Joensuulaisen 4-vuotiaan tapaus on hirvittävä – nyt on pohdittava kuinka pahasti lastensuojelu on rikki

Pahuus on liian helppo selitys. Kuten useimmat jo tietävät, 4-vuotias poika löydettiin kuolleena Joensuun Rantakylässä sijaitsevasta asunnosta viime kesänä. Lapsen äiti ja isäpuoli otettiin kiinni epäiltynä murhasta. Syyttäjän mukaan lasta oli poltettu höyrymopilla ja muutenkin kohdeltu kaltoin. Tapaus on hirvittävä ja herättää tietenkin voimakkaita tunteita. Keskustelulle ja erilaisille tilinteoille on tarvetta.

Tuomioistuin tuomitsee ajallaan tekijät sen perusteella, mitä kyetään todistamaan tapahtuneeksi. Tuntuu kovin epäolennaiselta julistaa somessa, millä kaikilla kauheilla ja inhottavilla tavoilla tekijöitä pitäisi rangaista.

Heti ensimmäinen kommentti oli synkkä kun joku jakoi uutisen tapauksesta paikalliseen someryhmään:

Kuva, nimi ja osoite julkiseksi.

Samasta keskusteluketjusta toinen kommentoija poisti myöhemmin kommenttinsa, jossa toivoi, että joensuulaiset tekisivät yhteisen sopimuksen, jossa tekijät suljettaisiin yhteisön ulkopuolelle niin, että myyjät kieltäytyisivät myymästä heille mitään, vuokraajat vuokraamasta asuntoja ja niin edelleen.

Somepäivityksen tekijän lähtökohta on sen sijaan hyvä. Mikä on pielessä Joensuun lastensuojelussa, hän kysyy ja kysymys on suunnattoman tärkeä – etenkin kun sen laajentaa koskemaan koko suomalaisen sote-järjestelmän kriisiä ja vakavia ongelmia.

Ratkaisuja esitettiin jo yli 10 vuotta sitten

Tapauksen niputtaminen muutaman yksilön ”pahuudeksi” ei yksinkertaisesti riitä selittämään asiaa eikä ratkaise ongelmia. Yksittäisten sosiaalityöntekijöiden tai edes yksittäisten sosiaalipomojen naulitseminen ristiin ei sekään auta. On keskusteltava, mitä tilanteelle pitäisi tehdä, jotta järjestelmän valuviat ja puuteet eivät enää johtaisi tällaisiin kauhuihin.

”Me olemme tienneet lasten kaltoinkohteluun liittyvät riskit aika pitkään. Silloin 2013, kun oli Vilja Eerikan tapaus, tehtiin useita selvityksiä, joissa annettiin hyviä suosituksia. Niistä vain murto-osa on pantu käytäntöön”, sanoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen Iltalehdelle turhautuneena.

Joensuun tapauksen perheellä oli lastensuojelun asiakkuus, mutta vaikuttaa siltä, että lastensuojelun prosessit ovat pettäneet pahan kerran. Lapsi oli jo sijoitettuna toiseen kotiin, mutta hänet palautettiin äitinsä ja isäpuolensa huostaan kuukaisia ennen kuolemaa. Myös päiväkodin henkilökunta oli kiinnittänyt huomiota huolestuttavaan tilanteeseen ja ottanut yhteyttä lastensuojeluun. Lastensuojelun toimintaa koskeva asia on poliisilla edelleen selvityksessä.

Pekkarinenkin muistuttaa, että vaikka Joensuun tapaus on nyt saanut valtavasti julkisuutta, on ongelma valtakunnallinen.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian mukaan hyvinvointialueilla ei ole ollut kiinnostusta ratkaista sosiaalityöntekijäpulaa ja Talentian puheenjohtaja Jenni Karsion mukaan lastensuojelun nykyinen tilanne on kestämätön lasten oikeuksien kannalta. Myös kehittämispäällikkö Laura Yliruka Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sanoo Uutissuomalaisen haastattelussa 24. helmikuuta, että asiat eivät ole kunnossa:

Moni kokee, että työ on käytännössä niin kuormittavaa, että sitä on vaikea tehdä laadukkaalla tavalla.

Kyse ei ole pelkästään rahasta, mutta kyse on rahasta

Topi arvioi aiemmin blogissa joensuulaisen Joonatan Tolan autofiktiivisen romaanin Hullut ihanat linnut (Otava 2023) ja kirjoittaa siinä, että lastensuojelu pelasti Tolan:

Ehkä asioihin olisi voitu puuttua paljon aiemmin, mutta niihin kuitenkin lopulta puututtiin. Kertomusta voi lukea tarinana lastensuojelun onnistumisena tai epäonnistumisena – itse näen siinä paljon enemmän onnistumista.

Tolan tapauksesta on vuosikymmeniä ja tämä tuore 4-vuotiaan tapaus on paljon, paljon kauheampi. Vakavana pelkona on, että tämä synkempi tarina on nyt enemmän lastensuojelun kuva.

Kun on keskusteltu sote-uudistuksesta on keskusteltu käytännössä siitä te-puolesta ja so on jäänyt pahasti sivuun. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, koska se keski-ikäinen, keskiluokkainen Volvo-kuski lähiössä on huomattavan paljon enemmän tekemisissä terveys- kuin sosiaalipalvelujen kanssa. Samaan aikaan viimesyksyisen THL:n selvityksen mukaan vain pieni osa hyvinvointialueista pystyi järjestämään lastensuojelupalvelut lain edellyttämällä tavalla. Uudistamattakaan ei oikein voitu olla, mutta vihkoon taisi mennä. Koko sote-uudistus näyttää menneen päin honkia. Säästöjä ei saada eivätkä palvelut parane. Haavoittuvimmassa asemassa olevat kärsivät eniten.

Kyse ei ole pelkästään rahasta, mutta tietenkin kyse on isolta osin rahasta. Tuoreen arvion mukaan hyvinvointialueiden alijäämä vuodelle 2024 on yli kaksi miljardia euroa ja samaan aikaan kunnat kärvistelevät historiallisen pahoissa talousvaikeuksissa. Kuntien leikkauslistoilla ovat koulut ja varhaiskasvatus, koska muita merkittäviä säästökohteita ei oikein ole.

”Vaarana on, että säästöjä kohdistetaan varhaiseen tukeen eli lapsiperheiden sosiaalityöhön, jota sitovat asiakasmitoitukset eivät koske. Silloin paine kustannuksiltaan kalliimpaan viimesijaiseen lastensuojeluun vain kasvaa ja mahdollisuus panostaa ennaltaehkäisevään työhön pienenee”, Ylirukakin sanoo.

4-vuotiaan joensuulaispojan kohtalo on valtava tragedia, mutta samalla se on vain pisara rakenteellisista ongelmista johtuvien inhimillisten tragedioiden meressä. Julkisessa keskustelussa siis keskitymme ihan väärään asiaan, jos näkökulmana on vain tämän yhden tapauksen kauhistelu.

Pasi Huttunen