Yksin ei selviä kukaan
Selfie sateenvarjona
Onko se meitsie, meikelö, ihtiö, pärstiö vai lärviö?
Meitsie valikoitui osuvimmaksi kännykällä otetun omakuvan eli selfien suomenkieliseksi vastineeksi äänestyksessä, jonka Yle Radio 1:n Aristoteleen kantapää -ohjelma järjesti alkuvuodesta Facebook-sivullaan. Puolentoistasadan ehdotuksen joukossa kukoistivat edellisten lisäksi sellaiset kielikukkaset kuin egokki, itsentö ja hölmiö.
Ehdotelmista näkyy, että omakuvien näppäily yhdistetään narsismiin. Narsismin – erityisesti narsistisen häiriön – ikävänä puolena taas pidetään sitä, että tunteet, joiden pitäisi kohdistua toisiin ihmisiin tekevät matkalla u-käännöksen ja palaavat bumerangina lähtöpisteeseensä. Sigmund Freudin mukaan narsisti tekee itsestään oman seksuaaliobjektinsa.
Yhdysvalloissa työskentelevän taidehistorioitsija Derek Conrad Murrayn mukaan selfieissä on kuitenkin kyse pikemminkin minän puolustamisesta kuin sen sairaalloisesta rakastamisesta. Selfien ensisijainen aihe ei nimittäin ole ”minä”, vaan ”minä ottamassa kuvaa minusta”.
Selfien kuvatessaan tyttö ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Vitsien veistely selfieiden olemuksesta ja aihemaailmasta on Murrayn mukaan sikäli turhaa, että kuvat tekevät sen itse. Niiden aihe on koko kuvaustilanne kaikkine siihen liittyvine naurettavine, narsistisine, seksistisine ynnä muine piirteineen.
Seksikäs nuori nainen on kulutusyhteiskunnan kaupallisen kuvaston ykkösaihe. Selfien kuvatessaan – harrastus on suosituin nimenomaan tyttöjen ja nuorten naisten parissa – tyttö ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Murray yhdistää räjähdysmäisesti kasvaneen selfie-harrastuksen postmoderniin feminismiin: itse itsestä otetut kuvat ovat eräänlainen itsesuojelurefleksi, jolla tytöt ja naiset suojaavat itseään ympäristönsä alentuvan pilkallisia, seksistisiä, ideologisia ja jälkikapitalistisen bisneksen tarpeisiin sopivia määritelmiä vastaan.
>Derek Conrad Murray: Notes to self: the visual culture of selfies in the age of social media. Consumption Markets & Culture, verkkojulkaisu heinäkuu 2015.
Koulukotitytöistä usein nuoria äitejä
Koulukotiin nuoruusiässä sijoitetuista naisista tulee ikätovereitaan useammin nuoria äitejä. Heille tehdään myös keskimääräistä enemmän raskaudenkeskeytyksiä. Raskausaikana suurin osa koulukotitaustaisista naisista tupakoi, ja heidän lapsensa syntyvät usein ennenaikaisina ja pienipainoisina.
Tutkija Venla Lehden mukaan äidiksi tuleminen nuorena on osalle koulukotitaustaisista äideistä toivottu tapahtuma. Vanhemmuuteen sopeutuminen on kuitenkin usein haastavaa naiselle, jonka elämässä on ollut paljon vaikeuksia ja jonka oma aikuistuminen on vasta alussa.
Koulukodeissa asuneet äidit elävät harvoin parisuhteessa lapsen syntyessä. Näille nuorille tulisikin tarjota erityistä tukea lisääntymisterveyden tukemiseen ja ei-toivottujen raskauksien ehkäisemiseen, vaativat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat.
Tiedot löytyvät THL:n tuoreesta seurantatutkimuksesta, jossa kolmensadan koulukodissa asuneen naisen lisääntymisterveyttä verrattiin samanikäiseen muuhun väestöön. Tuloksista kirjoitettu artikkeli julkaistiin European Psychiatry -verkkolehdessä kesäkuussa.
Koulukotinuoret ovat monenlaisten palveluiden ja tukitoimien piirissä yleensä jo ennen sijoitusta, ja tuki jatkuu sen jälkeenkin. Tilaisuuksia lisääntymisterveyden edistämiseksi olisi siis tarjolla riittämiin. Parhaiten tarkoitustaan palvelevista valistuskeinoista tarvitaan tutkimuksen mukaan kuitenkin lisää tietoa.
Keskeinen lapsen fyysiseen kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttava riskitekijä on äidin tupakointi. Tutkimuksen naisista raskausaikana tupakoi 78 %, kun vastaava osuus vertailuryhmässä oli 21 %.
>Venla Lehti ym.: Induced abortions and birth outcomes of women with a history of severe psychosocial problems in adolescence. European Psychiatry, verkkojulkaisu kesäkuu 2015.
Isovanhempien läsnäolo vähentää perheen stressiä
Vanhan sanonnan mukaan lasta kasvattamaan tarvitaan koko kylä. Tukholman Karoliinisessa instituutissa ja Oxfordin yliopistossa tehty tutkimus kertoo, että ukin ja mummin tuki kantaa jo pitkälle, kun kyse on lapsen ylipainon ehkäisemisestä.
Ukin ja mummin tuki suojaa lasta ylipainolta.
Vanhempien sosioekonomisen aseman tiedetään olevan yhteydessä lapsen painoon: mitä heikompi tuo asema on, sitä todennäköisemmin lapset ovat lihavia. Muiden sukulaisten vaikutusta asiaan ei ole tätä ennen juuri tutkittu.
Tutkimukseen osallistui 39 ylipainon vuoksi hoitoa saanutta lasta Tukholman läänistä. Lasten vanhemmat saivat vastatakseen yksityiskohtaisen koulutusta, työtä ja tulotasoa koskevan kyselylomakkeen.
Vanhemmilta kysyttiin myös, kuinka paljon heidän vanhempansa osallistuivat perheen elämään. Kysymykset koskivat isovanhempien osallistumista perheen päivittäisiin toimiin ja heidän perheelle antamaansa taloudellista ja emotionaalista tukea.
Kuten odottaa saattaa, perheen vanhempien keskimääräistä korkeampi tulotaso suojasi lapsia ylipainolta. Pienituloisten perheiden lapsia suojasi lihavuudelta myös isovanhemmilta saatu emotionaalinen tuki.
Isovanhempien vaikutus lapsen vyötärömittaan välittyy vanhempien kokeman stressin kautta: mitä enemmän tukea, sitä vähemmän stressiä – ja mitä vähemmän stressiä, sitä terveellisempiä ateriavaihtoehtoja vanhemmat suosivat. Tutkijoiden mielestä tieto on niin arvokas, että se tulisi ottaa huomioon kansallisia terveysohjelmia suunniteltaessa.
>Louise Lindberg ym.: Low grandparental social support combined with low parental socioeconomic status is closely associated with obesity in preschool-aged children: A pilot study. Pediatric Obesity, verkkojulkaisu kesäkuu 2015.
