Jos inhimillisyys ei riitä syyksi on paljon suomalaisten etua edistäviä syitä tehdä kehitysyhteistyötä

Tein yhtenä päivänä karkumatkan ulkoministeriön Kehitysakatemian virallisesta ohjelmasta ja suuntasin Kenian World Visionin tyyppien kanssa Korogochon slummiin Nairobissa. Siellä oli koulu, jossa halusin käydä. Kyseessä on paikallisten naisten aikanaan vapaaehtoistyönä perustama koulu ja lastentarha, joka paikkaa peruskoulutuksen aukkoja alueella. Korogochon slummin puolentoista neliökilometrin alueella asuu ihmisiä lähteestä riippuen neljännesmiljoonasta puoleen miljoonaan. Väki on nuorta ja lapsia paljon eikä julkisia kouluja ole riittävästi. Yksityiskouluihin asukkailla ei ole varaa.

Kouluvierailulla tuntui helpommalta jättää iso osa jäljellä olevasta käteisestäni sinne kuin ryhtyä säätämään sen vaihtamista takaisin euroiksi. Matkaa oli jäljellä vain pari päivää. Minulle se oli pieni raha, mutta koululle summa ei ollut merkityksetön. Koulun rehtori kertoi myöhemmin hankkineensa rahoilla toistakymmentä koulukirjaa ja kouluruokaankin jäi vielä vähän. Kouluruoka on Korogochon lapsille joskus päivän ainoa ruoka ja monelta jää tulematta kouluun jos ruokaa ei pystytä tarjoamaan.

Oppimisen intoa ja iloa koulussa kupli valtavasti ja koulutus tosiaan tuo mahdollisuuksia. Olot ovat silti vaikeat ja tulevaisuudessa riittää kysymysmerkkejä. Avulle on tarvetta. Kirjoitin kouluvierailusta ja kehitysyhteistyöstä juttukokonaisuuden Outokummun Seutuun:

• OS Afrikassa: Slummikoulu Keniassa tarjoaa sadoille lapsille lupaavamman tulevaisuuden – Outokumpulainen Liisa Koponen on ollut mukana tukemassa vuosien ajan
• Kehitysyhteistyö ei ole vain pyyteetöntä apua vaan tärkeä osa ulkopolitiikkaa: ”Kehityspolitiikasta on tullut entistä enemmän geopolitiikkaa”
• Kolumni: Työperäistä maahanmuuttoa tarjolla jos halutaan

Jutut ovat vapaasti luettavissa.

Maailmasta parempi paikka lapsillemme

Tällaiset yksittäiset lahjoitukset eivät kuitenkaan muuta maailmaa samalla tavalla kuin hyvin organisoitu ja järkevästi rahoitettu kehitysyhteistyö. Suomi laittaa kehitysyhteistyöhön tänä vuonna noin 1,2 miljardia euroa, eli 0,42 prosenttia Suomen bruttokansantulosta. Kansainväliseen 0,7 prosentin tavoitteeseen ei päästä, mutta kehitysyhteistyöllä saadaan tuloksia ja rahaa käytetään vastuullisesti. Tämä tiedetään, koska mikään raha ei ole Suomen valtionhallinnossa niin tarkkaan seurattua kuin kehitysyhteistyöraha. Sitähän laitetaan melko riskialttiisiin hankkeisiin usein poliittisesti epävakaille alueille, joten tarkkuuteen on syytä. Se on aina riskirahoitusta.

Suomi panostaa kehityspolitiikassaan demokratia- ja oikeusvaltiokehitykseen sekä esimerkiksi koulutuksen kehittämiseen ja naisten aseman parantamiseen. Vaikka moni kehitysyhteistyön parissa toimiva on pelastamassa maailmaa, ei Suomen toiminta ole altruistista. Jos kehitysyhteistyö onnistuu, saavat Suomi ja EU enemmän ja parempia kauppakumppaneita sekä luultavasti parempia hankintakanavia vihreän siirtymän vaatimille elintärkeille raaka-aineille. Lisäksi kehitysyhteistyö on geopolitiikkaa. Jos EU onnistuu, on meillä turvallisempaa ja maailmassa on vähemmän konflikteja.

Kouluruoka on Korogochon lapsille joskus päivän ainoa ruoka ja monelta jää tulematta kouluun jos ruokaa ei pystytä tarjoamaan. Vapaaehtoisten perustama ja pyörittämä koulu Korogochon slummissa Nairobissa saa tukea World Visionilta.

Kehityspolitiikkaa ei tehdä neljän vuoden jaksoissa vaan aikajänne on pidempi. Siksi poukkoilu sen rahoituksessa aiheuttaa paljon vahinkoa käynnissä oleville hankkeille. Sipilän hallituksen leikkaukset kehitysrahoitukseen tuntuvat paikoin vieläkin. Shokki silloin oli melkoinen. Ilmeisesti leikkauksia on taas tulossa, mutta toivottavasti nyt kasaan sorvattava hallitus on maltillisempi, jotta aiheutettu vahinko ei olisi aivan yhtä paha.

Suomi on ollut niiden harvojen maiden joukossa, joka ei ole vähentänyt kehitysyhteistyörahaa muualta Ukrainan avuntarpeen vuoksi. Ukrainan auttamiseen saatiin tuloja valtiolle päätyneiden bitcoinien myynistä. Nyt riskinä on, että kehitysrahan määrä kokonaisuutena pienenee ja paine Ukrainan tukemiseen on edelleen kova, joten muualle riittää sitä vähemmän.

Lapset ja nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia

Nuoret Afrikassa tahtovat demokratiaa, yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja ympäristöasiat huolettavat monia. Tästä kertoo esimerkiksi laaja kyselytutkimus African Youth Survey 2022. Setämiesten autoritaariset hallinnot edistävät näitä tavoitteita huonosti ja Kiinan ja Venäjän kaltaiset diktatuurit tukevat mielellään näitä autoritaarisia hallitsijoita.

Kiina ja Venäjä hamuavat Afrikasta luonnonvaroja ja helpompaa on tehdä diilejä yksinvaltaisten johtajien kanssa kuin toimivien demokratioiden. Etenkin Venäjän tapa toimia on brutaali. Sen vientituotteet Afrikkaan ovat aseet ja propaganda.

Suomen kehityspolitiikan olennainen osa on tukea koulutusta.

Jos yleinen inhimillisyys ja ne niin sanotut länsimaiset ja eurooppalaiset arvot eivät riitä syyksi tehdä kehitysyhteistyötä, on siihen muitakin syitä. Kehitysyhteistyö tekee osaltaan maailmasta vakaampaa ja rauhallisempaa paikkaa ja siitä hyötyvät kaikki. Suomi saa, kuten jo todettua kauppakumppaneita ja miksei niitä koulutettuja ammattilaisiakin jos sellaisia yhä useammassa maassa koulutetaan. Niitä eniten kammottuja siirtolaisia eli pakolaisia tulee vähemmän jos syitä lähteä on vähemmän. Ja eurooppalainen kehitysyhteistyö Afrikassa patoaa Kiinan ja Venäjän vaikutusvaltaa.

Slummikoulussa vieraillessani ja lasten kanssa jutellessa oli tietysti mahdotonta olla ajattelematta omia lapsiaan, jotka ovat sattuneet saamaan arpajaisissa selvästi paremmat lähtökohdat. Jokainen niistä lentäjän, lääkärin tai asianajajan urasta haaveilevista Korogochon lapsista ansaitsisi samat mahdollisuudet, vaikka ne mahdollisuudet on toki järjestettävä kaikille sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmällä tavalla. Ei ole heidän omaa syytään, että heillä ei niitä ole.

Pasi Huttunen

Seksuaalisten vähemmistöjen asema yhä tukalampi Keniassa

Uskontoon turvaudutaan jos ei oikein muutakaan ole, eikä siinä välttämättä ole mitään vikaa. Sillä voi olla myös kääntöpuolensa jos sen vuoksi ryhdytään tuomitsemaan vähemmistöjä kuten esimerkiksi Keniassa nyt näyttää tapahtuvan.

Muun muassa Keniassa saatetaan ottaa pahan kerran takapakkia ihmisoikeuksien saralla. Homoseksuaaliset teot ovat jo tällä hetkellä rikollisia muun muassa Keniassa ja hyvin uskonnollisessa maassa on paljon tuomitsevaa suhtautumista seksuaalivähemmistöihin. Nyt tilanne on ottamassa käänteen huonompaan suuntaan.

Maassa halutaan kriminalisoida seksuaalivähemmistöjen järjestöt, niiden rahallinen tukeminen sekä niistä kertominen esimerkiksi mediassa. Lait velvoittavat lisäksi tavalliset ihmiset ilmiantamaan naapureita tai ystäviä, joita epäilevät seksuaalivähemmistöihin kuuluviksi. Myös asunnon vuokraaminen seksuaalivähemmistöön kuuluvalle ihmiselle tai heidän järjestöilleen olisi rangaistavaa. Jo lainsäädännön valmistelu on lisännyt maassa seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa.

Kenian presidentti William Ruto on itse konservatiivinen kristitty, joka ei hyväksy seksuaalivähemmistöjä.

On surullista ja ironista, että seksuaalivähemmistöjen vastustaminen on Keniassakin paljolti muualta tuotua ideologiaa. Lainsäädäntö tuli alkujaan siirtomaavallan mukana ja homovastaisuutta on mukana ylläpitämässä etenkin amerikkalaisten konservatiivikristtyjen lähetystyö.

Asiassa on muutenkin geopoliittinen ulottuvuus, sillä myös esimerkiksi Venäjä tukee tätä konservatiivista rintamaa. Ylen Afrikka-kirjeenvaihtaja Pasi Toivonen kertoo, että kun Kenian korkein oikeus äänesti homojen järjestäytymisoikeuden puolesta, twiittasi Venäjän Nairobin suurlähetystö: ”Tämä on vasta alkua, Länsi haluaa aina lisää. Perinteisiä arvoja on puolustettava, muuten ihmiskunta on tuhon oma”.

Eurooppalaisten taakkana Afrikassa on kolonialismin paino ja se, että olemme noudattaneet sanottuja eurooppalaisia arvojamme huonosti, vaikka saarnaamme niistä. Siitä huolimatta kehitysyhteistyö on myös ihmisoikeustyötä ja eurooppalaiset toimijat aidosti pyrkivät edistämään yhdenvertaisuutta. Sitä myös arvostetaan.

Pasi Huttunen