Kiitos Antti Kaikkonen esimerkillisestä päätöksestä jäädä isyysvapaalle: ”On kyettävä laittamaan myös perhe etusijalle”
Tämä oli poikkeuksellisen ilahduttava tviitti.
Ei sota yhtä miestä kaipaa, joten kyllä tällaisena epävarman rauhan aikanakin selvitään oikein hyvin. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) päätti jäädä kahdeksi kuukaudeksi isyysvapaalle.
Jonkin verran paheksuntaa ratkaisu on tietysti herättänyt aikana, jolloin itänaapurimme käy laitonta, Suomellekin hyvin uhkaavaa sotaa lähialueella. Siitä huolimatta ja oikeastaan sen takia, meidän kannattaa pitää kiinni siitä, mikä yhteiskunnassamme on hyvää. Isien mahdollisuus vanhemmuusvapaisiin ja sukupuolikoodattujen sääntöjen ja normien hälventäminen tässäkin asiassa on yksi sellainen asia.
Antti Kaikkonen näyttää nyt esimerkkiä tärkeässä kohtaa ja olipa Suomen Keskustasta ja Kaikkosesta mitä mieltä tahansa, niin tämä on todella arvostettavaa.
Kaikkosella on vaimonsa Jannika Kaikkosen kanssa kaksi- ja puolivuotiaat lapset. Jannika Kaikkonen on valittu Bayerin uudeksi yhteiskuntasuhdejohtajaksi Suomessa. Se työ alkaa ensi vuoden alussa. Sen vuoksi valtikka vaihtuu kotona.
Luulen, että uusi tehtävä ei ole Antti Kaikkoselle vastenmielinen. Esimerkiksi Ylen haastattelussa hän sanoi, että joskus on ministerinkin laitettava perhe etusijalle ja toisti myös tviittinsä ydinsisällön:
”Lapset ovat pieniä vain hetken, ja haluan muistaa sen muutenkin kuin valokuvista”
Kaikkonen teki sen mihin Niinistöstä ei ollut
Kaikkosen ratkaisu nyt on tärkeä siksikin, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei vuonna 2018 poikansa syntyessä kyennyt laittamaan perhettä etusijalle.
Jonkin verran debattia käytiin, olisiko isyysvapaa ollut edes mahdollinen presidentille, mutta kyllä me oikeasti tiedämme, että jos Niinistö olisi halunnut jäädä, olisi asia järjestynyt. Silloin Venäjäkään ei vielä ollut eskaloinut sotaansa Ukrainassa avoimeksi, kansanmurhan piirteitä omaavaksi hyökkäykseksi.
Joten kiitos Antti Kaikkonen siitä, että joku valtiojohdossa elää tällä samalla vuosituhannella kuin me muutkin!
Kommentit (0)