Hyppää sisältöön

Työ ei ole muun elämän luonnollinen vihollinen

Vilkaisetko perheen kanssa lomaillessasi silloin tällöin työsähköpostit vai tuntuuko pelkkä ajatus työstä muljauttavan leppoisan lomatunnelman sijoiltaan? Jälkimmäisessä tapauksessa vika voi olla esimerkiksi työpaikan vaikutusmahdollisuuksissa.
Julkaistu
Teksti Antti Vanas
Kuvat Mostphotos
Työ ei ole muun elämän luonnollinen vihollinen

businesswoman working with laptop while daughter looking at her in office

New Yorkissa työskentelevä yritysstrategi Tero Kuittinen syyttää Helsingin Sanomien artikkelissa suomalaisia uskonnollisen jyrkästä työn ja vapaa-ajan erottelusta. Suomalaisilla on esimerkiksi tapana tökätä työpuhelin hiljaiseksi välittömästi työajan päätyttyä. Yhdysvalloissa moinen puhdasoppisuus ei Kuitusen mukaan tule kuuloonkaan.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen taas on huolissaan pikemminkin työn rajojen hämärtymisestä kuin työntekijöiden joustamattomuudesta. Joustavuus on Hakasen mukaan kohdallaan, jos työntekijää arvostetaan ja häntä rohkaistaan ammatilliseen kehittymiseen ja vahvuuksiensa käyttämiseen.

Työn ja perheen välistä vuorovaikutusta yliopiston ja hoitoalan työpaikoilla tutkineen Ali Moazami-Goodarzin mukaan organisaatioiden kannattaa panostaa järjestelyihin, jotka helpottavat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Työpaikan perhemyönteisyys nimittäin parantaa henkilöstön työkykyä.

Työ vaikuttaa perheeseen ja perhe työhön: työssä ollaan tutkijan mukaan tarmokkaita, jos työn koetaan rikastuttavan perhe-elämää, ja perhe-elämän koettu rikastuminen puolestaan lisää tarmokkuutta työssä. Työ ja muu elämä eivät siis ole toistensa luonnollisia vihollisia.

Työnantajan kannattaa oman etunsa vuoksi panostaa tähän positiiviseen vastavuoroisuuteen. Työpaikan perhemyönteisyys voi myös kannustaa henkilöstöä käyttämään työaikajoustoja sekä perhevapaita, mikä parantaa työn ja perhe-elämän välistä tasapainoa entisestään.

Moazami-Goodarzi jakaa väitöstutkimuksessaan työn ja perheen väliset tasapainotilat aktiiviseen, passiiviseen, suotuisaan ja haitalliseen tasapainoon. Suotuisaan tasapainoon liittyivät hyvät vaikutusmahdollisuudet työssä. Haitallinen tasapaino taas heikensi työntekijän hyvinvointia ja ennakoi työpaikan vaihtoaikeita.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että yliopistotyöntekijät asettivat perheen työn edelle. Hoitoalan työntekijöillä järjestys oli juuri päinvastainen.

>Ali Moazami-Goodarzi: The Work-Family Interface and its Correlates: Integrating Variable and Person Oriented Approaches. Jyväskylän yliopisto 2017.

Lue painetusta lehdestä myös artikkeli Isät uhreina ja sankareina.