Täysimetyksestä saa kirkkaimman kruunun
Gunilla Wolden kirja ”Sanna ja pikkuveli” luo positiivista kuvaa imetyksestä
Puhuttaessa imetyksen toteutumisesta valtakunnallisella tasolla päädytään usein päivittelemään Suomen pieniä täysimetyslukuja. Usein toistetun kysymyksen: ”Miksi niin harvaa suomalaista vauvaa täysimetetään WHO:n suositusten mukaisesti kuuden kuukauden ikään asti?” toistelu on mielestäni naiivia. Mielipiteeni ei johdu siitä, ettenkö olisi samaa mieltä siitä, että rintamaito on parasta ruokaa vauvalle. Viittaan tällä siihen, minkälaisen viitekehyksen täysimetykselle asetetut kriteerit päivittelylle antavat.
Kun vasta perehdyin imetyksen maailmaan en täysin sisäistänyt sarkasmia, joka liittyi erään äidin netissä esittämään kysymykseen: ”Lapseni hörppäsi eilen vauvauinnissa kulauksen allasvettä. Voinko enää sanoa täysimettäneeni?” Palaan tähän vielä, mutta käydään ensin läpi tilastot ja suositukset.
Siinä täysimetyspäivittelijät ovat oikeassa, että vain harva pääsee WHO:n globaaliin suositukseen. THL:n vuonna 2010 tekemän tutkimuksen mukaan puoli vuotta täyttäneistä suomalaisista lapsista alle prosentti on täysimetettyjä. THL tekee suositukset nimenomaan Suomen olosuhteisiin ja suosittelee täysimetystä 4-6 kuukauden ikään asti. Neljän kuukauden kohdalla suomalaislapsista täysimetettyjä on 23 prosenttia. Pidän täysimetyslukuja kuitenkin heikkona mittarina imetyksen onnistumiselle. Perusteet tälle löytyvät siitä, miten täysimetys määritellään.
Useat mieltävät täysimetyksen yksinkertaisesti siten, että vauva ei saa äidinmaidon korvikkeita vaan hänet ruokitaan rintamaidolla. Tämä toki sisältyy täysimetyksen kriteereihin, mutta ei yksistään riitä. Suomessa täysimetykseksi lasketaan se, että vauva saa äidinmaidon lisäksi vain vettä ja/tai vitamiinivalmisteita, joista tavallisin on D-vitamiini. Synnytyssairaalassa annetut lisämaidot eivät yleensä vielä täysimetystä kaada, mutta esimerkiksi lusikankärjellinen porkkanasosetta tai pikkurillin kokoinen nokare banaania kaataa.
Olen keskustellut äitien kanssa, jotka ovat pettyneet tai saaneet ulkopuolista kritiikkiä siitä, että eivät ole tähän ihannoidun mittaiseen täysimetykseen päässeet muun muassa siitä syystä, että ovat yhden ainoan kerran synnytyssairaalasta kotiutumisen jälkeen joutuneet antamaan korviketta. Tähän on johtanut esimerkiksi äidin sairastuminen flunssaan siten, että maitoa ei yhtenä kuumehoureisena yönä herunut tarpeeksi, vaan vauva sai yksittäisen kohtalokkaan annoksen korviketta, joka johti terveydenhoitajan pitkään katseeseen ja toteamukseen: ”En valitettavasti voi enää kirjata, että täysimetät. Olet nyt osittaisimettäjä.”
Vaikka THL suositteleekin täysimetystä 4-6 kuukauden ikään asti, elää monilla edelleen toive nimenomaan WHO:n määrittelemästä 6 kuukauden täysimetyksestä. On tilanne- ja terveydenhoitajakohtaista, missä vaiheessa 4-6 kuukauden sisällä suositellaan kiinteiden ruokien antamista pieninä maisteluannoksina. Tiedän kuitenkin neuvoloissa käydyn monta kiihkeää keskustelua siitä, että äiti haluaa täysimettää 6 kuukauden ikään asti terveydenhoitajan suositellessa antamaan vauvalle lusikankärjellisiä soseita allergioiden ehkäisemiseksi. Olemassa olevien kriteerien mukaan näitä ei ole mahdollista tehdä samaan aikaan.
Kuuden kuukauden täysimetys onkin alkanut varsinkin keskustelupalstoilla elämään omaa elämäänsä. Sitä tavoitellaan kuin kuuta taivaalta. Se on äitiyden kirkkain kruunu, jota moni hamuaa, mutta vain yksi sadasta tavoittaa. Mitä asialle sitten täytyisi tehdä? Tutkimuksissa täytyy toki olla kriteerit, joiden mukaan täysimetys määritellään. Asian ympärillä käytävä keskustelu on kuitenkin äitien kannalta usein kohtuutonta. Kun kysellään, miksi niin harvat noudattavat WHO:n ja THL:n täysimetyssuosituksia, unohdetaan usein, että imetyksessä ei aina ole kyse vain omista valinnoista. Suomalaisten äitien motivaatio imettää on todella kova, mutta esimerkiksi terveydentilan vuoksi maitoa ei aina erity tarpeeksi. Ei, vaikka mitä tekisi. On loukkaavaa puhua imetyssuositusten toteutumattomuudesta ikään kuin kyseessä olisi ensisijaisesti äitien välinpitämättömyys tai valinta. Toki imetysasioissa on paljon kehitettävää, mutta edistystä ei synny epäolennaisten asioiden päivittelyllä. Täysimetys ei ole ainoa imetyksen muoto ja jos imetyksen halutaan lisääntyvän, tulisi äideille tarjota parempaa ohjausta ja tukea syyllistämisen ja päivittelyiden sijaan.
Sanna Kaski
