Kun lukeminen on vaikeaa

Jokin aika sitten pohdimme keskimmäisen lapseni Sudenkuonon kanssa sitä, miksi lukeminen ei kiinnosta kaikkia lapsia. Tuolloin Kuonolainen mainitsi, että joillekin lapsille lukeminen on vaikeaa.

Niin, moni juttu lukemisessa voi olla lapselle vaikeaa.

Muistan, kun olin alakoulussa ja jokaisen piti lukea vuorollaan ääneen kappale biologian, historian, englannin tai maantiedon kirjasta. Kaikki istuivat jännittyneinä paikoillaan. Suurin osa oppilaista sopotti vuorollaan oman osuutensa läpi pikavauhtia, mutta muutaman lapsen kohdalla vauhti hidastui joka ainoa kerta. He tankkasivat ja tankkasivat ja silti kirjaimet hyppivät väärään järjestykseen ja rivit menivät sekaisin ja lauseet takertuivat toisiinsa.

Muistan, kuinka nuo lapset odottivat omaa lukuvuoroaan kauhulla. Heidän kaulansa punoitti jo siinä vaiheessa, kun lukukierros alkoi. Heidän kauhunsa säälitti meitä muita. Teki mieli sanoa, että minä voin lukea kaikkien puolesta. Ei tässä mitään vuoroja tarvita. Voin saman tien lukea koko tekstin. Voin tulla vaikka luokan eteen seisomaan ja lukea oikein kuuluvalla äänellä.

Lukemiseen liittyvät ikävät kokemukset saattavat olla suorastaan traumaattisia. Ja ne ovat liian yleisiä. 6–10 % ihmisistä kärsii lukemisen vaikeudesta. Olisi ihanaa, jos heistä jokaiselle kertyisi myös positiivisia kokemuksia lukemisesta.

Kun olin lapsi, sekä äitini että isäni lukivat minulle paljon ääneen. Hyvin pienestä asti tiedostin, että isä lukee paremmin kuin äiti. Siinä missä isä luki sujuvasti ja vaivattomasti, äidin lukemisessa oli jotain outoa. Hän painotti lauseissa vääriä kohtia, luki hitaammin ja teki monissa sanoissa virheitä. Vasta aikuisena sain kuulla, että äidilläni on lukivaikeus.

Hän on korkeasti kouluttautunut ja menestynyt ihminen, joka pärjäsi aina koulussa. Hän on kirjoittanut useita kirjoja. Ja hänellä on lukivaikeus.

Omien ikätovereideni lukivaikeudet tunnistettiin tavallisesti toisen asteen opinnoissa tai jopa vasta korkeakouluopintojen aikana. Nykyään lukivaikeus osataan onneksi usein tunnistaa jo alakoulussa. Erilaisten apuvälineiden avulla lukivaikeudesta kärsivän lapsen lukeminen helpottuu. Esimerkiksi joidenkin e-kirjojen lukeminen voi olla lukivaikeudesta kärsivälle helpompaa kuin tavallisten kirjojen lukeminen.

Ammattitaitoinen opettaja huomaa lapsen lukivaikeuden ja osaa tarjota lapselle oikeanlaista tukea. Monet lapset ovat kuitenkin hyviä peittämään oman lukivaikeutensa, etenkin, jos ovat koulunkäyntitaidoiltaan muuten taitavia. Jos oman lapsensa lukemisessa huomaa hankaluutta, voi opettajalta tai koulun erityisopettajalta myös pyytää tai jopa vaatia lapsen testausta ja tukitoimia. Kuinka usein erilaisia tukitoimia pitääkään vaatimalla vaatia. Parhaimmillaan sopivat apuvälineet ja tukitoimet toimivat kuin silmälasit; niiden avulla maailma ympärillä kirkastuu.

Jos aihe mietityttää, Valtion erityiskirjasto Celian ylläpitämällä lukihairio.fi -sivustolla on tarjolla paljon tietoa ja vinkkejä.