Hyppää sisältöön

”Itkin vuoroin ilosta ja vuoroin surusta”

Mei, 8, kävi katsomassa Veljeni Leijonamieli -näytelmän ja vaikuttui sekä näyttelijöistä että valaistuksesta.
Teksti: Mei Grönholm
Kuvat: Helsingin kaupunginteatteri

Veljeni Leijonamieli -näytelmä 

Esityspaikka: Helsingin Kaupunginteatteri

Ohjaus: Jakob Höglund

Pääosissa: Alexander Wendelin ja Mikko Kauppila

Tähdet: ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Olemme perheeni kanssa kuunnelleet Astrid Lindgrenin kirjan Veljeni Leijonamieli äänikirjana. Nyt kävimme katsomassa siitä kertovan näytelmän.

Pidin näytelmästä, koska tarinan päähenkilöt eli Leijonamielen veljekset ovat siinä tosi rohkeita ja puolustavat toisiaan hanakasti. Tarina oli aika samanlainen kuin kirja, mutta lopussa kun veljekset kohtasivat Katla-lohikäärmeen, se tapahtui kirjassa vähän eri tavalla.

Esitys oli myös aika surullinen, ja itkin vuoroin ilosta ja vuoroin surusta. Loppu oli myös onnellinen, sillä veljekset saivat olla aina yhdessä.

Näyttelijät olivat mielestäni tosi hyviä eläytymään tarinaan ja tuntui oikeasti siltä, että olin itsekin paikalla, kun asiat tapahtuivat.

Puvustus oli hyvä, lukuun ottamatta sotilaita. Sotilaat olivat näyttelijöiden esittämiä nukkeja, ja ne näyttivät vähän oudoilta, kun joillain niistä oli kaksi päätä. Tosin en olisi itsekään osannut tehdä niitä paremmin, joten oli se ihan kekseliäästi tehty.

Musiikki oli vähän haikeaa, mutta se sopi esitykseen. Valot oli myös suunniteltu tosi hyvin, koske ne osuivat aina sinne, minne pitikin.

Esityksessä ei ollut minun mielestäni mitään kovin pelottavaa, mutta suosittelisin sitä yhdeksän–yksitoistavuotiaille ja sitä vanhemmille. Toivoisin, että siitä tulisi vielä esityksiä, koska se oli tosi hyvä. Mielestäni esityksessä ei ollut mitään huonoa. Siksi annoinkin sille täydet viisi tähteä.

Samankaltaisia aiheita