Viihde peilaa valtasuhteita
Kyborgin kyyneleet
Vihapuhe, rasismi ja sodat ovat nykyisen julkisen keskustelun kestoaiheita. Aino-Kaisa Koistisen mielestä tieteisfiktio voi auttaa meitä ymmärtämään suhdettamme epäilyttäviin ja erilaisiin ihmisiin ja ainakin kuvittelemaan, että suhteemme ”toisiin” voisi rakentua toisinkin.
Koistinen tutkii väitöksessään, miten ihmisyyttä tuotetaan ja määritellään sellaisissa tv:n tieteissarjoissa kuten Taisteluplaneetta Galactica, Bionic Woman ja V. Vertailtavina ovat alkuperäiset 1970- ja 1980-luvuilla tuotetut sarjat ja niiden uudet, vuosituhannen vaihteen jälkeen tehdyt versiot.
Ihmisyyttä määritellään tieteissarjoissa suhteessa ihmistä muistuttavaan ei-inhimilliseen. Luonnollisen ja keinotekoisen elämän raja käy sitä häilyvämmäksi, mitä uudemmasta sarjasta on kyse. Uuden Taisteluplaneetta Galactican cylonit käyvät jo melkein ihmisistä – mutta millaisista ihmisistä?
Koistisen mukaan sarjojen inhimilliset ei-ihmiset heijastavat tosielämän vallanjakoa: ne ovat yleensä valkoihoisia ja heteroseksuaalisia. Kyborginaiset tunnistetaan naisiksi ja melkein ihmisiksi viehättävyytensä, hoivaavuutensa ja emotionaalisuutensa perusteella.
Tv-sarjat eivät kuitenkaan vain toista todellisia valtakuvioita, vaan ne irrottavat mielenkiintoisella tavalla vallan tunnusmerkit yhteydestään ja nostavat ne valopöydälle.
Ihmisen kaltaisten kyborgien ihonväri ja samalla yhteiskunnallinen asema määräytyvät kyborgitehtaan johtajan valinnan mukaan. Viesti: valtasuhteet eivät ole luonnon vaan ihmisen tuottamia.
Koistisen mukaan tieteisfiktio voi toimia spekulatiivisena kehyksenä, joka mahdollistaa ”toisten” kohtaamisen käsittelyn. Äärimmillään kysymys on siitä, millaisen olion voi surmata ja millaisen kuolemaa tulee surra.
Vihollisen epäinhimillistäminen on tunnetusti tärkeä osa sotapropagandaa. Kyseenalaistaessaan inhimillisen ja ei-inhimillisen välisiä raja-aitoja tieteissarjat käyvät keskustelua sodan ja tappamisen oikeutuksesta.
>Aino-Kaisa Koistinen: The Human Question in Science Fiction Television: (Re)Imagining Humanity in Battlestar Galactica, Bionic Woman and V. Jyväskylän yliopisto 2015.
Musiikkivideoiden seksi puree poikiin
Seksillä vahvasti suolatut musiikkivideot vaikuttavat teineihin sukupuoleen katsomatta mutta eri tavoin. Yhteistä on se, että videot saavat seksuaalisesti aktiiviset nuoret miehet ja naiset pitämään myös tovereitaan seksuaalisesti aktiivisina.
Tämä tunne saa seksuaalisesti aktiiviset pojat katsomaan lisää seksikkäitä musavideoita. Seksuaalisesti aktiivisiin tyttöihin vaikutus on päinvastainen: musiikki-tv:stä siirrytään mieluusti toiselle kanavalle, koska videot muistuttavat ikävällä tavalla siitä, mitä oma poikaystävä saattaa parhaillaan olla puuhailemassa.
Poikia houkuttelevat erityisesti musiikkivideot, joissa seksuaalisesti aktiivinen osapuoli on mies. Tytöt pitävät miesvaltaisista videoista selvästi vähemmän.
Videoiden katselu vaikuttaa omaan seksuaaliseen käyttäytymiseen lähinnä vain pojilla, kertoo belgialaisessa Leuvenin katolisessa yliopistossa tehty tutkimus. Tytöissä yliseksuaaliset musavideot nostattavat usein vastarintaa, sillä niiden katsotaan kuvastavan vanhakantaista, naista alistavaa miesvaltaa.
Tutkimusta varten haastateltiin kolmen vuoden aikana 500 belgialaista 12–15-vuotiasta teiniä. Haastattelut tehtiin tutkimusjakson aikana kolme kertaa. Kysymykset koskivat musiikkivideoiden katselumääriä, omaa seksuaalista aktiivisuutta ja sitä, kuinka aktiiviseksi tovereiden seksielämä arvioitiin.
Voimakkaan seksuaalisia musiikkivideoita on arvosteltu muun muassa siitä, että ne esineellistävät naista ja saavat nuoret miehet suhtautumaan seksiin kevyenä hauskanpitona. Videoiden arvellaan myös alentavan seksielämän aloittamisikää.
>Sex Roles -tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta kertoi verkkotietopalvelu AlphaGalileo maaliskuussa.
Kasvukäyrät ajan tasalle
Suomen neuvoloissa on käytetty jo kauan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista kasvun seurantajärjestelmää, jonka tärkein työkalu ovat kasvukäyrät. Lasten kasvussa tapahtuu kuitenkin ajan oloon muutoksia, joten käyrät tulee uudistaa säännöllisesti.
Lääketieteen lisensiaatti Antti Saari laati väitöstutkimuksessaan suomalaislapsille uudet kasvukäyrät 72 000 lapsen kasvuaineiston pohjalta.
Tutkimuksen mukaan vuosina 1983–2008 syntyneet suomalaiset ovat lähes pari senttiä pitempiä kuin aiemman kasvukäyräaineiston vuosina 1956–1976 syntyneet: poikien aikuispituus oli kasvanut 178,9 sentistä 180,7 senttiin, ja tyttöjen 165,6 sentistä 167,5 senttiin.
Kasvukäyrien rinnalla käytetään seulontasääntöjä, jotka määrittelevät rajat terveelle ja poikkeavalle, jatkotutkimuksia vaativalle kasvulle. Tutkimuksessa laadittiin tutkimusnäyttöön perustuvat uudistetut seularajat pituudelle ja painolle sekä niissä tapahtuville muutoksille.
Saaren tutkimus kertoo senkin, että moni kasvuun vaikuttava sairaus voisi jäädä huomaamatta, jos Suomessa käytettäisiin Maailman terveysjärjestön WHO:n laatimia monikansallisia kasvukäyriä ajantasaisten kansallisten kasvukäyrien sijasta.
Sähköisiä potilastietojärjestelmiä on hyödynnetty liian vähän kasvun seurannassa. Saaren mukaan kasvuun vaikuttavat sairaudet on mahdollista tunnistaa kuusi kertaa paremmin ja useimmiten selvästi entistä aikaisemmin, kun siirrytään perinteisestä käsin tapahtuvasta laskennasta automatisoituun seurantajärjestelmään.
>Antti Saari: Modern methods for auxological screening of growth disorders in children. Itä-Suomen yliopisto 2015.
