Vinkkejä vuorohoitoon

Kiinni ruokarytmistä

Vuorohoidossa oleva lapsi saattaa elää eri rytmissä paitsi vanhempiensa myös päiväkodin arjen kanssa. Hän saattaa tulla päiväkotiin juuri heränneenä, kun muut ovat jo syöneet lounasta ja menossa päiväunille. Hän ei välttämättä osaa itse kertoa, milloin on viimeksi syönyt.

Tiedon pitää kulkea vielä tavallista paremmin vanhempien ja päiväkodin välillä, jotta pienikin vuorohoitolainen saa syödäkseen säännöllisesti ja riittävästi. Lapselle on tärkeää tietää, missä mennään: päivän rytmit hahmottuvat parhaiten kuvien ja esimerkiksi vuorokauden kulkua kuvaavan kellon avulla.

Oikeus lepoon

Kasvattajat ovat olleet huolissaan, venyvätkö joidenkin lasten yhtämittaiset hoitojaksot liian pitkiksi tai onko lapsilla lainkaan lomaa. Maksimiajoista ei ole vielä säädöksiä, eivätkä vanhemmat aina välttämättä omien paineidensa keskellä huomaa ajatella asiaa lapsen näkökulmasta.

Usein on lapsen edun mukaista jäädä yöksi päiväkotiin, jos haku menee myöhäiseen iltaan. Näin ei sekoiteta lapsen unirytmiä.

Turvallisuus: tutut hoitajat ja kaverit

Mua pelottaa, kun aikuinen menee pois nukkarista.

Lapset tenttaavat aina ensimmäiseksi hoitoon tullessaan, keitä on paikalla ja onko ketään kavereita. Heistä on tärkeää – varsinkin niin sanottuina herkkinä aikoina eli iltaisin, öisin tai viikonloppuisin – että paikalla olisi tuttu ja turvallinen hoitaja. Jos paikalla on vielä kaveri, sitä mukavampaa!

Hoitopaikan seinällä olevat kuvat hoitajista ja kavereista luovat ryhmään kuulumisen tunnetta.

Jotakin omaa

Oman kodin mukana kuljettaminen symbolisesti on lapsille tärkeää, esimerkiksi läheisten valokuva ja varsinkin pienemmillä öisin oma unikaveri. Nekin, jotka käyvät vuorohoidossa satunnaisesti, tarvitsevat korin tai jonkin paikan omille tavaroilleen.

Oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen

Epätyypilliset ja ennakoimattomat hoitoajat tekevät laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen hankalaksi. Siitä huolimatta lapsi haluaa olla mukana oppimassa samoja juttuja kuin kaveritkin. Jos hän on ollut suunnittelemassa jotakin hauskaa, tulisi hänen saada olla mukana tavalla tai toisella loppuun saakka.

Yhden kerran yritettiin leipoa pullaa, mutta isi tuli hakeen kesken kaiken. Itku.

Päivittäisten puuhien dokumentointi auttaa poissa olleita lapsia pysymään jyvällä tekemisistä ja kuulumaan joukkoon.

Esiopetuksen järjestäminen voi olla hankalaa, mikäli sitä on tarjolla vain aamupäivisin. Silloin ilta-, yö- tai viikonloppuhoitoa tarvitseva lapsi joutuisi tulemaan erikseen vielä vapaapäivinään tai iltapainotteisen hoitopäivän lisäksi jo aikaisin aamulla erikseen esiopetukseen.

Laadukkaan esiopetuksen tarjoamiseen tulisikin miettiä myös vaihtoehtoisia aikoja ja tapoja, jotta lapsella säilyisi yhteys opettajan ja oman esiopetusryhmän kanssa. Esimerkiksi uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia tulisi kehittää ja tutkia tässä tarkoituksessa

Asiantuntijoina tohtorikoulutettava Kaisu Peltoperä ja varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Leena Turja Jyväskylän yliopistosta.

Tarvitaan valtakunnallisia linjauksia

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset toivovat vuorohoidon laadun ja lapsen edun varmistamiseksi myös lainsäädäntöä ja valtakunnallisia linjauksia. Keski-Suomessa on ensimmäisenä Suomessa laadittu raamit vuorohoidolle. Ne pohjautuvat niin lasten ja vanhempien kuin vuorohoidon työntekijöiden ja esimiesten sekä hallintoviranomaistenkin näkemyksiin.

Viikonloppuna laitetaan yleensä Menninkäisten ja Majavien lähelle sellaiset korit, joissa on herkkuja.

Raameja laatimassa ollut varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Leena Turja pitää niitä hyvänä pohjana myös tulevalle lainsäädännölle.

– Taustalla on laajoja hankkeita, joissa on selvitetty työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lapsinäkökulmaa sekä kehitetty vuorohoidon käytäntöjä ruohonjuuritason työpajoissa. Raameihin on koottu asiat, joita jokaisessa kunnassa tulisi pohtia kunnan omaa ohjeistusta laadittaessa.

Vuorohoidon yksiköissä on kaivattu raameja, sillä varhaiskasvatuslaissa, esiopetuksen opetussuunnitelmassa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa vuorohoidon erityislaatu ei tule mitenkään esiin.

– Lapsi saattaa olla hoidossa vaihtelevia aikoja eri vuorokauden aikoihin, ja aikataulut saattavat muuttua lyhyellä varoitusajalla. Kunnilla on linjauksia päiväkodin käyttöasteista ja suhdeluvuista, mutta ne eivät välttämättä sovi yhteen vuorohoidon kanssa.

No kun välillä tuntuu, että on ikävä iltaisin. Ja sitten kun mä oon yötä, niin mä nään yöllä pahoja unia, niin mä vähän itken. Kotona pääsee äidin viereen nukkumaan.

Asiantuntijoiden mukaan lapselle pitäisi vanhempien työelämän epäsäännöllisyydestä ja epätyypillisyydestä huolimatta pyrkiä turvaamaan mahdollisimman säännöllinen elämä.

Lasten kokemuksia vuorohoidosta on selvitetty Jyväskylän yliopiston Perheet 24/7 -tutkimuksessa. Turjan mukaan lasten kokemukset vuorohoidosta ovat erilaisia, koska lapsetkin ovat erilaisia: toisista on hauskaa olla hoidossa öisin, toisia pelottaa.

– On lapsia, jotka ovat olleet vuorohoidossa jo pitkään ja tottuneet siihen. Niille lapsille, jotka tarvitsevat vuorohoitoa vain joskus, sopeutuminen voi olla hankalampaa. Lapset tulevat myös erilaisista perhetilanteista. Joissakin perheissä on saattanut tapahtua suuri muutos: on tullut avioero tai saatu uusi työpaikka, minkä vuoksi tarvitaan vuorohoitoa.

Lasten kokemuksiin vaikuttaa myös se, miten vuorohoito kunnassa on järjestetty.

– Kun yksikkö on pieni ja vain vähän lapsia vuorohoidossa, kaikki on lastenkin mielestä hallittavampaa. Sitten on suuria yksikköjä vaihtuvine lapsineen ja työntekijöineen.

Tuo poika on varmaan surullinen siksi, kun se jää yöksi. Se varmaan, kun niillä kestää niin kauheen kauan. Se varmaan haluaa välillä kotia yöksi. Auttaa varmaan, että on jotain kavereita. Niin, vaikka jotain tuttuja.

Varhaiskasvattajien erityinen huolenaihe ovat pienet koululaiset, joille ei lain mukaan ole velvollisuutta järjestää hoitoa. He eivät pärjää yksin kotona, joten joissakin kunnissa heillekin on järjestetty vuorohoitoa.

Leena Turja korostaa, ettei lasten hyvinvointi ole vain vanhempien ja varhaiskasvattajien asia, vaan myös työelämän tulisi ottaa lapsiperheet paremmin huomioon.

Sitaatit ovat Perheet 24/7 -hankkeesta, väitöskirjatutkija Piia Mannisen aineistosta, joka on kerätty Tarinataikuri-tuokioiden avulla. Niiden aikana lapset saivat kertoa kokemuksistaan vuorohoidosta tarinoiden, kuvien ja keskustelujen kautta.

>Vuorohoidon raamit löytyvät Jyväskylän ammattikorkeakoulun OHOI – Osaamista vuorohoitoon -hankkeen verkkosivuilta: www.jamk.fi

Tiinan tarina

”Minulla on 6- ja 10-vuotiaat pojat. Toinen on siis jo koululainen ja nuorempi käy eskarivuottaan vuorohoitopäiväkodissa. Molemmat ovat tulleet vuorohoitoon 9 kuukauden iässä. Olen niitä onnekkaita, joiden lapset ovat saaneet olla koko ajan samassa päiväkodissa tuttujen aikuisten kanssa.

Olen nykyään aikuisopiskelija, valmistun ensihoitajaksi. Käyn koulua vielä muutamia viikkoja ja sitten lähden oppimaan työssä. Työssäoppimisajat teen vuorotyötä, joten sain sovittua päiväkodin kanssa, että jatketaan siellä.

Aiemmin olin ravintoloitsija, jolloin työvuoroja oli myös viikonloppuisin. Viimeisimmät vuodet sain tehdä myös lounasvuoroa, joten nuorempi poika on päässyt vähemmillä yökeikoilla päiväkodissa.

Vuorohoitopäiväkodissa on vieläkin samoja hoitajia kuin silloin, kun vanhempi poika aloitti. Olen aina arvostanut heidän työtään lasteni parissa ja yhteistyötä heidän kanssaan. Jos lasten kanssa on tullut ongelmia, olen saanut päiväkodin tuen ja itsellenikin keskusteluapua. Yhdessä on yritetty kasvattaa.

Tärkeää on myös joustavuus: olen joutunut vaihtamaan työvuoroja kovasti lähes joka viikko, eikä hoitajilta ole koskaan loppunut pinna!

Luotettavat ja pysyvät aikuiset ovat myös lasten kannalta tärkeitä. Pojilla on ollut turvallinen olo ja molemmat ovat olleet öitä päiväkodissa hyvillä mielin.

Rutiinit pitävät arkea kasassa, ja olen yrittänyt kotona pitää kiinni esimerkiksi päiväkodin ruokarytmistä. Kaverit, joiden kanssa pojat ovat punkanneet yön kimpassa, ovat jakamassa yhteenkuuluvuuden tunnetta.”