Kuukauden kirjat: Yksilöllisyyden asialla

Alexandra Salmelan Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia (Teos, kuvittanut Martina Matlovicova) on pienten tarinoiden yllätyksellinen kokoelma. Viimeaikaisessa lastenkirjallisuudessa on korostunut ajatus hassuista ja avuttomista aikuisista, mutta Salmelan teoksessa teemaa lähestytään vinksahtaneiden tilanteiden ja hurjan mielikuvituksen avulla. Kokoelmassa vanhempia rauhoitellaan ja hyssytellään kaikin keinoin hiljaisemmiksi. Vanhemmat pröystäilevät lasten hienoilla harrastuksilla – ja saavat tietysti nenilleen. Joskus on vain pakko myöntää, että perheen tytär sopii ”paljon paremmin apinaksi kuin prinsessaksi”. Tarinoissa huiskennellaan pilvissä ja meren syvyyksissä, ja mielikuvituksen kaikki ulottuvuudet pääsevät oikeuksiinsa slovakialaisen kuvittajan oivaltavan humoristisissa kuvissa.

Sydänystäviä etsimässä

Maikki Harjanteen Minttu ja paras ystävä (Otava) juhlistaa 35-vuotiasta kuvakirjasarjaa. Esikouluikäinen Minttu vaivaa mieltänsä ystävyyden ajatuksella: kuka on hänen paras ystävänsä? Mintulle ei enää oikein riitä se, että hänellä on paljon kavereita. Klassisesta pullopostista alkaen Minttu ottaa kaikki metodit käyttöön ongelman selvittämiseksi, ja Harjanne valjastaa kekseliäisyytensä ja huumorintajunsa kuvallisten yllätysten kehittämiseksi. Hän herkuttelee mm. ilotulituksella, huvipuiston luolalla ja alakuloisella sadepilvellä. Ystävyyden teema sopii mainiosti myös entisaikaisen perinteen siirtämiseen. Muistovärssyt ja muistovihkot tuovat kirjaan sukupolvien iloisen ketjun.

Erkin omat unelmat

Tiina ja Sinikka Nopolan Rauhallinen Erkki ja hiutalepoika (Tammi, kuvittanut Markus Majaluoma) on hyvää tekevä kertomus pikkupojan vahvasta uskosta ja rohkeudesta olla oma itsensä, vaikka vanhemmat luulevat tietävänsä kaiken paremmin. Poika ihailee lumihiutaleita ja ajattelee kaukaista hiutalepoikaa, jonka luo voisi karauttaa puuhevosella, jos vain sellaisen joululahjaksi saisi. Vanhempien käsitys kehittävästä joululahjasta on erilainen. Kirja tarjoaa hellän hupaisia näkökulmia luonteiden ja elämänkäsitysten erilaisuuteen: aikuisuuskin näyttäytyy varsin suhteellisena ilmiönä. Se herättelee ja hauskuuttaa avoimuudellaan ja avaramielisyydellään kaikenikäisiä lukijoita. Kirja puhuu myös yksilöllisen lapsuuden puolesta. Rauhallinen Erkki puolustaa vakaasti omaa reviiriään samaan aikaan kun vanhemmat pitävät tarkkaa kirjaa, mikä on normaalia ja mikä epätavallista.

Alakulon vallassa

Salla Savolaisen kuvitusta Tove Appelgrenin kuvakirjasta Vesta-Linnea kuunvalossa.

Tove Appelgrenin kirjoittamassa ja Salla Savolaisen kuvittamassa Vesta-Linnea kuunvalossa -kuvakirjassa (Tammi, suomentanut Tittamari Marttinen) uskalletaan käsitellä alakuloisia ja surumielisiä tunteita. Vesta-Linnea ei millään tahdo nousta aamulla sängystään, piristyminen on työn ja tuskan takana. ”Hän ei osaa selittää, miltä ne mustat, jähmeät ja synkät aamut tuntuvat.” Harvemmin kuvakirjoissa kosketellaan näin paljaasti masennuksen juuria. Kaiken lisäksi varjoisat tunteet tulevat kirjaan muitakin teitä, sillä Vesta-Linnea näkee unta pelottavasta kaivonoidasta, ja päivällä vieraisille tulee äidin ystävätär, jonka sydän on murtunut.

Masennuksen juurille

Vaikeat aiheet sointuvat yllättävän hyvin pienehkön kuvakirjan raameihin – varsinkin, kun lopussa kaikki tuntuu jo vähän paremmalta. ”Joskus elämä on synkkää ja mustaa, joskus taas häikäisevän valoisaa. Elämä on elämää. Savolainen tavoittaa tunnelmat apeudesta riemuun, ja kaivonoidan unimaailmassa hän pääsee hehkuttamaan hurjaa mielikuvitustaan.

Eläinten bänditouhua

Eläinten Metsämarjat-bändi valmistautuu kuumeisesti musiikkikisaan Meri Savosen kirjoittamassa ja Johanna Lumpeen kuvittamassa Peippometsän bändikilpailu -kuvakirjassa (Robustos). Tosi on kyseessä, sillä pääpalkintona on kuuluisan rock-managerin Teppo Tikan järjestämä kiertue. Tähdeksi tälläytyminen näkyy voimakkaasti suomalaisessakin lasten- ja nuortenkirjallisuudessa, mutta tervejärkisesti tälläkin kertaa muistutetaan reilun kilpailun periaatteista ja kerrotaan, miten pahimpiin kilpailijoihin on paras suhtautua.

Johanna Lumpeen kuvitusta Peippometsän bändikilpailu -kirjasta, jonka on kirjoittanut Meri Savonen.

Haaveiden sijasta kuvakirjassa korostetaan työtä:

”Ahkera harjoittelu oli tuottanut tulosta. Jännitys toi esiintymiseen vain lisää taikaa”. Lumpeen kuvissa yhdistyvät hauskasti heleä värien käyttö, lämmin tunnelma sekä hiukan Richard Scarrya muistuttava pikkupiirteisyys.

Oppimisen iloa

Hanhenpoikanen Ninni inhoaa uimista, laumassa marssimista ja vieläpä lentämistäkin Eve Tharletin kuvakirjassa Toisinkin voi oppia (Lasten Keskus, suomentanut Arja Kanerva). Ninni haluaisi vain ihailla ja tutkia perhosia. Epätoivoisen räpiköinnin jälkeen hän oppii surffailemaan lumpeen lehden avulla. Nokkela lapsi oivaltaa tarinan opetuksen ja ihailee omia polkujaan kulkevaa hanhea. Aikuinen lukija sen sijaan epäilee, näinköhän hanhiparka maailmassa pärjää, kun ei opi lentämäänkään. Onkohan se aivan liian oppinut perhosten tutkija, kun latinaakin tuntuu osaavan? Joka tapauksessa selkeä puheenvuoro yksilöllisen oppimisen puolesta.

Runon kyydissä

Sanataideopettajat Anna Anttonen ja Kati Inkala tietävät, että runoista ja sanoista nauttimisen voi aloittaa lasten kanssa jo vauvana. Oulussa vauvaperheiden sanataidekerhoja on järjestetty jo kymmenen vuotta. Riimikissa kikattaa (Tammi, kuvittanut Karoliina Pertamo) tarjoaa runoja ja leikkiohjeita ikäryhmittäin järjestettynä vauvoista leikki-ikäisiin. Anttonen ja Inkala ovat mausteeksi poimineet jokusen kansanrunon, mutta enimmäkseen runot ovat nykyhetken lastenrunoutta, poimintoja mm. Tittamari Marttisen, Hannele Huovin, Pia Perkiön ja Jukka Itkosen tuotannosta. Antologia todistaa, miten vahva asema runolla on suomalaisessa lastenkirjallisuudessa. Pertamon raikkaat kuvat ja houkuttelevat värit tekevät kirjasta helposti lähestyttävän.

Mika Launiksen kuvitusta Tapani Baggen kirjasta Kiljusen uusia seikkailuja.

Kiljusten juhlavuosi

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Jalmari Finnen kasvattajia hämmentäneestä Kiljusen perhe -sarjan aloituksesta. Juhlavuoden kunniaksi tamperelainen Satukustannus julkaisee Tapani Baggen kirjoittaman ja Mika Launiksen kuvittaman Kiljusen uusia seikkailuja. Tehtävä sopii hienosti tamperelaisen kustantamon ohjelmistoon, sillä Finne on syntynyt Kangasalla. Kaupunkielämää (Satukustannus) on tekijäparin toinen Kiljusista kertova kokoelma.

Helsinkiin muuttanut perhe on juuri niin eriskummallinen kuin Finnellä konsanaan. Anarkistisuus tosin on lientynyt vauhdikkaaksi huumoriksi. Bagge on keksinyt sijoittaa Kiljuset osapuilleen 50-luvulle, joten ajankuvassa on jo nykylapselle tuttuja modernin maailman vinkeitä.

Mauri Kunnaksen maailma

Mauri Kunnaksen Hullunkurinen kuvasanakirja (Otava, toimittanut Kirsikka Myllyrinne) on Kunnaksen tutun kuva-aarteiston ja teemoittain jäsennellyn kuvasanakirjan hilpeä yhdistelmä. Kirja ilahduttaa, vaikkei sanakirjaa kaipaisikaan: Kunnaksen pikkutarkka kuvamaailma tarjoaa tutkittavaa ja koomisia yllätyksiä. Loma-hakusanassa esitellään uiva lehmä ja norjalainen turisti, ammateissa mainitaan herrasmies, ja lapsen omasta huoneesta löytyvät mm. vekotin ja vempele. Hullunkurinen kuvasanakirja on myös vaivihkainen johdatus Kunnakselle tärkeisiin aiheisiin avaruudesta urheiluun.

Hauska jouluperinne

Tuomas Kyrön kirjoittamasta ja veljensä Antti Kyrön rempseästi kuvittamasta joulupukki-lastenkirjasarjasta on hyvää vauhtia tulossa osa suomalaista jouluperinnettä. Pukin salaisuus (WSOY) vie Manu-pojan, pukin ja tontut aikakoneella matkalle pukin kaukaiseen lapsuuteen, mutta rikkinäinen kone jumittaakin seurueen 1980-luvulle. Kirjailija saa paljon irti 80-luvun outouksista aina olkatoppauksia ja piipittäviä elektronisia pelejä myöten. Matkan aikana Manu kerää kouluesitelmäänsä materiaalia ystävästään joulupukista, joka sentään on vienyt lahjoja Sibeliukselle, Topeliukselle ja Runebergillekin.

Oi, olkatoppauksia!

Fantasia kirjallisuuden valtakaudella Kyrön veljesten humoristinen ote tuntuu erityisen virkistävältä. ”Koko pikkukylä elikkä universumi voi kiepahtaa oudoksi, jos tulevaisuuden mies kohtaa menneisyyden vauvan”, järkeilee pukki. Kunnon lastenkirjan tapaan Pukin salaisuuteenkin kätkeytyy viisaita opetuksia esim. sovinnon tekemisen tärkeydestä.

PS

Klassikot palaavat

Suomalaiset kustantajat ovat selvästi supistaneet lasten- ja nuortenkirjallisuuden julkaisulistojaan. Surullista on se, että monet suositut kustantajasarjat on lopetettu – enää ei ole Pulttia, Volttia, Kirjavaa Kukkoa eikä Vihreää Varista. Helppolukuisten kirjojen valikoima on kirjakaupoissa huvennut silmissä.

Parhaimmillaan tiukentunut kustannuspolitiikka merkitsee laadun korostamista. Kirjailijat ehtivät paneutua työhönsä entistä paremmin, eikä määrä enää niin helposti korvaa laatua. Hyvää on myös se, että kustantajat tuottavat mielellään markkinoille vaikkapa turvallisia ikivihreitä. Lukijat saavat taas käsiinsä unohtumattomia klassikoita, ja usein vielä uudelleen suomennettuina ja ajantasaisesti kuvitettuna.

Klassikot tuovat syvyyttä ja nostalgian hehkua taloudellisesti epävarmoina aikoina.