Viiden kirjan sääntö
Kesälomalla on vihdoinkin aikaa loikoilla lämpimällä rantakalliolla kirjaa lukien. Tuuli heiluttelee tukkaa, sirkat sirittävät ja jännittävä juoni tempaa mukaansa toiseen aikaan ja paikkaan.
Tai sitten ei.
Lapsiperhe-elämän keskellä omat harrastukset ja rentoutumisen hetket karsiutuvat helposti minimiin. Ennen lapsia odotin kesälomaa suu vaahdossa. Nykyään suggeroin itseni lomaa varten ”kyllä tästäkin taas selvitään” -ajatuksilla.
Vaikka lapset ovat jo isompia, tuntuu lomailu perheen kesken edelleenkin aikamoiselta selviämistaistelulta. Esimerkiksi rannalla lapsia ei voi jättää vartioimatta hetkeksikään. Perheemme pojat suorastaan imevät puoleensa pääkalloliukkaita kallioita, äkkisyvää ja muita huonoja ideoita. Fyysisyyttä ja kokeilunhalua pelottomista lapsistamme löytyy loputtomasti, itsesuojeluvaistoa ei lainkaan.
Jos välitöntä hengenvaaraa ei ole tarjolla, lapset useimmiten riitelevät. Rannalla vuosisadan riidan voi helposti saada aikaiseksi esimerkiksi siitä, että veli läiskyttää vettä.
Siis läiskyttää vettä. Rannalla. Ihan tahallaan.
Jokainen lapsistamme kaipaa vielä aikuisen apua riitojen selvittelyssä.
Koska olen ennen lukenut paljon, henkilökohtaisen lukuajan vähentyminen harmittaa välillä. Omalla kohdallani tuntien lukumaratonit ovat vaihtuneet fyysisiin suorituksiin. On pyöräilyreissuja, skeittiparkkeja, uimista, kiipeilyä, metsäretkeilyä, sählyä, korista ja futista. Loputtomasti futista. Välillä tuntuu, että lukutoukasta on tahtomattaan kuoriutunut oikea atleetikko.
Kaiken tämän keskellä olen kehittänyt itselleni viiden kesäkirjan säännön. Tavoitteeni on, että luen joka kesä vähintään viisi romaania, oli lapsiperhehulina sitten kuinka kaoottista tahansa.
Yleensä luen hetken illalla lasten jo nukahdettua. Pahasti iltaunisena en kuitenkaan pysy kirjan äärellä hereillä kovin pitkään. Niinpä hyödynnän lukemiseen myös lyhyet rauhalliset hetket esimerkiksi metrossa, terveyskeskuksen aulassa tai leikkipuistossa. Kaupan kassajonossa en sentään ole vielä kaivanut kirjaa esille, vaikka sekin on joskus käynyt mielessä.
Kesäkirjalistaani päätyy useimmiten lähivuosina ilmestyneitä kiinnostavia teoksia, jotka kiireen keskellä ovat jääneet lukematta. Lisäksi yritän joka vuosi poimia mukaan myös jonkun klassikon.
Tässä vuoden 2017 kesäkirjalistani:
- Betina Gappah: Muistojen kirja
- Helen Macdonald: H niin kuin haukka
- Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
- Anni Kytömäki: Kultarinta
- Hannu Salama: Minä, Olli ja Orvokki
Näiden kirjojen äärellä aion tänä kesänä muistaa, kuinka paljon rakastankaan kaunokirjallisuutta.
