Älä tule väittämään, ettei koulussa opeteta!

Pitkäaikainen Lapselliset miehet -blogistiystäväni Pasi väitti taannoin tällä samalla palstalla, että koulussa ei opita keskustelemaan – tai ainakaan hänen aikanaan ei opittu, koska taitoa ei opetettu. Väittelemistä kyllä opeteltiin joskus, mutta väärin vastaamista pelättiin, siitä kun saattoi joutua pilkan kohteeksi. 

En kertonut Pasille, että opettaja minussa ärsyyntyi. Se on tyypillistä; aina, kun julkisuudessa muistellaan omia kouluaikoja kielteiseen sävyyn tai arvostellaan nykykoulua, meitä opettajia suututtaa. Tulkaa itse kokeilemaan, jos se kerran on niin helppoa! Kuten stand up -koomikko Louis C.K. asian vapaasti muisteltuna kiteytti: “Olisi hirveää olla yläkoulun opettaja. Pitäisi väkisinopettaa tietoja ja taitoja ihmisille, jotka nimenomaan eivät halua oppia.”

Lähetin kuitenkin Pasille kuvan yläkoulun äidinkielen Särmä 7 -oppikirjan kappaleesta, joka käsittelee keskustelutaitoja. Jos keskustelun periaatteille on varattu 7. luokan äidinkielenkirjassa kokonainen kappale, voi jokainen päätellä, että aihetta pidetään esillä implisiittisesti sen jälkeen koko yläkoulun ajan ja epäilemättä on pidetty alakoulussa jo vuosien ajan sitä ennen. Luulen jopa, että vuorovaikutustaidot ovat olleet jämäkästi opetussuunnitelmassa jo pimeällä 90-luvulla, kun minä ja Pasi kävimme koulua. Lupasin kuitenkin höylisti, että otan keskustelutaidot opetukseni kantavaksi teemaksi uusien seiskojeni kanssa. Hyvän keskustelun mallia kerroin hakevani aikuisten maailmasta, entisestä Twitteristä. 

Verenpaineeni nousi vielä enemmän, kun luin Hesarista (26.8) lääkisopiskelija ja someaktiivi Veera Rasin, 22, esittelevän  erinomaisia opiskelutaitojaan, joiden avulla hän pärjää opinnoissaan ilman kohtuutonta vaivannäköä. Missä Rasi on nämä taidot oppinut? Ei ainakaan koulussa: “Koulussa minua ei koskaan opetettu opiskelemaan. Annettiin vain kirja ja sanottiin, että lue tuosta”, Rasi tylyttää. 

Kuten Pasin, myös Rasin jutut kuulostavat ikävän ja raivostuttavan tutuilta, jopa hölmöiltä.  Koulussa nimittäin opetetaan (todennäköisesti on opetettu jo Cygnaeuksen ajoista asti) keskustelutaitojen lisäksi myös opiskelutekniikoita. Tänä syksynä opiskelutekniikat ovat itse asiassa yksi monialaisen oppimiskokonaisuuden ydinteemoja omalla työpaikallani ja niitä käsitellään jokaisen oppiaineen tunnilla. Rasin puheet tuntuvat miltei rienaamiselta, kun ne laittaa oikein kirkkaan lampun alle. 

Ja vaikka kaikkea ei koulussa joka päivä opeteta behavioristisin menetelmin, oppii nuoriso yhtä ja toista tärkeää esimerkin voimalla. Sitä kutsutaan mallioppimiseksi. Opettaja on aikuinen, koulutettu pedagogi, oppimisen, kasvatuksen ja oman erityisalansa asiantuntija. Ei hän toki täydellinen ole, mutta entisiltä nuorilta unohtuu usein yksi erittäin tärkeä seikka: vielä paljon keskeneräisempi on murrosikäinen. Teinin aivoissa puhaltaa hirmunmyrskyn voimalla hormonihurrikaani, jonka kestäessä se, mitä koulussa de facto opetetaan, päätyy pääosin sinne, mihin päivä ei paista. Ei siis ainakaan sellaiseen pitkäkestoiseen muistiin, jonka kätköistä aikuisena sitten kaivettaisiin muistoja ja todettaisiin: “Osaan, koska koulussa opetettiin!” 

Kateederilta tuuttaamista on sitä paitsi pitkään pidetty yksipuolisena tapana opettaa. Sen lisäksi ja suurimmaksi osaksi koulussa opitaan: tehdään ryhmätöitä, perehdytään erilaisiin oppimistyyleihin, keskustellaan ja tehdään monentyyppisiä kirjallisia ja toiminnallisia harjoituksia.

Olenkin melko varma, että PasiRasille kävi omina kouluaikoina klassisesti. Kun tärkeitä taitoja harjoiteltiin, fokus oli jossain ihan muualla: pyyhekumien pilkkomisessa, seuraavan välitunnin suunnittelussa tai omien hikisten kainaloiden haistelussa. Kuitenkin ensin mainittu on tänä päivänä erinomainen keskustelija ja toinen mestariopiskelija. Koulusta huolimatta, he väittävät – minä sanoisin, että pitkälti juuri koulun ansiosta. 

Koulussa ei opeteta! -väite ei suinkaan ole harvinainen.

Sosiaalisessa mediassa jaetaan harva se päivä adresseja, joissa vaaditaan milloin mitäkin uutta – sinänsä tärkeää, en minä sillä – oppiainetta kouluihin. Tilaa lukujärjestyksiin pitäisi raivata milloin koodaamiselle, milloin tunne- ja ensiaputaidoille. Ja raivattu on, nöyrästi, koska tärkeät tahot käskevät, vaikka samaan aikaan oppiaineiden ydinsisältöjä on laajennettu ilman tuntikehyksen kasvattamista. 

Tein pienen media- ja keskustelupalstakatsauksen, koska halusin tietää, mitä kaikkea me opettajat emme koulussa muka opeta. Ja onko asia todella niin kuin kylillä puhutaan? 

Tarkastellaanpa aihetta lähemmin. 

Oppimisen ja koulutuksen alan laatujulkaisu Me Naiset (11/2019) kysyi lukijoiltaan, mitä kaikkea koulussa pitäisi opettaa. Ilta-Sanomien  uudelleenjulkaisseelle (17.8.2021) jutulle virikkeen antoi Suomen osakesäästäjien ry:n toimitusjohtaja Victor Snellman, joka Arvopaperin (12.8.2021) haastattelussa väitti uuvuttavan kliseisesti, että koulujärjestelmämme on rikki; koulussa ei nimittäin opeteta taloutta lainkaan. Kotitaloudessa kuulemma opetetaan, miten pullat valmistetaan, muttei sitä, mitä ainekset maksavat. Lukijakyselyn pohjalta Me Naiset listasi seitsemän muutakin asiaa asiaa, joiden opettamisen nykykoulu on laiminlyönyt:

1. Tukien hakeminen (Älä jauha p***aa, mitäs nukuit yhteiskuntaopin tunneilla.) 
2. Verotukseen liittyvät perusasiat (Sama kuin edellä: olisit kuunnellut edes joskus.) 
3. Palkkalaskelman tulkitseminen (Öh, kuinka moni koululainen käy töissä ja kuinka moni muistaisi aikuisena, mitä koulussa opetettiin palkkalaskelman tulkitsemisesta? Opiskele kirjanpitäjäksi, ei niitä laskelmia ole tarkoitettu tavallisen pulliaisen ymmärrettäviksi.)
4. Ensiaputaidot (Liikunta, terveystieto, jopa biologia – keskity!) 
5. Väitteleminen ja argumentointi (Tervetuloa äidinkielen tunnille ja nosta se pää pois pulpetista!) 
6. Tunteiden hallinta ja tulkitseminen (Kasvatuskeskustelut, luokanvalvojan tunnit, kiva-koulu, puhuttelut, kolmikantakeskustelut, arviointikeskustelut, puhuttelut, palautteet, kaikki – joka paikassa – koko ajan!) 
7. Käytöstavat ja vuorovaikutus (Sama kuin edellä. Voi herran pieksut sentään. Esikoulusta lähtien, kaikkemme tehden!)

Blogeissa, keskustelupalstoilla ja mielipidekirjoituksissa taas moititaan koulua ennen kaikkea siitä, ettei siellä opeteta käytännön elämää. Pisimmälle menee Hidasta elämää -sivusto, joka kysyy, miksei koulussa ole ainetta, joka opettaisi elämään onnellista elämää. Arvoisa Hidasta elämää,  en tiedä, pitäisikö minun itkeä vai nauraa. Mehän olemme maailman onnellisin kansa. Mitä koulu voisi tehdä paremmin?

Aamulehden lukija väittää puolestaan jatko-opintoihin pääsemisen kannalta olevan välttämätöntä, että vanhemmat opettavat lapsiaan kotona – muu ei auta, koska koulussa ei opeteta. Lapset jätetään pärjäämään omillaan. Jos kuitenkin todella ilman leikkipuheita haluaa tietää, minkä kaiken opettamisen koulu laiminlyö, neuvon kurkistamaan Vauva-lehden keskustelupalstalle: Koulussa ei opeteta kaunoa! Ei elämäntaitoa! Kaikki on yhtä omatahtista helkkarin projektia! 

Sen sijaan kaikkea turhaa koulussa kyllä opetetaan. Iltalehti listasi peräti 15 koulussa opetettua asiaa, joista ei myöhemmin elämässä ole mitään hyötyä. Kukaan ei tarvitse piin desimaalia, päässälaskutaitoa, sijamuotoja, Pähkinäsaaren rauhan tai Ranskan vallankumouksen tarkkaa vuosilukua mihinkään. Entä mitä hyötyä on derivointitaidoista, Jaakobin poikien nimistä, Pohjanmaan jokirallatuksesta, kon-su-kieprestä tai Ukko-Noan nokkahuiluversiosta? Ei sitten yhtikäs mitään! Ellei sitten satu ajattelemaan, että tieto kansanperinteestä, maantiedosta, historiasta ja omasta kielestä on arvokasta sinänsä ja että tätä tietoa heijastelee muun muassa joidenkin yksityiskohtien tunteminen. Nämä yksityiskohdat ovat sitä paitsi jo itsessään arvokasta kansanperinnettä. Kaikkea ei tarvitse katsoa Googlesta. Sekin on sivistystä. 

Ja vielä lopuksi Victor Snellmanille. Yhdeksännen luokan yhteiskuntaopissa oma talous ja sijoittaminen ovat keskeisintä opetussisältöä. Innokkaimmille tarjotaan useissa kouluissa valinnaiskursseja taloustaidoista. En päässyt lukemaan Arvopaperin nettiartikkelia, koska se on maksumuurin (!) takana, mutta anna minun arvata, mitä tarkoitit, kun väitit, että koulussa ei opeteta taloutta:  koulussa ei kerrota, miten tullaan rikkaiksi. 

Luuletko todella, että jos me opettajat sen itse hyvin tietäisimme, me a) kertoisimme muille ja b) olisimme vielä koulussa töissä?

Otto Kallioranta