesta huolimatta mieleen, että saatamme selvitä kaikkien näiden uhkien keskellä. Tätä aurinkoisena lauantaiaamuna kirjoittaessa lapseni tuolla nukkuvat vielä ja heidän onnellisuuttaan saattaa kyllä rajoittaa vähän se, että vain toinen saa tänä aamuna tahtonsa läpi aamupuuroasioissa. Toinen kun tahtoo maitoon (punaiseen tietenkin) keitettyä kaurapuuroa ja toinen veteen keitettyä ruispuuroa. Tähän kaikkeen onnellisuuteen sopii nyt paremmin se veteen keitetty ruispuuro.

Kumpikin saa puuroa. Ja vielä eilen kummallekin riitti niin paljon jauhelihapihvejä ja paistettuja perunoita tilpehööreineen, että kaikki vähän voivottelimme täyteyttämme jälkikäteen. Söimme silti vähän karkkia samalla kun katsoimme leffan.

Vähän nolotti kun muistin taas liian myöhään eilisiltana, että uunia olisi voinut lämmittää. Olisi se taas vähän näkynyt sähkölaskussa. Mutta lämmin talo on tietysti kuitenkin.

Ennustamattomuus ei tarkoita välttämättä uhkaa

Mietin sitä, millaisessa maailmassa nuo lapseni kasvavat ja totta kai riskejä ja uhkia on paljon. Mutta ei minua mielettömän paljon huoleta. Uhkaavuuden tuntu syntyy paljolti siitä, että maailma tuntuu taas paljon vaikeammin ennustettavalta. On silti tärkeää havaita, että siellä ennustamattomuuden sumussa on riskien ja uhkien lisäksi paljon hyvää ja kaunista – mahdollisuuksia.

Kuten Frank Martela Iltalehden mukaan perusteli suomalaisten onnellisuutta brittilehdelle viime vuonna: ”Me olemme valmiita lapioimaan suuren osan tuloistamme veroina valtiolle. Vastineeksi saamme erittäin hyvät julkiset palvelut ja se näkyy tyytyväisyytenä.”

Kyllähän minäkin keksisin käyttöä rahoilleni, jotka nyt menevät veroihin. Mutta keksisinkö samalla tavalla koko yhteiskuntaa hyödyttävää käyttöä? Jos väittäisin, että kyllä, niin sellainen tonnin seteli -ilme voisi olla ihan oikea reaktio.

Perusasiat yritetään hoitaa kuntoon

Ehkä se meidän onnellisuutemme kansakuntana oikeasti selittyy aika paljolti sillä, että meillä on erittäin hyvä järjestelmä erilaisiin epävarmuuksiin ja notkahduksiin varautumisen suhteen. Se, että me yhdessä pyrimme turvaamaan sen, että kaikilla olisi edes perusasiat kunnossa. Ei siinä aina onnistuta, mutta tämähän olikin vertailu. Onnistumme siinä keskimäärin paremmin kuin monikaan maa maailmassa.

Voihan se olla, että sen jauhelihapihvin sijaan lapseni saavat jatkossa vatsansa täyteen jollain kasvispohjaisemmalla kun lihasta tulee kallis luksustuote. Voi olla, että riisipuuro vaihtuu johonkin läheisemmistä raaka-aineista syntyvään. Ja niin edelleen.

Mutta en yhäkään pidä järin todennäköisenä skenaariota, jossa se jauhelihapihvi vaihtuisi nälkään. En pidä järin todennäköisenä, että talo kylmenisi.

Tämän vuoden raportin mukaan hyväntahtoisuus on lisääntynyt ympäri maailman.