Mitä jos sinä et osaisi lukea?
Pidän omaa lukutaitoani ehkä liikaakin itsestäänselvyytenä. Lukutaito on niin oleellinen osa minua, että en edes ymmärrä sen kaikkia hyötyjä.
Kerran kaaduin pahasti pyörällä ja sain ison ruhjeen leukaani. Tapaturman jälkeen elämä oli kivuliasta ja tuntui siltä, että mitä ikinä teinkään, leukani oli tiellä. Äkkiä leuka, jonka olemassaoloa en ollut ikinä pitänyt mitenkään merkityksellisenä, osoitti olevansa hyvin oleellinen osa minua. Tarvitsin sitä syödessäni, puhuessani, liikkuessani, jopa itkiessäni.
Jos leukani sijaan olisin haavoittanut lukutaitoni, tilanne olisi varmasti ollut yhtä vaikea, kenties vaikeampikin.
Tänään 8.9. vietetään Kansainvälistä lukutaitopäivää. Suomen YK-liiton sivuille on koottu tärkeitä lukutaitoon liittyviä pointteja, joista osaa en itse ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi.
Tässä niistä kolme:
1. Lukutaito on yksilön kehittymisen kannalta tärkeää.
Minkälainen ihminen olisin, jos en osaisi lukea? Melkein kaikki henkilökohtaiset vahvuuteni liittyvät tavalla tai toisella lukutaitoon. Olisiko lukutaidoton minä onneton? Tuntuisiko minusta lukutaidottomana siltä, että en voi ilmentää itseäni? Vai olisinko kehittänyt itselleni ihan erilaisen elämän ja erilaiset vahvuudet? Kuinka kommunikoisin muiden ihmisten kanssa?
2. Lukutaito vaikuttaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
Suurin osa maailma lukutaidottomista on edelleen naisia. Jos minä en osaisi lukea, olisin aina muiden kertoman varasssa. Kuinka alistuvan ja epävarman tällainen asetelma minusta tekisi? Entä, kun tämä rooli tarjotaan muita useammin jollekin tietylle sukupuolelle? Minkälaisen roolin tämä sukupuoli vuosituhanten aikana omaksuu?
3. Lukutaito edistää kestävää kehitystä.
Jos en osaisi lukea, en näkisi maailman epäkohtia samalla tavalla kuin näen nyt. En kenties osaisi samalla tavalla tehdä tietoon perustuvia, kauaskantoisia valintoja. Jos en osaisi lukea, en ehkä osaisi samalla tavalla vaatia. Lukutaito mainitaan YK:n jäsenmaiden kestävän kehityksen tavoitteissa ja hyvä niin.
Kiiltomato-lehti julkaisi viime viikolla Lukukeskuksen toiminnanjohtajan Ilmi Villacísin pääkirjoituksen, jossa hän huomautti, että lukutaitoon liittyvät huolenaiheet ovat hyvin erilaisia eri puolilla maailmaa. Siinä missä Suomessa ollaan huolissaan poikien lukemattomuudesta, monissa maissa juuri tyttöjen lukutaidossa on suuria puutteita.
Toisinaan on tärkeää tarkastella asioita hieman laajemmassa perspektiivissä.
Toisinaan kannattaa kääntää katse itseensä ja tarkastella ihan läheltä niitä asioita, joita pitää itsestäänselvyyksinä.
Ehkä kaikista tärkeintä on se, että tuemme jokaista lukemaan opettelevaa lasta väsymättä, kunnes heidän lukutaidostaan kasvaa näkymätön lisäraaja, jonka olemassaoloa he eivät itse enää edes huomaa.
