KEVYTTÄ KESÄLUKEMISTA
Kun nyt kirjat ja niiden lukeminen ovat pulpahdelleet viime aikoina esiin niin mediassa kuin henkilökohtaisissa keskusteluissa, niin päätin verestää muistoja kirjallisuuden opinnoista ja koota finaalisen definitiivisen lopullisen Top10 -listan teoksista, jotka absoluuttisesti pitää olla lukenut. Koonnissa hyödynnän hyväksi koettua kieli vakavasti poskella -menetelmää, sillä tehtävä on lähtökohtaisesti mahdoton. Kyse ei ole kuitenkaan omista suosikeistani, vaan kirjoista, jotka edes jollain perusteella voi asettaa ylitse muiden.
Tehtävän vaikeudesta kertoo se, miten tavallaan huvittavaa luettavaa oikeiden auktoriteettien vastaavat sadankin teoksen listat ovat: jos kyseessä on englantilainen tai amerikkalainen sanomalehti, saattaa listalle eksyä yksi venäläinen klassikko oman kielialueen ulkopuolelta. Samanlainen joskin hieman paremmin Ranskassa. Tämä taitaa olla se yksi aihe, jossa jokainen on profeetta omalla maallaan.
Länsimaisen kirjallisuuden kaanon on eurooppakeskeistä ja miesvoittoista. Tarjoan ”ykkösnimien” rinnalle myös varjobudjetin; sellaisia vaihtoehtoisia teoksia, joita ei myöskään sovi unohtaa. Toinen pyrin pitäytymään lisäksi yhdessä teoksessa per kielialue.
1. Homeroksen Ilias ja/tai Odysseia
Kreikkalaiset kansalliseepokset ovat länsimaisen kirjallisuuden alku (muttei suinkaan ainut). Ilias on näistä vanhempi, kertoo kymmenvuotisen Troijan sodan tapahtumista kahden viikon jakson sieltä loppupuolelta, on mukavan raaka ja verinen sekä luettelee paljon nimiä. Sisältää paljon kreikkalaista mytologiaa, jonka tuntemus myöhemmin tulee tarpeeseen. Odysseia kertoo erään sodan komentajan epäonnisesta kotiinpaluusta, on tarinana yhdenmukaisempi kuin isosisaruksensa, ja on hitusen olennaisempi ja viitatumpi nykykirjallisuudessa.
Vaihtoehto: Gilgamesh-eepos. Alkujaan sumerilainen teksti on vanhinta säilynyttä kirjallisuutta ylipäänsä. Sisältää samoja traagisen sankarin teemoja kuin Odysseia.
2. Raamatun vanha ja/tai uusi testamentti
Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Raamattu täytyy tuntea ei vain kirjallisuuden vaan historian, taiteen, politiikan, kielen, ja tapakulttuurin ymmärtämiseksi. Vanha testamentti kertoo herrasta nimeltä Jumala, uusi hänen pojastaan. Tietäjät tietää.
Vaihtoehto: Jos vihkivesi todella polttaa hapon lailla… Koraani?
3. Giovanni Boccacion Dekamerone (1350-1353)
Kymmenen firenzeläisnuorukaista pakenee ruttoa 1300-luvun Italiassa. Jokainen kertoo kymmenenä päivänä (deka = kymmenen, mera = päivä, kreikkaa) yhden tarinan. Jonkin verran seksiä. Novellitaiteen perusta. Ansiokkaasti Pier Paolo Pasolinin filmatisoima osana Elämän trilogia -elokuvasarjaa.
Vaihtoehto: arabialais-persialainen Tuhannen ja yhden yön tarinat on samanlainen kokoelma opettavaisia tarinoita, ja kuuluu myös Pasolinin trilogiaan.
4. Miguel de Cervantes Saavedraan Don Quijote (1605)
Ensimmäisenä romaanina pidettävä romaani, jota pidetään merkittävänä siksi, että se pilkkaa aiempia romaaneja. Aatelismies Alonso lukee liikaa (!), värvää Sancho Panzan uskolliseksi aseenkantajakseen, taistelee Rocinante-hevosen selässä Tuulimyllyjä vastaan, ja vannoo ikuista rakkautta kauniille Dulcinealle.
Vaihtoehto: renessanssin ja uuden ajan väliin ilmestyvät myös erään William Shakespearen näytelmät, joista on vaikea yksilöidä mitään yhtä tiettyä.
5. Johann Wolfgang von Goethen Faust (1808)
Tiedemies myy sielunsa Mefistofeles-nimiselle pirulle. Heijastelee valistuksen syntyä ja tieteellisen maailmankuvan uimista länsimaisen ihmisen elämään. Moraalinen? ”No niin, ken olet? – Olen osa voimaa esiintyvää, mi tahtoo pahaa vain ja aikaan saa vain hyvää.” (suom. Valter Juva). Faustinen tarkoittaa täydellisyyden tavoittelun aikaansaamaa kärsimystä – suorittajille.
Vaihtoehto: englantilaiset tykkäävät pitää Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon alkulausetta maailman parhaana: ”It is a truth universally ackowledged, that a single man in possession of a good fortune, must be in want of a wife.”
6. Victor Hugon Kurjat (1862)
Romantiikkaa (historiallisen aatesuuntauksen mielessä valitettavasti) ja idealismia. Yhteiskunnallisuuden heräämistä, eli on Pienen Ihmisen asialla. Elokuvista ja musikaaleista tuttu terminaattori nimeltä Jean Valjean parantaa maailmaa ja kostaa pahoille.
Vaihtoehto: tyylilajin puolesta Leo Tolstoin Anna Karenina (jos kesäloma on tavallista pidempi: Sota ja Rauha).
7. Fedor Dostojevskin Rikos ja rangaistus (1866)
Jos joku sanoo lukeneensa ”venäläisiä klassikkoja”, hän todennäköisesti tarkoittaa tätä psykologista trilleriä. Ylioppilas Raskolnikov ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja potee tunnontuskaa. Neitsyt Mariaa näyttelee keltaisen lapun tyttö nimeltä Sonja Marmeladov. Sisältää paljon numeromystiikkaa (3+4=7). Dostojevskin teos on varmaan SE teos, jota olisi harkittava, mikäli kyseessä olisi Top 1 -listaus.
Vaihtoehto: Idiootti on oma suosikkini kyseiseltä kirjailijalta. Jos kaipaa huumoria, voi suoraan hypätä Kafkaan.
8. James Joycen Odysseus (Ulysses, 1922)
Kreikkalaisen Odysseuksen tarina sijoitettuna 1900-luvun alun Dubliniin. Juutalaismies Leo Bloom kiertelee ja masturboi ympäriinsä. Suomi mainittu. Tämän kirjan lukemattomuudesta ei voi jäädä kiinni, koska kukaan ei ole saanut luettua sitä loppuun. Modernistisen kirjallisuuden goljatti keskittyy ensi sijassa kieleen ja sanoihin sekä jokapäiväisessä elämässä vallitseviin myytteihin. Introibo ad altare Dei.
Vaihtoehto: mikäli kesäloma tarkoittaa työllistymisen päättymistä, eli aikaa on, niin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarja ei ehdy hetkeen.
9. Tove Janssonin Muumiperheen tarina
Eli periaatteessa kaikki Muumi-romaanit. Kivet, Leinot, ja Linnat ovat toki meille suomalaisille tärkeitä, mutta ainut mitä meiltä voi kuvitella kelpuuttavansa maailmankirjallisuuden kaanoniin, ovat Janssonin eksistentiaaliset mukaolennot, joiden seikkailuja monet erehtyvät pitämään lastenkirjallisuutena.
Vaihtoehto: Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi kyselee myös liian syvällisiä kysymyksiä sadun vaatteissa.
10. Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys (1967)
Päätän listani postmodernin kirjallisuuden edustajan alkulauseella, jota englantilaisten kiusaksi voi objektiivisesti pitää sinä parhaana: ”Ja myöhemmin seistessään teloituskomppanian edessä eversti Aureliano Buendia muisteli sitä, kun hänen isänsä vei hänet katsomaan jäätä.”
Vaihtoehto: Keskieurooppa ettei unohtu, niin mainittakoon tsekkiläisen Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys, jonka nimeä liian monet kyllästymiseen asti varioivat.