Venäjä käyttää lapsia sodan pelinappuloina
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ensimmäisten joukossa kärsijöiksi joutuivat lapset. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan noin 35 000 ukrainalaista lasta on pakkosiirretty Venäjälle, usein ilman heidän tai vanhempiensa suostumusta.
Venäjän kaappaamat ukrainalaislapset ovat saaneet Euroopassa yllättävän vähän huomiota, sanovat Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijat Taina Martiskainen ja Julia Kuokkanen. Kuokkanen kertoo, että jo ennen laajamittaisen hyökkäyksen aloittamista miehitettyjen alueiden lastenkotien lapsia siirrettiin Venäjälle. Hyökkäyksen alettua tahti kiihtyi: venäläiset joukot kuljettivat lapsia kaikessa hiljaisuudessa busseilla rajan yli.
Osa lapsista lähti vapaaehtoisesti ”virkistysleirille”, mutta paluuta kotiin ei enää ollut. Todistusaineisto kertoo musertavasta tulevaisuudesta: lapsia aivopestään propagandalla ja heidän identiteettinsä pyyhitään pois. Mitä pidempään kaappaus kestää, sitä kauemmas juuristaan he erkanevat.
– Sodan kestettyä jo neljättä vuotta pienimmät lapset eivät enää muista menneisyyttään. Heidät on sijoitettu venäläisiin perheisiin tai laitoksiin ja heidän nimensä on muutettu. Vanhemmat lapset käyvät venäläisiä kouluja, joissa heitä kasvatetaan sotilaallisesti ja isänmaallisesti. Osa lapsista on jo löydetty taistelemasta omaa maataan vastaan, Kuokkanen kertoo.
Pienimpinä kaapatut lapset eivät enää muista menneisyyttään Ukrainassa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Venäjä ryöstää lapsia. Näin Venäjän sotilaan toimivat jo 300 vuotta sitten Isovihan aikana Suomessa ja myöhemmin esimerkiksi Tšetšenian sodissa.
Lasten pakkosiirrot määriteltiin kansainvälisessä tuomioistuimessa sotarikokseksi, kun Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ja Venäjän lapsiasiavaltuutettua Maria Lvova-Belovaa vastaan nostettiin syytteet. Kansainvälinen yhteisö ei ole kuitenkaan pystynyt pelastamaan lapsia.
Yalen yliopiston Humanitarian Research Lab on jäljittänyt tuhansien lasten olinpaikkoja lasten lähettämien valokuvien, puhelinten paikannustietojen, sosiaalisen median sekä satelliittikuvien avulla. Tehtävä ei ole ollut helppo, sillä Venäjä siirtelee lapsia ja peittelee jälkiään.
Nyt HRL:n toiminta on hiipumassa, sillä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinto lakkautti sen rahoituksen. EU ei ole kyennyt järjestämään rahoitusta parlamentin myönteisestä päätöslauselmasta huolimatta. HRL:n toiminnan jatkaminen vaatisi noin seitsemän miljoonaa euroa vuodessa.
Lasten pakkosiirroilla on pitkät perinteet venäläisessä sodankäynnissä.
Venäjän miehittämällä alueella elää edelleen noin 1,6 miljoonaa lasta, joista osa on vaarassa joutua pakkosiirretyiksi ennen sodan päättymistä. Venäjällä vuonna 2023 säädetyn lain mukaan miehitettyjen alueiden asukkaat, jotka eivät ole hankkineet Venäjän kansalaisuutta, luokitellaan ’ulkomaalaisiksi tai ilman kansalaisuutta oleviksi henkilöiksi’.
Jatkossa Ukrainan kansalaisuus voi tarkoittaa yhä vaikeampia elinolosuhteita miehityksen alla, mukaan lukien riski menettää lapsensa.
Ukrainalaisia lapsia suojaavat vuonna 1949 solmitut Geneven sopimukset sodan oikeussäännöistä sekä Lapsen oikeuksien yleissopimus.
– Sopimusten toimeenpano vaatii päättäjiltä kuitenkin enemmän kuin juhlapuheita. Tarvitaan vahvoja instituutioita, aktiivisia kansalaisjärjestöjä ja riittävää rahoitusta. Asiaa täytyy pitää esillä, sillä jokainen kaapattu lapsi on liikaa, Kuokkanen sanoo.
