Henkeäsalpaava pakomatka
Vaino (Otava 2025)
Kirjailija: Jenni Räinä
Tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️
Jokainen meistä on varmasti leikkinyt hippaa. Hauska adrenaliinia nostattava leikki, jossa jahtaaja pakottaa juoksemaa yhä kovempaa. Mutta miten onnistuu takaa-ajo kylmää talvea huokuvassa Suomen metsässä, jossa villieläimen nälkäistä kitaakin pahempi kohtalo on toinen ihminen?
Vuonna 1715 pienestä kylästä Räinäperältä löytyy vaatimaton pirtti. Koputettuasi puista pintaa olisi oven sinulle luultavasti avannut Valpuri, yksi pienen kylän tytöistä. Ei erityisen sievä, ei erityisen mitään. Valpuri on vasta yhdeksännentoista, ja hänen lisäkseen pirtissä asuu äiti, isä ja kaksi muuta sisarusta, seitsemäntoistavuotias Hannes ja Matti, yhdeksän vuotta.
Isoviha puhkeaa ja venäläiset löytävät Pohjois-Pohjanmaalle. Valpuri joutuu pakoon veljiensä kanssa, eikä kenenkään parane katsoa taakse, sillä jälkeen jää vain palavia mökkejä ja ruumiita. Kolmikko lähtee suunnistamaan isän vanhalle pirtille, mutta hankaluudet purevat jalkaan tiukemmin kuin pelättiin.
Sivut oli kirjoitettu neulan tarkasti ja koskettavan inhimillisesti. Yhdessä kohtaa olin varma, että pystyin haistamaan tuulen ja suon Vapun edessä.
Tarina johdattaa sinut vihulaisten leiriin, jossa pojan kohtalo on vain hieman kauheampi ja teot kauheimpia. Olisitko itse kieltäytynyt venäläisten tarjouksesta ja ottanut vastaan sen, miltä itse Jumalakin kääntää kasvonsa pois inhoten? Sitä minä pohdin jokaisen rivin ajan, jonka jouduin lukemaan nenä vähän rypistyneenä ja pehmolelu kainalossa.
Kun otin kirjan käteeni, huomasin yhtäkkiä, ettei ikkunasta läpi tunkeutuva päivänvalo ollut enää tarpeeksi. Sekään ei riittänyt estämään lukemista, vaan sitten piti kaivaa lukulamppu esiin. Vaino on yksi kauneimmista kirjoista, mitä olen ikinä lukenut. Sivut oli kirjoitettu neulan tarkasti ja koskettavan inhimillisesti. Pakokauhu ja epätoivoisuus tavoittivat minut kokonaan. Yhdessä kohtaa olin varma, että pystyin haistamaan tuulen ja suon Vapun edessä. Eri hahmot pakottivat tutustumaan tarinan eri näkökulmiin niin, etten ollut enää varma mistään. Aiheet olivat rankkoja ja tuskallisia, joka teki koko kokemuksesta entistä tiheämmän.
Kenelle: luonnonrakastajalle, historiasta kiinnostuneelle, moraaliselle pohdiskelijalle, jännitystä kaipaavalle, paremman toivossa jatkavalle, tunteita rakastavalle.
Jos tunnistat itsesi mistään yllä olevasta, lue. Toki vain, jos tiedät jalkojesi olevan tarpeeksi sinnikkäät ja suuntavaistosi riittävän.
Arvion tekijä Sylvi, 15.
”Luen kirjoja ja kirjoittelen teille niistä, jotta saatte tietää, mikä voisi olla lukemisen arvoista. Olen itse kirjojen ykkösfani tai ainakin aivan siellä kärjessä. Luen eniten kauhua ja jännitystä, mutta kaikki genret menee. Suosikkikirjoja löytyy esimerkiksi Mats Strandbergilta. Hän on täydellinen kuvaus siihen tyyliin, mitä luen mieluiten. Entä mikä kirjojen hahmo kuvastaisi parhaiten minua? Linnéa Wallin, kolmiosaisesta kirjasarjasta (Piiri, Tuli ja Avain). Jaamme tismalleen samat ajatukset ja asenteen.”
