11 tapaa olla keski-ikäinen
Lapsi nauraa hätääntyneelle keski-ikäiselle
Muutama viikko sitten ajelin Toyotalla pitkin maaseutupitäjän hiljaisia teitä. Kaalipeltojen keskellä mutkitteleva tie nuoli punamullattujen maalaistalojen nurkkia. Iltarasteilla juoksu oli ollut herkässä. Ei ollut mitään syytä murehtia mitään.
Radiossa Tuure lauloi hyvistä, pahoista ja rumista miehistä:
”Kun mies on nelkytvuotias
se ravaa terapiassa
ja nuuhkii rakentamansa
talon kellarista hometta.”
Naputtelin pitkillä, käyrillä ja laihoilla sormillani ohjauspyörää. Nipiti nips, napiti naps.
Kimakka naakkaparvi lehahti pientareelta levottomaan parveiluun. Siinä samassa iski tajuntaani elämäni raskas realiteetti. Keski-ikä. Olen kohta nelikymppinen!
Ajamisesta katosi rentous, puristin rattia tiukemmin ja rystyset kalpenivat. Niskassa kutitti sitkeä hirvikärpänen. Kelmeänkeltainen hiki nousi otsalle.
***
1. Nelikymppinen korjaa autot itse
Uuden vian ilmaantuessa nelikymppinen lompsii varmoin ja rehvakkain askelin kylän keskellä sijaitsevaan varaosaliikkeeseen. Varaosa-Masalla on hyvä palvelu ja Motonetin hinnat.
Ja ei muutako konepelti auki ja räpylät rasvaan!
2) Elintoiminnot hidastuvat
Ruumis veltostuu ja haluttomuus lisääntyy. Keskivartaloon kertyy pallomainen muoto jalkojen pysyessä laihoina tikkuina. Solutasolla ei tapahdu enää uusiutumista. Tumalla ja mitokondriolla uusitumisinto lopahtaa, eikä verenkierto hyrrää entiseen malliin.
Nelikymppisen pyllyposket roikkuvat ja alkaa ”man boobsien” kultainen ajanjakso. Lenkillä hiertää ja Bepanthenia kuluu.
3) Palautuminen hidastuu
Kaikesta palautumiseen menee valtavasti aikaa. Höntsäfudiksessa muljuvia nilkkoja parannellaan pitkään. Muljun, nuljun ja niks, naks.
4) Harrastukset
Nelikymppisen harrastukset vakiintuvat kestävyys- ja luontolajeihin.
Vauhti hiipuu, joten on luonnollista valita matalasykkeiset kestävyyslajit. Hiihto, suunnistus ja polkujuoksu. Välineet ovat aina vimpan päälle. Hiilikuitua ja fluoria.
5) Menttaalipuoli
Pitkillä lenkeillä on aikaa katsella sivuille ja taaksepäin. Lapsuuden traumat aukeavat kuin suklaakalenterin luukut. Terapeutin nojatuolissa virtaavat kyyneleet kuin sulamisvedet Tornionjoessa.
6) Mökkikuume
Omistusasunnon hankinnasta on jo tovi. Koti on sisustettu skandinaavisella otteella ja sitä on ehditty esitellä muutama vuosi keskiluokkaisille ystäväperheille.
Kun ensimmäinen vesivahinkokin on kuivateltu ja pihasauna komeilee tontinreunalla, iskee mökkikuume.
Mökkisaunan lämmössä nelikymppinen tekee säästösuunnitelmaa asuntoauton hankkimista silmällä pitäen.
7. Elämä jatkuu
Parikymppinen ajattelee, että nelikymppinen on jo ikäloppu kääkkä. Hän pitää nelikymppisiä tylsinä. Nelikymppinen vuorostaan huomaa, että elämän parhaat vuodet ovat käsillä ja vielä monta mahtavaa vuotta elettävänä. Elinvoimaisuus, kaikkivoipaisuus ja lujaksi rakennettu itseluottamus ovat vaarallinen yhdistelmä.
On tyypillistä, että nelikymppinen ei pysy lestissään, vaan mukailee uppiniskaisesti vallalla olevaa teinimuotia. Tämä aiheuttaa suurta myötähäpeää kaikissa osapuolissa.
8. Mukana päätöksenteon ytimessä
Nelikyppisellä alkaa olla yli kymmenen virkavuotta takana. Hyväveliverkostot tuottavat satoa ja yhtiöiden hallituspaikkoja jaellaan.
Kunnallispolitiikka alkaa kiinnostaa. Kahvi polttaa ruokatorven, joka on kuin ruokahissi. Tavaraa kulkee ylös ja alas. Närästää jatkuvasti.
10. Perheblogi
Keski-ikäisten perheblogeja syntyy kuin suppiksia sateella.
11. Lapset varttuvat
Kun lapset on saatu kasvatettua kouluikäiseksi, nelikymppinen huomaa, ettei enää mikään ole hänelle mahdotonta.
Nelikymppinen rakastuu uudelleen.
***
Viinatehtaan kohdalla kuului melkoinen rysäys ja auto alkoi jylistä kuin Harlikka. Kaarroin kotipihaan ja kyykin kännykänvalon avulla tarkistamaan tilanteen. Pakoputki oli poikki äänenvaimenninpöntön juuresta ja retkotti velttona kuin kasiluokan tettiläinen.
En ole koskaan uskonut itseeni autonrassaajana. Ne on niitä eri miehiä. Tosimiehiä.
Siispä aloin tavalliseen tapaan hapuilla puhelinta soittaakseni autokorjaamolle korjausaikaa. Juuri kun olin tilaamassa puhelua sain epätavallisen älynväläyksen. Kokeilenpa korjata itse, ajattelin.
Homma jatkui osapuilleen siten, että ostin varaosa-Masalta uuden putken ja nostin autonkulman hallitunkilla ylös. Aloin nostella työkalupakista työkaluja esiin ja sovittelin kiintoavaimia muttereihin.
Puoli tuntia myöhemmin oli auton vieressä kasa työkaluja ja haava peukalossa. Lauma lapsia kyseli puolikaaressa tekosian vihertävät räät poskilla. Hermoni olivat riekaleina ja katkennut pakari ilkkui edelleen asemissaan. Oikeaa työkalua ei löytynyt.
Ärjyin lapsilaumaa etäämmälle, nappasin lippalakkini kouraan ja itkin naapurille, että lujassa ovat ruostuneet mutterit.
Ystävällinen naapuri (ei enää neljääkymmentä) tuli hylsysarjoineen (jatkovarsilla), kiintoavaimineen, teräsharjoineen ja ruosteenpoistosuihkeineen paikalle. Minulle jäi työvalaisintelineen rooli. Yritin myös pitää yllä rehvakasta puheenpartta.
Keski-ikäinen vaihtaa katkenneen pakoputken tilalle uuden.
Autoa ei korjata pelkästään nelikymppisen innolla ja itseluottamuksella. Tarvitaan harjaantumista, tietoa, kokemusta, taitoa ja oikeat työkalut. Sellaiseen monipuolisuuteen ei nelikymppinen vielä taivu.
”Kun mies on viiskytvuotias
alla röhkii kuuma harrikka,
se näyttää jätkät kellistin
kyytiin nuoren, kauniin sellistin.”
Vielä kymmenen vuotta!
Antti Kanto
