Verovähennyksellä ”kotiorjia”
Olin lokakuussa Pariisissa tieteellisessä seminaarissa, joka käsitteli kotitalouspalveluita. Läsnäolijat tutkivat, miten ja miksi monet Euroopan maat ovat alkaneet tukea kotisiivousta, lastenhoitoa ja vanhusten auttamista verovähennyksillä ja palveluseteleillä. Eräs seminaariin osallistunut miestutkija totesi yksikantaan: meidän on itse siivottava omat sotkumme! Kun hollantilainen kertoi sikäläisten kotiapulaisten olevan tyytyväisiä työhönsä, tämä ranskalainen tutkija arveli tyytyväisyyden johtuvan syyllisyydestä: siivoajia kohdellaan kodeissa hyvin, koska työn teettäjillä on huono omatunto siitä, että he pitävät kotonaan orjia.
Ranskalainen ajattelutapa tuntuu poikkeavan rajusti siitä, miten Suomessa puhutaan kotisiivoojista ja remonttimiehistä. Siellä luokkayhteiskunta on ehkä tuoreemmassa muistissa?
Meillä siivousta ja muita kotitalouspalveluita tuetaan avokätisesti. Ostajathan ovat hyvällä asialla! Kitkemme harmaata taloutta, tuemme pienyrityksiä ja luomme työpaikkoja vähemmän koulutetuille. Verovähennys kotitalouspalveluista tuli voimaan vuonna 2001. Aluksi vähennys oli vähän vajaa puolet palveluiden hinnasta, enintään 900 euroa. Vuoden 2009 alussa vähennys kohosi peräti 3 000 euroon ja hyvitys 60 prosenttiin ostohinnasta. Viime vuoden alussa summa laski kuitenkin 2 000 euroon ja 45 prosenttiin, mutta ensi vuonna se nousee uudelleen 2 400 euroon.
Myös Ruotsissa on keskusteltu kiivaasti ”piikavähennykseksi” kutsutusta verovähennyksestä. Feministit kritisoivat porvarihallituksen vähennystä sillä, että se antaa miehille syyn edelleen laistaa kotitöistä ja vangitsee naiset pienipalkkaisiin palvelijan töihin. Suomessa tasa-arvokritiikkiä ei juuri kuule – pikemminkin päinvastoin. Meillä on esitetty, että kotitalousvähennys parantaa äitien mahdollisuuksia käydä töissä, koska kotityöt joka tapauksessa jäävät äitien harteille.
Yhteistä eri maiden kokemuksille kotitaloustöiden tukemisesta on seminaarin perusteella se, että vähennyksiä ja palveluseteleitä puolustetaan keinoina työpaikkojen lisäämiseksi. Tanskaa lukuun ottamatta työllisyysvaikutuksia ei ole kuitenkaan tutkittu kattavasti (Tanskassa havaittiin, että työpaikkojen luominen tulee tätä kautta kalliiksi). Olisi kiinnostava tietää, miten paljon kotitalousvähennys vaikuttaa työllisyyteen Suomessa. Meillä on käynyt monen vuoden ajan epäsäännöllisesti siivoojia, jotka ovat kaikki olleet virolaisia.
Suomessa kotitalousvähennys on ennen muuta yksi hyvätuloisten asumisen tukimuoto. Valtaosa vähennyksestä kohdistuu remontteihin. Myös siivouksen osuus on tuntuva. Ylimmissä tuloluokissa käytetään vähennystä moninkertaisesti alimpiin tuloluokkiin verrattuna.
En pidä sinänsä vääränä sitä, että valtio tukee jossain määrin kotitalouspalveluiden ostamista. Sen ansiosta muillakin kuin kaikkein rikkaimmilla on mahdollisuus laillisesti ostaa palveluita. Vähennys voisi kuitenkin olla sosiaalisesti oikeudenmukainen: esimerkiksi niin, että vähennyksen suuruus olisi sidottu käänteisesti tuloihin: mitä pienemmät tulot, sitä suurempi vähennys.
