Viola Wallenius toivoo, että hänen suurperheessään kaikesta voidaan puhua
Aamulla, ennen puolta kahdeksaa, Viola Wallenius kävelee hiljalleen heräävän kylän läpi kohti työpaikkaansa, Home Street Homen toimintakeskusta. Perässä tallustaa kohta kolmevuotias Leo, jonka paljaat varpaat mukailevat tottuneesti hiekkapolun kuoppia. Banaanipuiden ja palmunlehväkattoisten talojen välissä risteilevät polut ovat hänellekin läpikotaisin tuttuja.
Täällä, Makongenin kylässä Keniassa, on Viola Walleniuksen elämä: koti, iso perhe ja hänen perustamansa järjestö, joka auttaa lähiseudun perheitä, naisia ja lapsia.
Perillä toimistolla keltaiset rakennukset muodostavat suojaavan kehän vehreän pihan ympärille. Puiden suojista kurkistelevat vervet-apinat, jotka käyttävät oksia trampoliininaan ja hyppivät kattoja pitkin talolta toiselle. ”Mambo”, tiimiläiset tervehtivät toisiaan. Miten menee?
Rakennukset kätkevät sisäänsä paljon toimintaa: kehitysvammaisten lasten päivähoitoa, esikoululaisten opetusta, ammattikoulutusta ja terveysklinikan. Aamupuurotoiminta on sen sijaan tauolla koulujen lomien vuoksi. Puuro tarjotaan yleensä 800 lähiseudun koulujen lapselle.
Makongenista Viola löysi toivon ja tunteen, että asioihin voi vaikuttaa.
Juuri aamupuurotoiminta oli järjestön ensimmäinen projekti, kun työ 12 vuotta sitten alkoi. Viola tuli ylioppilaaksi kirjoitettuaan vapaaehtoistöihin Keniaan ja käväisi vapaaehtoisena myös rannikolla Makongenissa, 40 kilometriä Mombasasta.
Palattuaan Suomeen ajatus Keniasta ei jättänyt häntä rauhaan. Kun kavereilla alkoivat opiskelusuunnitelmat selkiytyä, hän ajatteli vain Keniaa ja kaikkea siellä kokemaansa. Makongenista hän oli löytänyt toivoa ja tunteen, että asioihin saattoi vaikuttaa. Viisi kuukautta Suomeen paluun jälkeen hän oli perustanut Home Street Home -järjestön. Mukana perustamassa olivat Salim Edward ja Salim Mwarima. Ensin mainitusta tuli joidenkin vuosien kuluttua myös Violan aviomies. Molemmat Salimit ovat edelleen toiminnassa mukana.
Alku oli hidasta.
– Väsäsin loputtomasti saippuoita Helsingissä yksiössäni, jotta saisimme kerättyä varoja, Viola kertoo.
Hän reissasi edestakaisin kahden maan välillä ja opiskeli Suomessa sairaanhoitajaksi. Vuonna 2018 hän muutti Keniaan pysyvästi.
Viimeisten vuosien aikana järjestön toiminta on kasvanut hurjasti ja Viola juurtunut Keniaan. Haastattelun aikoihin hän on juuri saanut tiedon, että he ovat saaneet avustuksen EU:lta, ensimmäisen laatuaan. Se mahdollistaa paljon.
Työn alla on esimerkiksi vedenpuhdistuslaite, jolla saadaan 750 litraa puhdasta vettä tunnissa. Se on valtava muutos kylässä, jossa paikalliset joutuvat käyttämään juomakelvotonta vettä. Kymmenen litraa pullovettä maksaa reilun euron, eikä ihmisillä ole siihen varaa.
Leo kasvaa luontevasti eri kulttuureihin. Viola puhuu hänelle suomea ja Salim swahilia tai englantia, joka on perheen yhteinen kieli. Kyläläiset puhuvat enimmäkseen swahilia tai digoa.
Työ kulkee mukana kaikkialle, vaikka Viola yrittää erottaa sen ja vapaa-ajan toisistaan. Silti viikonloppuisinkin ovella on usein joku pyytämässä apua. Yhteisöllisessä kulttuurissa yksityisen rajoja ei nähdä samalla tavalla kuin Suomessa, ja ihmisen ja järjestön eroa on vaikea ymmärtää. Se on raskasta.
– Niin paljon kuin nautinkin työstä, joskus olisi tärkeää voida irrottautua ammattiminästä.
Kaipuu omaan ystävään, joka asuisi lähellä ja jonka voisi kanssa jakaa arjen asioita, on kova. Suomessa on tärkeitä ystäviä lapsuudesta, ja järjestöön tulee jatkuvasti paljon vapaaehtoisia ja harjoittelijoita Suomesta, mutta ihmisten vaihtuvuus on myös rankkaa. Juuri kun pääsee jonkun kanssa käyntiin, hän lähtee.
Muutos suurperheen äidiksi tapahtui pikkuhiljaa, ilman suurta draamaa. Sijaisvanhemmuus on ollut osa elämää jo yhdeksän vuotta.
Ennen lapsia Violalle oli tärkeää päästä joskus luontoon itsekseen: työntää sup-lauta mangrovemetsän jokiuomaan ja lipua kohti auringonlaskua. Tai joogata mangrovejen keskellä.
Äitinä mahdollisuuksia omaan aikaan on vähän. Kun työn ja arjen pyöritykseltä jää aikaa, kotona on kiva vain olla tekemättä mitään erityistä. Ehkä leipoa porkkanakakku tai kaurasämpylöitä, joita koko perhe rakastaa.
Mahdollisuuksia kiireettömään oleskeluun on harvoin. Kotona asuu nyt Leon lisäksi seitsemän lasta, jotka ovat iältään 12–20-vuotiaita. Sijaisvanhemmuus on ollut osa elämää jo yhdeksän vuotta.
Muutos suurperheen äidiksi tapahtui pikkuhiljaa vuosien varrella. Järjestö tuki aluksi omilleen jääneitä 4–16-vuotiaita sisaruksia, ja lopulta heistä tuli osa Violan ja Salimin perhettä.
Isoa draamaa äidiksi tuloon ei liittynyt, Viola sanoo.
– Se kävi niin luonnollisesti. Toki otti aikansa, ennen kuin löysimme oman tapamme olla ja elää yhdessä.
Pian perhe-elämä taas muuttuu, sillä Viola odottaa toista vauvaa syntyväksi maaliskuussa. Se jännittää, sillä ensimmäinen synnytys oli traumaattinen. Tämäkin vauva syntyy Keniassa.
Viola pitää arvokkaana sitä, että lapset saavat kasvaa kosketuksissa moneen kulttuuriin.
– Se on rikkautta, jollaista en itse saanut lapsuudessani yhden kulttuurin ympäröimänä. Toivon, että se avaa lapsillemme ovia.
Äitiydessä Violalle tärkeää on kuunteleminen ja asioista puhuminen. Kenialaisessa kulttuurissa moni asia on tabu, kuten kuukautiset, ihastuminen tai seksi. Hän näkee, että vaikeneminen on osasyynä esimerkiksi teiniraskauksiin.
Violan kotona kaikesta voi puhua.
– On ihanaa, että omat teinit tulevat luokseni mitä ihmeellisempienkin asioiden kanssa, haluavat tietää ja uskaltavat sanoa ääneen asioita. Monesti he kysyvät neuvoa myös ystäviensä puolesta.
Halu auttaa on selvästi siirtynyt lapsille.
– Ehkä osin meidän mallistamme, ehkä osin siksi, että he ovat itsekin saaneet apua. Välillä lapsemme selkeästi kantavat isoakin taakkaa siitä, miten paljon olisi tehtävää ja autettavia.
Äitiydessä Violalle tärkeää on kuunteleminen ja asioista puhuminen. Kenialaisessa kulttuurissa moni asia on tabu, mutta Violan kotona kaikesta voi puhua.
Lähes kolmekymmentä naista istuu Home Street Homen kirjastohuoneen lattialla. Suurin osa on raskaana, muutamilla on vastasyntynyt sylissään. On babyshower-työpajan kuudes eli viimeinen kokoontumiskerta, ja tänään mukana on myös viisi isää. Se ilahduttaa Violaa, sillä vain harvat isät osallistuvat.
Ryhmässä on kuultu raskaudesta, synnytyksestä ja lapsen hoidosta. Nyt vuorossa on ensiapu. Mitä tehdä, jos vauva saa palovamman?
– Hammastahnaa, kananmunaa tai öljyä ei saa laittaa palovammaan, Viola painottaa.
Palovammat ovat yleisiä, sillä ruoka tehdään yleensä hiilillä tai nuotiolla.
Violan mies Salim tulee paikalle ja heittää miehille kysymyksiä swahilin kielellä: Miten voi auttaa äitiä, jos hän on väsynyt, taapero vaatii huomiota ja vauva itkee? Tuleville isille vastaukset eivät näytä tulevan mieleen helposti, ja Salim jakaa heille omia vinkkejään.
Kostea ilma saa hien virtaamaan taukoamatta. Lämpötila on kolmekymmentä, ja kohti kuumempaa ollaan menossa.
Parituntisen tapaamisen lopuksi tulevat vanhemmat saavat mukaansa pesuvatiin pakatun äitiyspakkauksen, jossa on muun muassa vaatteita, moskiittoverkko, kuumemittari, hammasharja ja kestovaippoja.
Home Street Home on Violan ensimmäinen lapsi. Sen myötä hän on saanut tehdä palkitsevaa työtä ja kehittää itseään jatkuvasti, heittäytyä epämukavuusalueelle ja nähdä oman työnsä jälkeä.
Jokainen päivä on erilainen.
– Tykkään hirveästi tunteesta, kun saadaan idea, suunnitellaan ja toteutetaan se. Sitten arvioidaan ja kehitetään. Olen sen tyylinen, että kun saan inspiraation, annan palaa.
Uusimpia projekteja ovat lasten kuvakirja sekä dokumentin tekeminen järjestön arjesta. Kaiken mahdollistaminen on vaatinut paljon tunteja, miettimistä, rakentamista ja kehittämistä Violalta. Arjessa välillä unohtaa, mitä kaikkea on saatu aikaan, hän myöntää. Miten tontilla oli vain ryteikköä, kun se hankittiin vuonna 2017, ja miten arki oli pitkään pelkkää rakentamista kaivon ympärillä. Ja miten hurja matka onkaan tultu yksiössä väsätyistä saippuoista tähän.
– On ihana nähdä tiimiläisten kehitys ja se, miten kaikki pyörii ja mikä merkitys avulla on yksittäisille ihmisille ja heidän perheilleen. Miten moni saa tänäänkin kauttamme apua johonkin asiaan.
Laadukas journalismi ei synny itsestään
Toivottavasti pidit tästä jutusta! Sait lukea sen ilmaiseksi tukitilaajiemme ansiosta. Tilaamalla Lapsen Maailman mahdollistat luotettavan ja laadukkaan sisältömme jatkossakin. Tukitilaus maksaa vain viisi euroa kuukaudessa. Tilaajanamme saat Lapsen Maailma -lehden kotiisi kannettuna.