Siirry sisältöön
Äitipuhe

Juteltaisiinko vähän?

03.10.2018

Kuva: Pexels

Vanhempainvapaalla monet alkavat kaipaamaan hyvää keskustelua. Mielipiteiden vaihtoa, argumentointia…. Vauvat ovat monella tapaa ihania, mutta ei niistä ekan vuoden aikana oikein juttukavereiksi ole. Ja se eka vuosi on usein sitä rankinta aikaa kun on juuri pudonnut työelämästä sosiaaliseen tyhjyyteen. Jos jatkaa vanhempainvapaalla toisen vuoden, on usein jo jonkinlaisia verkostoja pystynyt luomaan muiden puistokuolemaa potevien kanssa.

Mutta onneksi on vauvapalstat. Siellä saa aina keskustelua aikaiseksi. Joistain aiheista paremmin kuin toisista. On tiettyjä aiheita, jotka suorastaan räjäyttävät pankin. Viidessätoista minuutissa voi tulla sata vastausta. Mitä tällaiset aiheet sitten ovat? Listasin oman näkemykseni siitä, mitkä aiheet vuodesta toiseen saavat kiihkeän keskustelutulvan aikaiseksi. En suosittele kokeilemaan, mutta joku muu varmasti tekee sen puolestasi.

– Onko sektio synnytys? Voiko sektion jälkeen sanoa synnyttäneensä? (Joo, tämä on aika väsähtänyt, mutta monella on mielipide. Sitä en tiedä, missä ja minkälaiselle yleisölle tämä sanominen pitäisi ylipäänsä pystyä suorittamaan.)

-Lataa kuva taaperosta, jolla on valjaat ja kysy huutomerkkien ja lukuisien kysymysmerkkien kanssa, että onko tämmöisiä oikeasti olemassa. Kerro, että lapsi on lapsi eikä mikään koira.

-Lataa kuva vauvan leikkikehästä ja käytä samaa retoriikka kuin edellisessä kohdassa. Voi vaikka kirjoittaa, että en laittaisi koiraanikaan tällaiseen.

-Kerro, että naapurissa vauva huutaa viidettä tuntia ja kysy, kannattaako soittaa poliisille tai lastensuojeluun. (Vaihtoehdoksi ei tietenkään kannata harkita sitä, että kävisi vaikka kysäisemässä, onko kaikki hyvin ja tarvitaanko apua.)

-Kysy, miksi joku antaa sokerisia herkkuja alle kaksivuotiaalle? Pullaa, keksiä, jäätelöä! Miksi??? Vaadi perusteluja siihen, miksi joku toimii näin. Mainitse, että et syyllistä (tietenkään) vaan haluat tietää miksi. Loppuun vielä kepeä huomautus siitä, että jos ärsyynnyt kysymyksestä, tiedät varmasti itsekin toimivasi väärin.

-Kysy, viekö joku ihan oikeasti alle yksivuotiaan päivähoitoon. Muuta ei tarvita kuin tämä yksinkertainen kysymys, joka on esitetty autuaan ymmärtämättömänä siitä, että aina ei kyse ole vain perheen omasta valinnasta.

No, aina ei jaksa aloittaa keskustelua itse. Silloin voi piristää jonkun toisen aloittamaa keskustelua tietyillä puheenvuoroilla.

-Aloitetaan klassikolla: Kaisa on viemässä 11 kuukautta vanhaa Petteriä ensimmäistä kertaa mummilaan yökylään, koska on menossa toiselle paikkakunnalle parhaan ystävänsä häihin. Kaisa haluaa vertaistukea, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun hän on yön yli erossa lapsestaan. Kun Kaisa on postannut aloituksensa, voi alkaa laskea sekunteja siihen, kun keskusteluketjuun ilmestyy mantra ”Lapsi voi olla niin monta yötä erossa ensisijaisesta hoitajastaan kuin hänellä on ikävuosia”. Jos ei jaksa kirjoittaa, voi laittaa linkin yhteen niistä lukuisista artikkeleista, jossa asiaa käsitellään. Googlen kuvahausta löytyy kyseinen mantra myös vetoavalla tavalla kuvitettuna. Ennen kuin Kaisa on ehtinyt edes ottaa kotiin jäämisen vaihtoehtoon kantaa, on hänelle jo neuvottu useampi eri tapa, jolla hän voi ilmoittaa ystävälleen, että ei häihin pääse ja kerrottu sydämien kera, että ystävä ymmärtää kyllä.

-Lopuksi kaikessa yksinkertaisuudessaan: esitä jokaiseen asiaan vastaukseksi perhepetiä, sormiruokailua, kantoliinaa ja kuukuppia. Ei ole asiaa, jota ei mikään näistä neljästä ratkaise.

Antoisia keskusteluhetkiä kaikille!

Sanna Kaski

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »