Tulosvastuu hiipii varhaiskasvatukseen
Little Girl draws at the nursery class
Maiju Paanasen väitöstutkimus kertoo varhaiskasvatuksen tehokkuusmittareiden olevan yleistymässä ainakin suurissa kaupungeissa. Suomi seuraa tässä kansainvälisiä virtauksia: tulosperusteiset ohjaustyökalut eivät ole tähän saakka kuuluneet meikäläiseen päivähoitoon.
Varhaiskasvattajien henkilökohtaisesta suoriutumisesta kertovia mittareita ei vielä käytetä. Kunnat kokoavat kuitenkin suuria määriä päiväkotien toimintaa koskevaa tilastotietoa tehokkuusmittausten perustaksi.
Paanasen tutkimassa kaupungissa päiväkodinjohtajat olivat vastuussa mm. siitä, että päiväkodeille asetettu 92,5 %:n käyttöastevaatimus toteutui. Jos tehokkuuteen liittyvät määrälliset ja vanhempien tyytyväisyydestä kertovat laadulliset tavoitteet täyttyivät, kaikille kyseisen päiväkodin työntekijöille maksettiin palkanlisä.
Tulosajattelu kiristää myös lapsiin kohdistuvia vaatimuksia. Lapsilta vaaditaan entistä enemmän odottamista, reippautta, nopeutta ja itsesäätelyä.
Tasa-arvoon ja inkluusioon eli kaikkien osallistamiseen tähtäävä toiminta saa Paanasen mukaan väistyä erityisesti silloin, kun päiväkodissa aletaan korostaa lasten yksilöllisiä oikeuksia ja tulevaisuuteen valmistautumista.
Kovimmilla ovat lapset, jotka tarvitsevat paljon tukea tullakseen kuulluiksi ja päästäkseen osaksi ryhmää. Paanasen tulokset osoittavat senkin, että osa lastentarhanopettajista pyrkii rakentamaan vaihtoehtoisia ohjausjärjestelmiä, jotka puskuroivat kiristyvien vaatimusten seurauksia.
>Maiju Paananen: Imaginaries of Early Childhood Education: Societal roles of early childhood education in an era of accountability. Helsingin yliopisto 2017.
Lue printtilehdestä loput Tutkitut:
Lapsentekoa lykänneet naiset ovat usein pitkälle koulutettuja, menestyviä ja tupakoimattomia.
Liikuntapeli voi edistää myös sosiaalista hyvinvointia.
