Vuoropäivähoito ei parane haukkumalla
Children with teacher in kindergarten playing cooks
Anna Siippaisen mukaan hoitoaikoihin perustuvat oletukset lapsen hyvinvoinnista voivat olla perin yksioikoisia: ikään kuin epäsäännöllisiin hoitoaikoihin sinänsä liittyisi jokin tekijä, joka eliminoi varhaiskasvatuksen positiiviset vaikutukset.
Esimerkiksi Eija Sevónin, Anna Röngän, Eija Räikkösen ja Niina Laitisen vuonna 2017 julkaisemassa tutkimuksessa ilmeni, että vuorohoidossa olevilla lapsilla on vähemmän arkiaamuihin liittyviä negatiivisia tunteita kuin säännöllisessä päivähoidossa käyvillä.
Niin tai näin, pätkä- ja vuorotyöt lisääntyvät, ja samalla lisääntyy myös lasten vuoropäivähoito. Siippaisen mielestä huomio pitäisi kiinnittää vuorohoidon mahdollisuuksiin, sillä epäsäännöllisten hoitoaikojen näkeminen pelkästään uhkana ei auta kehittämään pedagogiikkaa.
Siippainen havainnoi ja haastatteli väitöstään varten 3–5-vuotiaiden vuorohoitopäiväkotiryhmän lapsia ja aikuisia yhden lukukauden ajan. Väitös Sukupolvisuhteet, hallinta ja subjektifikaatio: Etnografinen tutkimus lasten ja aikuisten suhteista vuorohoitopäiväkodissa tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa elokuussa.
Siippainen pitää vuorohoitoa monipuolisena hoitomuotona, mutta näkee myös siihen liittyvät riskit. Varhaiskasvatuksen piirissä on joukko lapsia, joiden hoitoajat sijoittuvat toistuvasti aamuun, iltaan tai viikonloppuihin. Vaarana on, että toiminnan kodinomaisuus korostuu liikaa epätavallisiin aikoihin järjestetyssä hoidossa.
Kodinomaisuuteen liittyvä rentous ja lapsen ikäväntunteisiin vastaaminen ovat merkittävä osa vuorohoitoa. Siippainen kuitenkin painottaa, että kodinomaisuus ei saa ylikorostua niin, että lapset jäävät jatkuvasti pedagogisesti suunnitellun ja ohjatun toiminnan ulkopuolelle.
Lue myös: Vinkkejä vuorohoitoon
